Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Nettideittipalvelut ovat tehneet uusiin ihmisiin tutustumisesta nopeaa ja kätevää. Onko siitä tullut jo liian helppoa?

Viime aikoina amerikkalaisissa nettilehdissä on keskusteltu siitä, tuhoavatko internetin seuranhakupalvelut perinteisen romantiikan ja deittailukulttuurin. Nettitreffejä syytetään liiasta helppoudesta, eikä helppoon suhteeseen haluta sitoutua.

Forbes kokosi yhteen viisi syytä internetin aiheuttamaan romantiikan tuhoon:

1. Liikaa tekstailua, liian vähän treffejä

Sen sijaan, että deittailijat lähtisivät ravintolaan syömään, he vaihtavat tekstiviestejä, chattaavat Facebookissa ja lähettelevät toisilleen hymiöitä. Ristiriitaisia viestejä on lähes mahdotonta tulkita.

2. Matalampi kynnys pyytää ulos

Ennen vaadittiin rohkeutta: piti tarttua puhelimeen ja kysyä kiinnostuksensa kohdetta treffeille. Nyt riittää, että jättää syöttejä sinne tänne ja odottaa, että joku tarttuu niihin.

3. Epäromanttinen nettiviestintä

Netissä miehet eivät käytä aikaa helliin lauseisiin, vaan viestivät yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Monen naisen mielestä se vaikuttaa tietysti tylyltä.

4. Meressä riittää kaloja

Uuden ihmisen tapaaminen on netin ansiosta helpompaa kuin ennen. Sen vuoksi nettipalvelussa roikkuminen nuoremman/paremman/rikkaamman/kauniimman houkuttelee, vaikka johonkin mahdollisuuksista kannattaisi ehkä tarttua myös pysyvästi.

5. Facebook vie pohjan ensimmäisiltä treffeiltä

Tutkimuksen mukaan ensimmäiset treffit tuntuvat tarpeettomilta, koska kaiken tiedon on voinut hankkia jo etukäteen netistä. Small talk tuntuu teennäiseltä, kun toisen suosikkisarjat ja -artistit ovat jo tiedossa.

Jutun kirjoittaja kuitenkin muistuttaa, että edelleen ihmiset löytävät toisensa ja rakastuvat. Myös The Atlantic uutisoi, että teknologian innoikkaimmat käyttäjät - jotka ovat korkeakoulutettuja ja varakkaita - ovat käyttäneet nettideittipalveluita jo  vuosia. Samalla avioerojen määrä kyseisessä ryhmässä on laskenut jo 30 vuoden ajan.

Onko nettideittailusta on ollut sinulle hyötyä tai haittaa? Miksi? Kerro kokemuksesi kommenttikentässä!

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.