Tässä taitaa olla kyseessä hieman äänekkäämpi valittaja − vai onkohan kyse reklamaatiosta? Kuva: Shutterstock
Tässä taitaa olla kyseessä hieman äänekkäämpi valittaja − vai onkohan kyse reklamaatiosta? Kuva: Shutterstock

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Älypuhelinten tuoma etäisyys on tehnyt ystävien näkemisen perumisesta ja myöhästelystä vähän liian helppoa.

”Tuun ihan pian, tulin hetki sitten kotiin ja vaihdoin vaatteet, niin lähden ihan just!”

”Metrossa!”

”Nähdäänkö ravintolan edessä vai sisällä?”

”Mä myöhästyn kans jonkin verran.”

”Soitellaan, kun jompikumpi on perillä.”

Edelliset ovat otteita WhatsApp-keskusteluista ystävieni kanssa. Tällaista on ystävien tapaamisten sopiminen ja niihin saapuminen 2010-luvulla: kohtaamisten ajankohtaa ”katellaan” ja ”sovitaan lähempänä” päivätolkulla, ja juuri ennen sovittua tapaamisaikaa alkavat sinkoilla viestit, joissa raportoidaan myöhästymisistä. 

Silmänsä peittänyttä apinaa esittävä emoji ja hätäinen sori-sana saavat hoitaa pahoittelun virkaa, kun kumpikaan ei oikeasti ole kovin pahoillaan siitä, että lähti taas kerran kotoa myöhässä. Viestillä on helppo sinkauttaa tilannetiedotus viivästymisestä, ja kahvilan edessä päivystävä ystävä voi käyttää odotteluajan selaamalla luuriaan – ellei itsekin ole myöhässä. 

Nykyteknologian ansiosta treffipaikalla ei tarvitse haahuilla turhaan, jos ystävälle on sattunut ylitsepääsemätön este. Toisaalta, aika harvoin myöhästely tai tapaamisen peruminen johtuu jostakin aivan yllättävästä ja ylitsepääsemättömästä. Viestittelyn helppous, sosiaalisessa mediassa kevyesti sinkoilevat kutsut ja kiireisyyden ihannointi vain ovat tehneet myöhästelystä ja viime hetken peruutuksista houkuttelevan helppoa.

Kuten toimittaja Elizabeth Kiefer kirjoittaa Glamourissa, tapakulttuuri on muuttunut siihen suuntaan, että kaverien näkemisen voi skipata introverttikortin heilautuksella, eivätkä viime hetken peruutukset ole niin vakava juttu. Perumiskuume leviää ja uhkaa ystävyyksiä, Kiefer maalailee. 

Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

WhatsApp-myöhästelyn ja -perumisen lisäksi hermoja kiristävät Facebook-kutsut. Facebookissa juhlakutsut on helppo naputella koko kaveriporukalle – mutta kutsu on myös helppo jättää roikkumaan Ehkä-tilaan tai unohtaa vastaaminen kokonaan.

Älypuhelinsovellusten tuoma etäisyys on tehnyt kieltäytymisestä  ja kutsujen huomiotta jättämisestä vähän liian helppoa. Lankapuhelimitse esitettyyn kutsuun olisi ollut törppöä vastata, että katsellaan miltä loppuviikosta näyttää, ja jättää sitten tulematta. Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

Siispä teen muistilistan itselleni ja vähän muillekin:

  1. Jos et pääse tai et halua tulla, kieltäydy heti kohteliaasti.
  2. Suhtaudu Facebook-kutsuihin vakavasti, jos kyse on ystävälle tärkeästä tapahtumasta. 
  3. Lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. 
  4. Lakkaa lähettelemästä tilanneraportteja tyyliin: Bussissa! Kohta siellä! Pyöräkellarissa! Katso sen sijaan kohta kolme uudestaan. 

Keräsimme naisten arviot siitä, millainen tyyppi ei pääse jatkoon deittisovelluksessa – ei ole helppoa kellään.

Kuka väitti, että tinderöinti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin? Näistä syistä nainen sivuuttaa Tinder-ehdokkaan:

  1. Profiilikuva on ryhmäkuva. Harva nainen vaivautuu aukaisemaan profiilin tarkistaakseen, kuka kuvan tyypeistä mies oikein on.
  2. Kuva on otettu likaisen peilin kautta. Ei jatkoon.
  3. Paidaton kuva. Pullistelu ei ole kuumaa, vaikka moni salimarkku saattaisi luulla niin.
  4. Liika poseeraaminen, duckface tai muu yliyrittäminen kuvissa eivät toimi miehellä eikä naisella. Aitous katoaa, kun profiili muistuttaa malliportfoliota.
  5. Rasittavan aktiiviset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa surffilauta kainalossa, toisessa hyppää laskuvarjohyppyä ja kolmannessa valloittaa vuorta. Onko sellainen tavallinen kuolevainen ollenkaan? 
  6. Negatiivinen ensivaikutelma. Tyyppi tuomitsee naiset jo biossa sutkautuksellaan ”Swaippaa suosiolla vasemmalle, jos olet feministi, heko heko”. Onnea rakkauden etsintään, hei!
  7. Biossa ainoa kuvaus on pituus. Sekö todella on tärkein tai kiinnostavin seikka?
  8. Suttuinen ja rakeinen profiilikuva luo helposti kriippailevat vibat.
  9. Murjottava profiilikuva, tuo miesten kansantauti. Antaa luotaantyöntävän kuvan.
  10. Alaviistosta otettu selfie korostaa leukaa eikä näytä varsin imartelevalta.
  11. Kaksi edellistä niin, että samanlaisia kuvia on viisi kappaletta peräkkäin.
  12. Superliken käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti liian innokasta.
  13. Imelät Live, laugh, love -voimalauseet tai Marilyn Monroen siteeraaminen. Vähänpä tiesit, jos luulit, että vain naiset sortuvat niihin. 
  14. Jos miehen täytyy profiilissaan kertoa olevansa huumorintajuinen, hän ei luultavasti ole sitä. Oikeasti huumorintajuinen kirjoittaa profiiliinsa jotain nokkelaa.
  15. Sydäntä lähellä "ruoka, matkustus ja urheilu.” Todella omaperäistä, pitäisikö tässä kiinnostua.
  16. Vain yksi kuva. Ainoastaan uhka, ei mahdollisuus.
  17. Liian vanha kuva. Tähän kategoriaan kuuluvat armeija- ja ylppärikuvat. Ihan hellyttäviä, mutta todennäköisesti antavat väärän vaikutelman.
  18. Profiilissa ei ole mitään tietoja Herra Salaperäisestä. On vaikea aloittaa keskustelua, jos ei voi tarttua mihinkään faktaan.
  19. Söpösteleviä yhteiskuvia naisten kanssa. Herättää kysymyksen, seurusteleeko hän, esittääkö vaikeasti tavoiteltavaa vai yrittääkö tehdä naiset mustasukkaiseksi.
  20. Biossa käytetään sana hipsutus. Ei jatkoon.

Jos onnistut läpäisemään tämän vaativan seulan, olet aikamoinen deittiguru!