Tässä taitaa olla kyseessä hieman äänekkäämpi valittaja − vai onkohan kyse reklamaatiosta? Kuva: Shutterstock
Tässä taitaa olla kyseessä hieman äänekkäämpi valittaja − vai onkohan kyse reklamaatiosta? Kuva: Shutterstock

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Vainoharhaisen ihmisen silmissä maailma näyttäytyy pelottavana ja vihamielisenä. Omassa ajattelussaan hän ei yleensä näe vikaa.

Kyttääkö puolisosi jatkuvasti puhelintasi, vaikket ole antanut mitään aihetta epäluottamukseen? Kantaako ystäväsi vieläkin kaunaa, että kerran arvostelit hänen paitaansa yläasteella? Kyse voi olla paranoidisesta ajattelusta.

Psykologian maisteri Aino Saarinen on tehnyt paranoidisesta ajattelusta väitöstutkimuksen. Saarisen mukaan paranoidisuus ulottuu lievistä ja ohimenevistä ajatuksista vakavaan vainoharhaisuuteen.

Lievänä paranoidisuus voi ilmetä esimerkiksi hetkellisinä pelkoina joutua kritiikin kohteeksi. Vakavimmillaan siihen liittyy vainoharhaisuutta eli psykoottistasoista harhaluuloisuutta. Vakavassa muodossa ihmisellä on pysyviä ja ahdistusta aiheuttavia uskomuksia – hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että on poliisin vainoama.

Paranoidisesti ajatteleva ihminen tunnistaa hyvin harvoin itse oireiluaan. Sen vuoksi voi olla tärkeää, että läheinen huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

– Oireiluun tulisi hakea apua, jos paranoidisuus alkaa haitata ihmisen itsensä tai tämän läheisten elämää merkittävästi, Saarinen sanoo.

Mistä sitten tunnistaa paranoidisen ajattelun? Saarinen kertoo, että tyypillisiä merkkejä ovat muun muassa seuraavat:

1. Epäluottamus

”Perusteeton epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan ovat paranoidisuuden ydinmerkkejä.”

Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi. Tämän vuoksi hänellä saattaa olla korkea kynnys uskoutua edes läheisilleen.

2. Kontrollin tarve

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa pyrkiä seuraamaan ja kontrolloimaan läheistensä toimintaa.”

Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi läheisten puhelimen käytön seuraamisena.

Vainoharhainen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi.

3. Kaunaisuus

”Paranoidiset ihmiset ovat taipuvaisia kantamaan kaunaa pitkään pienistäkin loukkauksista.”

Paranoidisen saattaa siis olla vaikeaa antaa anteeksi, vaikka asiasta olisi kulunut jo paljonkin aikaa.

4. Oman edun tavoittelu

”Paranoidisen henkilön saattaa olla vaikeaa tehdä joustavasti yhteistyötä toisten kanssa.”

Saarisen mukaan paranoidinen ihminen saattaa nähdä asiat pikemminkin itsekeskeisestä näkökulmasta. Hän voi pyrkiä edistämään omia tavoitteitaan eikä yhteistä päämäärää.

5. Ylitulkinta

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa löytää herkästi negatiivisia piiloviestejä toisten hyväntahtoisesta toiminnasta.”

Hän saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Paranoidinen ihminen saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Miten apua vainoharhaisuuteen?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

– Häiriökeskeistä näkökulmaa ja psykiatrisia termejä tulisi välttää. Aluksi kannattaa pyrkiä keskustelemaan esimerkiksi konkreettisista tilanteista, joissa ajattelu ilmenee, Saarinen ehdottaa.

Paranoidisen ajattelun vakavuutta voi yrittää selvittää esimerkiksi tiedustelemalla, miksi läheinen tulkitsi tilanteen niin kuin tulkitsi. Tekeekö hän samankaltaisia tulkintoja laajalti muissakin sosiaalisissa tilanteissa? Kuinka vakuuttunut hän on tulkintojensa oikeellisuudesta?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

Kuitenkin monissa tapauksissa paranoidisesti ajattelevaa ihmistä on vaikea saada hoitoon. Hän ei useinkaan tunnista omaa oireiluaan ja saattaa herkästi kokea asiaan puuttumisen uhkaavana. Hän voi jopa reagoida siihen aggressiivisesti.

Helpoimmin hänet saattaa saada helpommin avun pariin tarttumalla toisiin, samanaikaisesti ilmeneviin oireisiin. Saarisen mukaan paranoidiseen ajatteluun liittyy tyypillisesti esimerkiksi unettomuutta, ahdistusta tai stressiä, joihin henkilö saattaa kokea tarvitsevansa ammattiapua.

