Kysyimme seksuaaliterapeutilta myös, mikä on perinteisen parisuhteen isoin haaste, ja miten seksielämän väljähtymisen voisi välttää, jos seksiä haluaa vain parisuhteen sisällä. Samalla selvisi, miksi puhe avoimista suhteista tuntuu herättävän vastakaikua etenkin viisikymppisissä naisissa.

”On tylsää, jos muuten hyvät suhteet loppuvat vain siksi, että pitkän suhteen aikana kokee lämpimiä tunteita myös jotain muuta ihmistä kohtaan.”

Sen jälkeen kun toimittaja ja tuoreen Suhteellisen vapaata -romaanin kirjoittaja Riikka Suominen, 42, puhui Helsingin Sanomien haastattelussa avoimen suhteen puolesta, on aiheesta herännyt runsaasti keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Me Naisten lähipiirissä aiheesta vaikuttavat innostuneen erityisesti viisikymppiset tai hieman sitä vanhemmat naiset – tai ainakin he ovat ne, jotka HS:n juttua ovat eniten jakaneet ja vahvimmin tuoneet esiin allekirjoittavansa Suomisen näkemyksiä.

Itsekin avoimessa suhteessa elävä Suominen muun muassa toteaa jutussa, että moni ”kokee seksuaalisia huippuhetkiä muualla kuin pitkässä parisuhteessa”. Hän myös kritisoi sitä, että media vahvistaa yksiavioisen liiton ihannetta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Voisiko suhteen avaamalla sitten estää seksielämää väljähtymästä?

– Jos kahdella ihmisellä on esimerkiksi tosi eripariset halut, toinen haluaa enemmän seksiä tai toisenlaista seksiä kuin toinen, niin silloinhan seksikumppaneiden tuominen suhteeseen voi olla ratkaisu. Mutta se pitää tehdä siitä ilosta ja halusta, että niin haluaa tehdä, eikä ikään kuin ratkaisuna olemassa olevaan ongelmaan, sanoo seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minkäännäköinen suhteen avaaminen ei koskaan ratkaise suhteessa olevaa ongelmaa. Jokaisen olisi tärkeää oivaltaa, että jos suhteen avaa, suhdekenttään tulee uusia ihmisiä ja myös se vaikuttaa suhteen dynamiikkaan. Ongelmat ja kriisit pitää olla hoidettuna ennen avoimeen suhteeseen lähtemistä.

Uusoksan mukaan haluttomuuteen omaa kumppania kohtaan liittyy usein muutakin kuin vaihtelunhalua. Aina kyse ei kuitenkaan ole siitä, että suhteessa sinällään olisi mitään ongelmaa, vaan voi tosiaan olla vaikkapa niin, että toinen ei ylipäänsä halua yhtä paljoa seksiä. Silloin voidaan yhteisesti sopia, että enemmän haluava hakee sitä muualta.

”Seksielämän lopahtaminen ei ole luonnonvoima, joka tapahtuu väistämättä.”

Ei myöskään ole väistämätöntä, että seksuaalinen intohimo laimenisi perinteisessä heterosuhteessakaan, ei vaikka se olisi pitkäkin.

– On hyvin tyypillistä, että seksi vähenee pitkissä suhteissa, muttei ole mitään tutkimuksissa todettua syytä, että niin pitäisi olla. On myös paljon esimerkkejä suhteista, jotka ovat kestäneet 30–40 vuotta ja ovat vielä intohimoisia, Uusoksa sanoo.

– Seksielämän lopahtaminen ei ole luonnonvoima, joka tapahtuu väistämättä. Kehollinen ja hormonitoiminta tukee intohimon ylläpitoa suhteen alkuvaiheessa. Sen jälkeen, kuten missä tahansa suhteessa, suhteen eteen tarvitsee alkaa tehdä töitä.

Siihen, kuivahtaako seksielämä, vaikuttaa olennaisesti se, mitä kumpainenkin parisuhteelta odottaa: perheen perustamista, kumppanuutta, tulevaisuuden turvaamista vai jotain muuta. Uusoksa muistuttaa, ettei intohimoinen seksielämä ole kaikille keskeistä suhteessa. Yleensä syytä seksittömyyteen ei ole, jos molemmat haluavat suhteeseen kuuluvan seksiä. Joskus voi olla niinkin, että toista pidetään vaikkapa hyvänä kumppanina ja vanhempana yhteisille lapsille, mutta seksi ei kuulu suhteeseen.


Pyykit ja seksi erikseen

Kun suhteen seksittömyys koetaan ongelmaksi, ratkaisuksi tarjotaan monesti kommunikaatiota, läheisyyttä ja kotitöiden tasapuolista jakamista. Riikka Suomista se ärsyttää, koska ”se sulkee pois sen, että naisilla on muunkinlaisia haluja”.

