”Pakko tähän väliin sanoa, että...” Mieskeyttäjähän se siellä puhuu! Kuva: Shutterstock
”Pakko tähän väliin sanoa, että...” Mieskeyttäjähän se siellä puhuu! Kuva: Shutterstock

Ärsyttävän keskeyttelijän toimiin voi puuttua, eikä ratkaisu ole äänenvoimakkuuden lisääminen.

Jatkuva keskeytetyksi tuleminen on raivostuttavaa. Erityisen raivostuttavaa on, jos ei pääse päättämään lauseita kotona, ystävien kanssa eikä työpaikalla. Moni hiljaa, rauhallisesti ja vähän puhuva tosin on aikuisikään mennessä jo tottunut siihen, että aina joku leikkaa väliin, kun yrittää sanoa asiansa. 

Rauhallisen kommunikointitavan ja ujouden lisäksi keskeytetyksi tulemiselle altistaa sukupuoli. New York Timesin mukaan jo 1970-luvulta on tutkimuksia siitä, että miehet keskeyttävät toisten puhetta enemmän kuin naiset, ja erityisen usein miehet keskeyttävät, jos keskustelukumppani on nainen.

Valitettavasti keskeytyksiin ja sukupuoleen liittyvä kuvio ei ole 40 vuodessa muuttunut: erityisesti työelämän ja politiikan huipuilla miesvaltaisessa ympäristössä työskentelevät naiset saavat New York Timesin mukaan harvoin sanottua sanottavansa loppuun ilman, että joku keskeyttää.

Miesten taholta tulevat keskeytykset ovat niin yleisiä, että niille on nykyään oma termikin, manterruption, jonka voisi kääntää vaikkapa mieskeyttämiseksi. Mieskeyttämisen ehkäisemiseksi on jopa kehitetty Manterruption-sovellus, jonka on tarkoitus selvittää puhelimen mikrofonin kautta, kuinka monesti sovellusta käyttävä nainen tulee miehen keskeyttämäksi keskustelun aikana.

Keskeyttäjä käyttää valtaa

Keskeyttäminen on vallankäyttöä, todetaan New York Magazinessa. Kliininen psykologi Joel Minden kommentoi artikkelissa, että jatkuvat keskeytykset ovat tuhoisaa käytöstä, vaikka joskus keskeyttäjä tarkoittaa hyvää.

– Kun ei anna toisen päättää lauseitaan, välittää sellaista viestiä, että haluaa toisen lopettavan puhumisen tai pitää omaa sanottavaansa tärkeämpänä kuin toisen, Minden kuvailee. 

Hyvää tarkoittava keskeyttäminen on esimerkiksi sitä, kun ystävä ei malta olla keskeyttämättä toista sanoakseen, että on ihan samaa mieltä. Jos kahden ystävyksen keskustelutyyli on samankaltainen, alun perin äänessä ollut ystävä päässee jatkamaan juttuaan toisen fiilistelyn jälkeen. Jos taas ystävysten kommunikointitapa on – sukupuolesta riippumatta – kovin erilainen, aluksi äänessä olleen kertomus voi jäädä kesken, kun toinen päätyy tilittämään omia kokemuksiaan aiheesta. 

Kysy keskeyttäjältä

Oli keskeyttäjä sitten kumppani, ystävä tai työtoveri, keskeytysten lopettaminen on yleensä vaikeaa. New York Magazinessa kirjoittava, ujoksi ja hiljaiseksi tunnustautuva Kristin Wong toteaa, että erityisen vaikeaa keskeyttäjän toimiin puuttuminen on, jos ei ole tottunut kommunikoimaan hyökkäävästi ja kovaan ääneen. 

Jos kaksi kroonista keskeyttäjää juttelee, ongelmaa ei juurikaan ole: kumpikin puskee vain entistä kovemmin päälle. Ujolle ja vetäytyvälle keskustelijalle se ei ole ratkaisu. Tökerö keskeyttäminen on sitä paitsi keskeyttäjän, ei keskeytetyksi tulleen moka, eikä päälle puhumisen kierre yleensä johda loistokkaaseen lopputulokseen.

Niille, jotka kärsivät jatkuvista keskeytyksistä eniten, keskeytyksiin puuttuminen on siis kaikkein hankalinta. Kroonisen keskeyttäjän voi kuitenkin yrittää hiljentää.

”Huomaatko, että keskeytät jatkuvasti?” on hyvä ja kohtelias kysymys esitettäväksi keskustelussa, jossa toinen jyrää keskelle lauseita. Jos keskeyttelijä tekee mitä tekee tahattomasti, jo pelkästään asian huomaaminen voi auttaa muuttamaan tilannetta. 

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.