– Kun näitä oireita käsitellään ammattilaisten kanssa, saatetaan päästä keskustelemaan myös paranoidisista ajatuksista ja niiden hoidosta, Saarinen sanoo.

Toimittaja ja kolumnisti Helena Liikanen-Renger on asunut viisi vuotta Ranskassa ja tietää, miten ranskalaiset säilyttävät kipinän parisuhteissaan.

Helena Liikanen-Renger rakastui ranskalaiseen mieheen ja tajusi nopeasti, että Ranskassa parisuhteesta ajatellaan hyvin eri lailla kuin Suomessa.

 – Pariskunnat viettävät kaiken likenevän aikansa tiiviisti yhdessä. Parisuhteeseen panostetaan, eikä ikinä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos viettää aikaa vain puolisonsa kanssa ja jättää lapset hoitoon, Helena kertoo.

Helena ei kulje kotonaan korkkareissa, mutta ymmärtää hyvin, että moni ranskalaisnainen laittautuu puolisoaan varten kotioloissakin.  

– Yksi ystäväni tarkistaa aina peilistä, että näyttää hyvältä, ennen kun hänen miehensä palaa töistä. Uskon, että meillä kaikilla on kaipuu siihen, että saisimme välillä kokea olevamme tosi naisia.

– Minusta on absurdia, että ihmiset eivät käytä aikaa elämänsä tärkeimpään ihmissuhteeseen, jonka he ovat itse halunneet. Eihän parisuhde hoitamatta pysy kunnossa, hän sanoo.

Tässä Helenan vinkit, joiden avulla jokainen voi yrittää tehdä parisuhteestaan paremman:

1. Parisuhteessa molempien ei tarvitse tehdä kaikkea

”Ajattele, että te kaksi täydennätte toisianne. Molempien ei tarvitse osata kaikkea. Jos puolisosi on parempi jossakin, anna hänen tehdä se.  Istu vaikka viereen ihailemaan häntä ja ole kiitollinen siitä, mitä hän osaa. 

Kiukuttelu siitä, että kyllä minä osaan itsekin avata oveni on ihan turhaa. Ei kukaan ranskalainen mies kyseenalaista sitä, ettetkö osaisi, mutta saa kai hän silti olla avulias.”

2. Pyri säilyttämään hippunen mystiikkaa parisuhteessasi

”Ihan kaikkea toisesta ei tarvitse tietää. Älä jaa kaikkein arkisimpia asioita, niin suhteessa säilyy pieni salaperäisyys, ja näette toisenne vuosienkin jälkeen parhaassa valossa. 

Ranskalaiset eivät koskaan leikkaa varpaankynsiä olohuoneessa, vaan menevät vessaan ja laittavat oven perässään kiinni.  Se kannattaa muistaa sulkea kaikkien muidenkin käyntien ajaksi, eikä puolisolle myöskään tarvitse tehdä selkoa vatsan toiminnasta. 

Jos rikkinäiset pieruverkkarisi eivät ole omasta mielestäsikään kauhean kauniit,  niin todennäköisesti ne eivät ole sitä puolisonkaan mielestä. Miksi kulkisit ne päälläsi puolisosi nähden, kun et pukeudu niihin myöskään mennessäsi kahville ystäväsi kanssa.”

3. Järjestä säännöllisesti kahdenkeskisiä hetkiä ilman lapsia ja kännyköitä

”Sen ei tarvitse olla kallis ravintolaillallinen tai viikonloppureissu. Aivan yhtä hyvin toimii saunan lauteilla jutustelu. 

Jos teillä on lapsia, istuttakaa jälkikasvu katsomaan Pikku Kakkosta ja juokaa sillä välin lasilliset skumppaa tai kahvit parvekkeella. Puolessa tunnissa ehtii hyvin käydä läpi päivän tapahtumat –  ja jos pystytte puhumaan muusta kuin lapsistanne, vielä parempi. ”

Helena Liikanen-Rengerin kirja Mon amour –  ranskalaisen parisuhteen jäljillä (Atena) on juuri ilmestynyt.

 

Vierailija

Laita vessan ovi kiinni äläkä kulje pieruverkkareissa, jos haluat olla rakkaudessa yhtä hyvä kuin ranskalaiset

aika lapsellista luettavaa... tarkistella peilistä arkipäivisin että näyttää hyvältä kun mies tulee kotiin, huh-huh. melko pinnallista.vai tarkistaako mieskin sitten töissä että varmasti näyttää hyvältä kotiin tullessaan. melkosta potaskaa. etenkin kun ranskassa on rakastajien "pito" täysin sallittua.
Lue kommentti