Kotitöiden rinnastamista seksin määrään ei kannata seksuaaliterapeuttikaan, mutta kommunikaatio kyllä on hänen mukaansa oikea tapa lähestyä asiaa.

– Jos ehdottomasti haluaa, että kaikki seksi tapahtuu vain parisuhteessa, niin voihan se olla, että pyykkivuorotkin jotain ratkaisevat. Mutta omassa työssäni lähden siitä, että puhutaan pyykkiasioista erikseen ja seksistä erikseen. Toivon, että ihmiset haluavat seksiä sen takia, että tykkäävät siitä, eivätkä siksi, että sillä saa roskapussin viemistä, Uusoksa toteaa.

– Haluttomuuden ratkomiseen ei oikein ole muita konsteja kuin puhuminen ja rehellinen, aito kommunikointi siitä, mitä haluaa ja tarvitsee suhteelta. Koska me ihmisinä muutumme, vaatii rohkeutta todeta kumppanille, missä asioissa on muuttunut tai että haluaisikin jotain muuta kuin edellisenä kymmenenä vuotena.

Rajat selviksi

Uusoksan mukaan perinteisen heteroparisuhteen suurin koetinkivi onkin puhumattomuus, ei jonkinlainen vääjäämätön haluttomuus. Meillä on tietty mielikuva siitä, mitä tällaiseen suhteeseen kuuluu ja ei kuulu. Siksi moni ei koe tarpeelliseksi keskustella suhteen konkreettisista rajoista kumppanin kanssa, vaan toisen oletetaan olevan samoilla linjoilla.

Toisin on muunlaisten suhdemuotojen kohdalla.

– Koska meillä ei ole selkeää käsikirjoitusta muihin suhdemalleihin, ihmiset joutuvat keskustelemaan paljon yksityiskohtaisemmin siitä, minkälainen käyttäytyminen ja toiminta heille on ok ja missä vaiheessa rajat ylittyvät.

Konkreettisen tason keskustelu suhteen pelisäännöistä olisikin tarpeen jo sen alkuvaiheessa, sillä käsitykset esimerkiksi siitä, mikä on pettämistä, vaihtelevat paljon. Tämä kävi ilmi myös Me Naisten taannoisessa kyselyssä.

Samaan tapaan olisi tärkeää keskustella siitä, ovatko seksihalut samantasoiset. Muutoin voi ennen pitkää tulla yllätyksenä, että toiselle riittääkin vaikka pelkkä hellyys. Tai että toinen kaipaisikin seksiä päivittäin.

Perinteisessä parisuhteessa keskustelun tarpeeseen herätäänkin Uusoksan mukaan usein vasta, kun suhde on jo ajautunut kriisiin.


Todelliset tavat elää esiin

Joka kolmannella suomalaisella on Finsex-tutkimuksen mukaan ollut sivusuhde – siitäkin huolimatta, että uskottomuuteen suhtaudutaan viimeisimmän tiedon mukaan tiukemmin kuin koskaan. Riikka Suominen viittaa tähän ristiriitaan HS:n haastattelussa. Hänen mielestään se kertoo, että vuosikymmenten uskollisuus on liian kova vaatimus.

Seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa tunnistaa kuitenkin ilmiön takana aivan muita syitä.

– Moraaliarvot ylipäänsä ovat koventuneet Suomessa pitkän aikaa ja tietynlainen konservatismi lisääntynyt. Se näkyy muissakin teemoissa kuin pelkästään suhdekuvioissa ja seksuaalisuudessa. Ajattelen, että se heijastuu myös seksiin.

– Se, että joka kolmannella on ollut sivusuhteita, jättää kuitenkin kaksi kolmasosaa, joilla niitä ei ole ollut. Sekin on hyvä muistaa.

”Seksiä haluava nainen nähdään Suomessa edelleen jotenkin viallisena.”

Entäpä sitten ne avoimen suhteen valokeilaan nostamisesta voimaantuneet viisikymppiset naiset? Miksi puhe avoimista suhteista vetoaa juuri heihin?

– Ajattelen, että se voisi liittyä puhumattomuuden kulttuuriin ja siihen, että seksiä haluava nainen nähdään Suomessa edelleen jotenkin viallisena. Aika moni varsinkin 50+-sukupolvessa on joutunut olemaan puhumatta siitä, että haluaa enemmän seksiä. Sivusuhteistakaan ei ole ehkä voinut koskaan puhua avoimesti, Uusoksa pohtii.

Hän ajattelee, että aiheen esille nostaminen voi näistä naisista tuntua siltä, että joku viimein kuvaa sitä, miten todellisuudessa jo on eletty.

– Mediassa on parin vuoden aikana puhuttu todella paljon monisuhteista, avoimista suhteista ja erilaisista suhdekuvioista. Olen huomannut, että se on helpottanut ihmisiä tosi paljon, koska he elävät sellaista elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla