Älä puhu mulle, pliis. Kuva: Shutterstock
Älä puhu mulle, pliis. Kuva: Shutterstock

Introvertti ymmärtää, miksi puhelimeen tarttuminen tuntuu joskus ylivoimaiselta.

The Huffington Post listasi syksyllä 10 asiaa, joita introvertit eivät ymmärrä. Jos miellät itsesi introvertiksi, listalla on todennäköisesti monta tuttua juttua, kuten kimppakämpät, avokonttori ja huomion keskipisteenä oleminen. Kokosimme jutun inspiroimina listan asioista, jotka vain introvertit tajuavat.

1. Hyvänä päivänä puhelin ei soi kertaakaan.

Jos introvertti saisi päättää, kaikki asiointi hoidettaisiin sähköpostilla tai tekstiviestillä.

2. Muiden juhlissa on hauskempaa kuin omissa.

Vaikka introvertti pitäisi juhlien järjestämisestä, se voi viedä paljon voimia.

”Muiden juhlissa on poikkeuksetta hauskempaa kuin omissa. Niissä voi sulautua joukkoon ja lähteä, kun väsyttää. Omissa juhlissani vaivaannun huomion keskipisteenä olemisesta ja stressaan liikaa siitä, viihtyvätkö muut. Riehakkaan tunnelman ylläpitäminen, reipas emännöinti ja kaikille jutustelu kun eivät tunnu itselleni yhtään luontevalta”, kertoo 29-vuotias nainen.

”Omissa juhlissani vaivaannun huomion keskipisteenä olemisesta.”

3. Saisinko hetken miettimisaikaa, kiitos.

Introvertit viihtyvät omissa ajatuksissaan ja voivat pohtia pitkään ennen kuin sanovat mietteensä ääneen. Osa saattaa miettiä etukäteen jopa sanamuotoja, joilla asian voisi esittää.

Ekstrovertista hiljainen ajatustyö voi tuntua hassulta.

”Introvertit ovat hellyttävää mutta käsittämätöntä sakkia. Heidän kanssaan on vaikea keskustella, koska he näyttävät kuuntelevan, mutta todellisuudessa ajattelevatkin omiaan muodostaakseen kantansa. Ajatusten ilmaisu myös kestää! Ei puhettakaan, että ideoitaisiin nopeasti ääneen ja korjattaisiin matkan varrella, kuten olisi helpompaa”, sanoo 43-vuotias nainen.

4. On ihan ok skipata juhlat, joista ei tunne ketään.

Introvertistä voi tuntua vaivalloiselta ja turhalta rupatella niitä näitä ihmisille, jotka ovat elämässä tasan sen cocktailpalan mittaisen hetken.

”Pahimpia ovat kokkarit, joissa en tunne ketään ja joissa pitäisi mennä smaltalkaamaan tyhjästä tuntemattomien ihmisten kanssa. Tuntuu raskaalta. Mieluiten jätän menemättä, jos mahdollista”, kertoo 40-vuotias nainen.

”Tuntuu raskaalta. Mieluiten jätän menemättä, jos mahdollista.”

5. …tai ainakin ottaa mukaan turvaihminen.

Introvertti saattaa kokea olonsa mukavammaksi tuntemattomia vilisevissä juhlissa, jos kainalossa on turvaihminen, tuttu ystävä, jonka kanssa voi tarvittaessa hölistä kaksin koko illan. Niin tuntemattomien kohtaaminen tuntuu, jos nyt ei siedettävältä, niin ainakin jotenkin mahdolliselta.

6. Palavereissa on vaikea saada suunvuoroa.

Introvertti voi kokea ekstroverttien kansoittamat palaverit hengästyttäviksi huutokilpailuiksi, joissa suunvuoroa on vaikeaa saada.

”Ekstrovertit usein ajattelevat puhuessaan, toisin sanoen alkavat puhua ennen kuin heillä on mitään kirkasta ajatusta. Täyttävät siis tilan puolivillaisella hölinällä, ja siihen on vaikea päästä sanomaan mitään väliin”, sanoo 40-vuotias nainen.

7. …ja ne väsyttävät!

Introvertti saattaa ajatella ja hermoilla ryhmätilannetta, kuten palaveria, useita päiviä etukäteen. Sosiaalisuus vaatii valmistautumista ja vie paljon energiaa.

”Olen ryhmässä usein tarkkailija, en ensimmäisenä esittämässä mielipiteitäni. Se tulkitaan helposti niin, ettei minulla ole mielipiteitä tai mitään sanottavaa. Oikeasti ilmaisen ajatuksiani luontevammin kahden kesken tai vaikka kirjoittamalla. Usein jopa toivon palavereissa, ettei minulta kysyttäisi mitään. Jos päivän aikana on ollut useita sosiaalista ponnistelua vaativia tilanteita, saatan olla illalla todella väsynyt”, kertoo 29-vuotias nainen.

”Se tulkitaan helposti niin, ettei minulla ole mielipiteitä tai mitään sanottavaa.”

8. Introvertti ei ole epäkohtelias.

Jos introvertti on hiljaa, kun muut hölöttävät, häntä luullaan helposti epäkohteliaaksi. Moni introvertti on joutunut joskus selittämään, ettei ole tyly tai huonolla tuulella, vaan tarkkailee vain mieluummin kuin puhuu.

”Introverttiuteni on tulkittu epäkohteliaaksi käytökseksi niin monta kertaa, että olen alkanut virittäytyä reippaaseen tekohymyyn small talk -tilanteissa, joissa muuten vetäydyn, kun muut puhuvat. Se se vasta raskasta onkin”, sanoo 29-vuotias nainen.

9. …eikä epäsosiaalinen.

Moni olettaa, että introvertti on yhtä kuin ujo ja epäsosiaalinen. Se ei pidä paikkaansa. Kaikki introvertit eivät pelkää sosiaalisia tilanteita, he vain uupuvat niihin helposti ja ovat omimmillaan tarkkaillessaan. Introverttikin tarvitsee muita ihmisiä, mutta juttelee heille mieluummin kahden kesken ja kaipaa aikaa palautuakseen.

Ja sitä paitsi harva on sataprosenttisesti introvertti tai ekstrovertti: useimmissa ihmisissä on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, ja jotkut ovat yhtä paljon kumpaakin.

Introvertti nainen

Tunnistatko itsesi? 9 asiaa, jotka vain introvertit tajuavat

Olen hyvin introvertti. Päätöksenteko on ihan helppoa ja nopeaa. Kokouksissa, jos on asiaa, saan sen aina sanottua ja isonkin joukon kuullen saan esim. kysymykset kysyttyä. Arka tai avuton en ole. Puhelin on aina äänettömällä enkä vastaa tuntemattomille ollenkaan. Ei kiinnosta kuka siellä on. Oman perheenkin läsnäolo väsyttää liiallisina annoksina ja mielikesälomasta olisi ainakin viikko ihan yksinäistä aikaa. Sinkkuna ollessa oli ihana viettää vaikka joulu avaamatta edes verhoja ja puhumatta...
Lue kommentti
Introvertti mies

Tunnistatko itsesi? 9 asiaa, jotka vain introvertit tajuavat

Totta joka kohta, mutta hieman ekstrovertista näkökulmasta. Introvertti ei tarkoita että vain hukkuu omiin ajatuksiin, vaan itse pidän tärkeänä että asialla pitää olla jokin looginen ja järkevä tarkoitus, ennenkuin tuon sen esille. Ektrovertti tuntuu aina elävän sosiaalisen kaavan mukaan omissa silmissäni ja se ei mielestäni ole loogista ja sillä voi olla vakavatkin seuraukset, kun pienen lipsautuksen perusteella aletaan tekemään päätöksiä. Mieluiten tuon esille pitkän pohdinnan jälkeen hiotun...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”