Kuvat
Sanoma-arkisto / Outi Pyhäranta
Tonille ongelmanratkaisu on mieluisampaa puuhaa kuin esimerkiksi matkustelu.
Tonille ongelmanratkaisu on mieluisampaa puuhaa kuin esimerkiksi matkustelu.

Millaista on olla parisuhteessa huippuälykkään ihmisen kanssa? Karoliinan puolisolla Tonilla on poikkeuksellinen keskittymiskyky, mutta small talk tuntuu hänestä vaikealta.

Karoliina Lundeqvist: ”Olemme molemmat taulukkoihmisiä”

Tapasimme Tonin kanssa 12 vuotta sitten, kun minä olin parikymppinen ja Toni 25. Toni ei ollut vielä käynyt älykkyystestissä, enkä ajatellut, että hänellä olisi korkea älykkyysosamäärä. Enemmän kiinnitti huomiota suorapuheisuus: sosiaalinen älykkyys ei ole Tonin vahvuus. Se toi omat hankaluutensa suhteen alussa, kun tutustuttiin toisen sukuun ja ystäviin. Että olisitko voinut ajatella, ennen kuin sanot tuonkin ääneen.

Ystäväpiirissä on jouduttu hiukan opiskelemaan Tonia ja hänen huumorintajuaan. Ehkä suhteemme näyttää erikoiselta, kun minä olen iloinen ja nauravainen ja Toni ei todellakaan. Mutta me löysimme yhteisen sävelen, ja meidän on tosi helppoa olla yhdessä. 

Perustele!

Jo suhteen alussa kävi ilmi, että Tonilla on poikkeuksellinen keskittymiskyky ja itsekontrolli. Kun hän haluaa ottaa jonkin asian haltuun, hän opettelee siitä kaiken, minkä voi. Harrastimme jonkin aikaa yhdessä krav maga -kamppailulajia, ja aika nopeasti hän oli siellä ohjaajien joukossa. Nyt hän suhtautuu opintoihin samalla tavalla. Hän suoritti vähän aikaa sitten aikuislukion – kiitettävin arvosanoin – ja alkoi opiskella rakennusalan diplomi-insinööriksi. Lukio Tonia innostikin käymään Mensan testissä, josta hän sai maksimipisteet. Hän pääsi aikanaan peruskoulusta niin huonolla todistuksella, että lukioon ei silloin ollut asiaa. Toni meni ammattikouluun, sai jo nuorena töitä yökerhon portsarina ja on tehnyt sitä työtä tähän asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tonilla on poikkeuksellinen keskittymiskyky.

Haasteita meidän suhteessamme on toki ollut. Toni on ihminen, joka haastaa jatkuvasti. Hänelle ei keskustelussa yleensä riitä mikään ”mä en vaan tykkää siitä” -tyyppinen vastaus. Täytyy aina pysähtyä, miettiä ja perustella. Syyn on löydyttävä! Vastaukseksi onneksi riittää, että pohtii asiaa myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä ketäkin kiinnostaa

Olemme molemmat taulukkoihmisiä. Meitä kiinnostaa raha-asioiden hoito, ja teemme vähintään vuosittain laskelmat kaikista kuluista ja säästöistä. Ystävät naureskelevat, kun kerromme, että vietämme laatuaikaa Excel-viikonlopun merkeissä.

Muuten meillä on eri kiinnostuksen kohteet: minä tykkään matkustella ja olla ihmisten kanssa. Tonia sellainen ei kiinnosta. Hänellä puolestaan on valtava halu opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Hänellä on myös todella hyvä ongelmanratkaisutaito. Jos ystävillä on ongelmia, oli niitä sitten parisuhteessa tai teknisissä asioissa, Toni ratkoo niitä mielellään. Hänellä on suorastaan pakonomainen tarve ratkaista asioita.

”Vietämme laatuaikaa Excel-viikonlopun merkeissä.”

Nyt, kun meillä on yhteinen lapsi, on ollut hauskaa seurata, kuinka rennosti Toni on vauvan kanssa. Tiesin, että hänestä tulee loistava isä, mutta hiukan jännitti, kun Toni ei kiinnostunut ensimmäisten raskauskuukausien aikana vauvajutuista. Turhaan jännitin. Kun minulla mielialat vaihtelevat ja hätäilen, Toni luo turvallista tunnelmaa: ”Ei tässä ole mitään hätää” tai ”Soitetaan neuvolaan”. Toni jaksaa hytkyttää itkevää vauvaa yöllä, vaikka lähtee aamulla kouluun.

Minuakin on kiinnostanut Mensan testi, en ole vain saanut aikaiseksi. Matemaattisesti en yllä Tonin tasolle, vaikka sosiaalisesti olen älykkäämpi. Toisaalta joutui hänkin tekemään lukion oppimäärän eteen töitä: monta matikan vihkoa tuli täyteen. Jos saisin alhaisen tuloksen, Tonille en kyllä kertoisi!”

Toni Järvinen: ”En ajattele, että olen Karoliinaa fiksumpi”

Ainakaan meillä ei ole latteaa yhdessä! Karoliina käyttää itseään kuvaillessaan vaatimattomia adjektiiveja, mutta hän on niin aurinkoinen ja hymyilevä, että erottuu muista. Hän osui heti hymynsä takia silmään kuin Maglite säkkipimeässä ja pitää kaikkia ihmisiä mukavina. Minä taas olen introvertti. Pohdin koko ajan asioita, eikä siinä prosessissa kerkiä hymyilemään tai huomioimaan muita. 

Ei siinä prosessissa kerkiä hymyilemään.

En ajattele, että olen Karoliinaa fiksumpi. Monet älyköt sortuvat siihen kyllä. Älykkyyden kanssa on sama kuin vaikka pituudessa – ei 2,5-metrinenkään ole hyvä koripalloilija, jos hän ei hyödynnä pituuttaan. Jos ei käytä älykkyyttään paremman maailman rakentamiseen, ei ole älykäs. Haaveilen vielä joskus tekeväni maailmaa edes hitusen verran paremmaksi  – tai edes saavani hämäläisiä iloisemmiksi.

Outo kyllä, mutta ei typerys

Olin jo lapsena erilainen: en pysynyt paikallani enkä pystynyt keskittymään. Pääsin peruskoulusta alle kuutosen keskiarvolla. Aikuisiällä mieli rauhoittui ja kävin aikuislukion. Lukiota käydessä rohkaistuin Mensan testiin, ja kun sain sieltä korkean lukeman, sain itseluottamusta. Voin ajatella, että erilaisuuteni johtuikin korkeasta älykkyysosamäärästä eikä tyhmyydestä.

Oman polun löytäminen ei ollut minulle yksinkertaista. Ammattikoulusta löytyi ehkä vähän omanhenkistä porukkaa, kamppailulajien piiristä jopa yhteisö ympärille. 18-vuotiaana pääsin töihin portsariksi ja jäin sille alalle. Se alkaa olla kuoleva ammatti, ja siksi hakeuduin uran vaihtoon. 

Mitä ”yllättäviä menoja”

Jotkut asiat ovat minulle helppoja, esimerkiksi käsien taidot. En aina ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa korjata mekaanisia laitteita. ”Se vaan on rikki” -lause saa verenpaineeni nousemaan. Pitää pystyä yksilöimään, mikä on rikki. Karoliinalla ei onneksi ole sellaisia ongelmia.

Small talk tuottaa ongelmia.

Small talk tuottaa ongelmia, en osaa enkä ymmärrä sitä. Työssäni yökerhon ovella tapaan ihmisiä, joilla on syviäkin ongelmia. Niistä minun kanssani on helppo puhua. Mutta jos joku sanoo hassut kolme keveää lausetta, jotka ovat keskenään ristiriidassa, ne raapivat takaraivoani. Tartun niihin ja olen varmasti ärsyttävä.

Toinen asia, mitä en ymmärrä, on se, että elämässä voi tulla ”yllättäviä menoja”. Miten jollekin 25-vuotiaalle, joka on ollut jo seitsemän vuotta aikuinen, voivat menot tulla yllätyksenä? Kaikki näkyy tilitiedoissa. Kun laskee menojen keskiarvon, saa selville, paljonko käyttötilillä tarvitaan rahaa.

Tunnepuolen helpot asiat

Älykkyys asettaa haasteita. Pitää löytää ihminen, joka on arvoiltaan samanlainen, kyseenalaistaa asiat ja jolle puolivillaiset ajatukset eivät riitä.

Karoliinan kanssa me olemme samalla aaltopituudella. Tunnepuolen asiat ovat helppoja, koska menemme eri tahtiin hermostumistaajuuden kanssa: kun Karoliina on kireänä, minä olen rentona ja päinvastoin. Ne harvat kerrat, kun Karoliina on kireä, saa ratkaistua suklaapatukalla.

Moni varoitteli, että kaikki muuttuu lapsen myötä. No ei muuttunut. Nyt joutuu vain valvomaan enemmän ja vähentämään arjen menoja.

Ehkä itse olen muuttunut. Pelkäsin aluksi, ettei vauvaan tule tunnesidettä, mutta se oli turha pelko. Vierastan sanoa jotain sellaista kuin että ”rakastan häntä yli kaiken”. Latteita fraaseja moiset. Mutta voisin sanoa, että hän on kuin rinnassani pumppaava sydän, jota ilman minuakaan ei olisi. Lasten kanssa oleminen on ollut minulle aina helppoa. Ne ihmettelevät maailmaa järkevällä tavalla. Miksi sitä? Miksi tätä? Odotan sitä vaihetta, kun tyttäreni alkaa kysellä. Hän tulee varmasti osoittamaan paljon epäkohtia ympäristöstä ja eritoten minusta itsestäni.”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2018.

Vierailija

Mati kirjoitti:
Älykkyydellä on monta tasoa. Se mikä särähti korvaan, että usein Mensan testiä pidetään älykkyyden mittarina, vaikka sillä mitataan vain yhtä osa-aluetta.

ÄO on pitkälti perinnöllinen ominaisuus. Vain 2%:lla ihmisistä on niin korkea ÄO, että kykenevät ratkaisemaan Stanford-Binet-kuviopäättelymatriiseja siten että pistemääräksi muodostuu yli 130.

Se on ihan sama onko Toni ydinfyysikkona, työttömänä, rekkakuskina vai vakuutusmyyjänä, ei aivorakenne muutu miksikään.

Mensan esitteessä todetaan, että jäseninä on paljon myös pelkän peruskoulun käyneitä ja myös mm. tavallisia duunareita. On harhaluulo että esim. 130+ ÄO henkilö haluaa aina kouluttautua johonkin tohtoritasolle asti tai etteivät he voisi vaikkapa masennuksen takia jättäytyä kokonaan pois työelämästä.

Toinen esimerkki on esim. Magnus Carlsen. Hän ei ole kouluttautunut mihinkään ja meni muodon vuoksi urheilulukioon jonka jätti kesken, mutta hän saavutti shakin suurmestarin tittelin jo 13 vuoden iässä, ja parikymppisenä hän on nyt ollut shakin elo ranking listan #1 jo vuosikausia putkeen, ja häntä pidetään älykkäimpänä pelaajana lajin historiassa.

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä synnynnäisen ÄO:n kanssa. *On todennäköisempää* että korkean ÄO:n henkilö hankkii esim. maisterin paperit, mutta se ei ole mikään automaattinen lopputulos.
 

Mati

Älykkyydellä on monta tasoa. Se mikä särähti korvaan, että usein Mensan testiä pidetään älykkyyden mittarina, vaikka sillä mitataan vain yhtä osa-aluetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla