Kolme vuotta sitten Tinka Sjögrenin, 39, puoliso jätti hänet 12 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka ero oli aluksi järkytys, se toi mukanaan paljon hyvää. – Nyt ajattelen, että ero oli lahja, Tinka kertoo. 

Se lauantai heinäkuussa 2016 tuntui ihan tavalliselta, leppoisalta kesäpäivältä. 

Tuuli suhisutti hiljalleen koivuja ikkunan takana, kun Tinka Sjögren pakkasi Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan hirsitalon yläkerrassa tavaroita muuttolaatikoihin. Tinkan puoliso laittoi kamppeita kasaan autotallissa, ja appivanhemmat olivat juuri käyneet hakemassa pariskunnan kaksi alle kouluikäistä lasta hoitoon.

Perheen oli määrä muuttaa parin viikon kuluttua toiselle paikkakunnalle vuokrakolmioon. Tässä joen varrella sijaitsevassa hirsikodissaan he olivat asuneet kymmenen vuotta, ja tavaroita pakatessaan Tinka tunsi intoa tulevasta. Uusi omistusasunto oli vielä hakusessa, mutta muuttaminen tuntui uudelta alulta, jännittävältä seikkailulta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yllättäen Tinka kuuli, kuinka alakerran ovi avautui. Sen jälkeen puoliso huikkasi ovenraosta, että lähtee ajamaan moottoripyörällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Juoksin portaat alas hämmentyneenä. Sanoin, että minulla on kyllä muuta mielessä. Meidän oli kuitenkin tarkoitus siivota taloa, Tinka kertoo.

Mies totesi uudelleen lähtevänsä ajelulle. Sitten hän sulki oven.

Tinkan takaraivoon nousi epämiellyttävä tunne.

– Hänen äänessään oli jotakin vierasta. Tiesin, ettei nyt ole kyse mistään pienestä harmituksesta, Tinka kertoo.

– Jotenkin aavistin, että kohta maailmani mullistuu.

Parin tunnin kuluttua moottoripyörä lähestyi kotipihaa. Tinka kuuli moottorin pärinän jo kaukaa ja jäi odottamaan puolisoaan terassille.

– Kun mies tuli kotiin, hän sanoi heti ensimmäisenä, että on pettänyt minua ja ettei hän rakasta minua enää.

Sittenkin eri linjoilla

Puolison sanat olivat järkytys. Ensin tuli itku, sitten pahoinvointi.

– En ollut aiemmin edes ajatellut, että ero todella olisi vaihtoehto. Oksentamisen lomassa huusin tuntemaani tuskaa siitä, että menetän kaiken. Menetän ydinperheen, johon olin luottanut. Siinä hetkessä ajattelin, että nyt menetän myös puolet lasteni elämästä. Tuli olo, ettei mikään, mihin olen uskonut elämässäni, pidä enää paikkaansa.

Samaan aikaan Tinka kuitenkin huomasi näkevänsä elämässä ihan uuden puolen. Hänestä tuntui, että hänen katseensa elämää kohtaan kirkastui. 

– Kokemus oli erikoinen. Yhtäältä elämä, jota olin kuvitellut eläväni, mureni pirstaleiksi ja haihtui tomuna ilmaan. Se teki niin kipeää, että pelkäsin kuolevani ja heti seuraavassa hetkessä sitä, että jos en kuolekaan.

– Mutta hetkittäin tunsin täydellistä selkeyttä. Se oli mielen kirkkautta siitä, että illuusio puhkesi. Se, mitä jäi jäljelle, tuntui totuudelta. Olen kohdannut elämässäni monia menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Olen selvinnyt niistä. Sokin keskellä pieni ääni takaraivossa muistutti, että this too shall pass, tästäkin päästään yli.

Tinka ja hänen miehensä olivat olleet yhdessä 12 vuotta. Elämä oli soljunut tasaisesti ja rauhallisesti: rahatilanne oli hyvä, oli ihanat lapset ja kaunis koti.

Pari oli rakastunut nuorella iällä, ja yhteisiin vuosiin oli mahtunut rakkauden ohella vaikeitakin hetkiä. Jossain vaiheessa Tinkakin oli miettinyt, haluaako elää elämänsä loppuun saakka saman miehen rinnalla.

– Ruuhkavuosien ja isojen menetysten tuoksinassa ajauduimme kauemmas toisistamme. Emme osanneet pitää yhteyttä ja läheisyyttä yllä.

Jossain vaiheessa Tinka oli myös ihastunut toiseen.

– Lopulta ymmärsin, että ihastuminen oli ennemmin muistutus siitä, mitä olimme kadottaneet suhteestamme. En kaivannut uutta ihmistä, kaipasin nähdyksi tulemista ja kokemusta siitä, että olen hyväksytty ja rakastettu. Pidin osana luonnollista parisuhteen kaarta, että kompastellaan ja kasvetaan.

Hän oli vakuuttunut siitä, että liitto kestäisi loppuelämän. Samalla hän ajatteli, että toinen menee ajatustensa kanssa samaan suuntaan.

– Olin huomannut jo hetken aikaa, että puolisoni oli suhteessa etäinen, mutta ajattelin, että ehkä hän vain käy samanlaista ajatusprosessia läpi kuin minä kävin aiemmin. Ajattelin, että hän tulisi sen jälkeen samaan lopputulokseen kuin minä ja haluaisi tietenkin jatkaa elämää yhdessä.

Valtameren taakse korjaamaan kaikki

Eroilmoituksen jälkeen Tinka uskoin, että tilanteen pystyisi vielä korjaamaan.

– Siinä vaiheessa halusin pysyä yhdessä tai ihan vähintään tehdä hyvän eron.

Hän varasi itselleen ja miehelleen paikat intensiiviseen parisuhdevalmennukseen Yhdysvaltoihin, missä oli opiskellut itse aikaisemmin. Seattlen takana sijaitsevassa pikkukaupungissa pari vietti neljä päivää keskustellen suhteestaan valmentajien kanssa niin yhdessä kuin erillään. Valmennuksen tarkoituksena oli selkeyttää kummallekin omia ajatuksia erosta ja suhteesta.

– Minä halusin niin kovasti, että jatkaisimme yhdessä. Toivoin, että toinen tulisi järkiinsä ja tajuaisi, että ero on ihan hullu ajatus.

Palattuaan Suomeen pari päätti, että kumpikin saisi kuukauden aikaa harkita suhteen tulevaisuutta.

”Toivoin, että toinen tulisi järkiinsä ja tajuaisi, että ero on ihan hullu ajatus.”

Vain viikon kuluttua Tinkan puoliso teki lopullisen päätöksensä. Hän ilmoitti, ettei suhde voi jatkua.

– Hän oli pyöritellyt asiaa huomattavasti kauemmin kuin minä, joten hän oli paljon pidemmällä eroajatuksessa kuin minä. Hän sanoi suoraan, ettei näe tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin eron.

Puolison päätöksen hyväksyminen oli Tinkalle vaikeaa.

– Näin, miten puolisoni toimi oman pahan olonsa ohjaamana. Hän ei kyennyt enää kuulemaan tai näkemään muita vaihtoehtoja. Itse näin, että olimme vihdon puhkaisseet väärinkäsitysten kuplan, jonka takana voisi olla jotain paljon parempaa kuin se, mihin olimme siihen mennessä pystyneet.

Raskaat viikot seurasivat toisiaan. Tinka ja hänen entinen puolisonsa asuivat lasten kanssa edelleen samassa asunnossa. Kumpikin yritti pysytellä pois toisen tieltä, ja mies oli vain vähän kotona.

– Minä voin fyysisesti ja henkisesti todella huonosti. Oksensin ja ripuloin joka päivä. Söin vain kurkkua ja vesimelonia. Kaksi ensimmäistä kuukautta tuntuivat siltä, kuin olisin jatkuvasti sukeltanut liejun läpi, Tinka kertoo.

Kuplat vieretysten

Miten voi tulla jätetyksi 12 yhteisen vuoden ihan yllättäen? Miten kahdella ihmisellä voi olla niin erilainen käsitys siitä, mihin suhde on menossa?

Kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg kertoi aiemmin Me Naisille, että eroajatusten salaaminen puolisolta on hyvin yleistä. Joskus toinen puolisoista saattaa pallotella ajatusta suhteen lopettamisesta vuosikausia. Rosenborgin mukaan ihminen harkitsee avioeroa yleensä noin kahden vuoden ajan, ennen kuin ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa.

Kuten Tinkan entinen puoliso, moni muukin ottaa pitkän harkinnan jälkeen todelliset tunteensa esiin syksyn korvalla.

– Kun on tilaa ajatella, ajatuksiaan on myös vaikeampi päästä pakoon kuin kiireisessä arjessa, Rosenborg on kertonut.

Sen jälkeen tilanteelle haluaa usein myös tehdä jotain, ja joskus tapa saattaa olla äkkijyrkkä.

Lokakuussa 2016 Tinka hankki itselleen oman asunnon. Eron aiheuttama järkytys alkoi hiljalleen hälvetä.

– Tarvitsin sokista toipumiseen melkein kaksi kuukautta, mutta jossain vaiheessa aloin tajuta, että tässä on vain yksi suunta. Se suunta oli ero. 

Samalla ajatus suhteen päättymisestä alkoi muuttaa Tinkan mielessä muotoaan. 

– Se ei näyttänyt enää kaiken lopulta vaan siltä, että sen takana on jotain todella kaunista ja aitoa. Uusi alku.

Muutettuaan omilleen Tinka alkoi myös hahmottaa yhä selvemmin, miksei liitto toiminut.

– Aluksi mieleni tuotti ajatuksia siitä, etten riittänyt toiselle ja olin tehnyt jotakin väärin. Että suhteemme päättyi, koska en siivonnut tarpeeksi tai ollut riittävän kaunis. Että oli minun vikani että epäonnistuimme.

– Tajusin, ettei suhteemme kaatunut sellaisiin asioihin. Se kaatui siihen, että kumpikaan meistä ei ymmärtänyt toisiaan ja että kumpikin oli matkan varrella ymmärtänyt toista väärin. Kumpikin oli alkanut uskoa toisesta ja suhteestamme asioita, jotka eivät olleet totta. Sen takia teimme molemmat inhimillisiä virheitä.

”Kumpikaan meistä ei ole sen vähempää tai enempää syyllinen tai huono.”

Kuin kaksi saareketta, joiden välillä viestit eivät kulje, vääristyvät tai katoavat matkalla. Sellaiseksi Tinka kuvailee hänen ja entisen puolisonsa suhdetta nyt. Pariskunta ei juuri puhunut toiveistaan, peloistaan ja suruistaan. Kumpikaan ei hahmottanut, mitä toisen päässä todella liikkui.

– Luulen, että molemmat meistä tunsivat tulleensa suhteessa jollain tavalla väärinymmärretyksi. Hillosimme tunteitamme, välttelimme konflikteja ja päädyimme elämään rinnakkain omassa kuplassamme, jonka sisään toinen ei nähnyt.

Tinka uskoo, että samasta syystä puoliso päätyi tekemiinsä ratkaisuihin.

– Olisi helppoa tuomita eksäni siitä, miten hän toimi. Hän kuitenkin toimi omasta pahasta olostaan käsin eikä siksi, että olisi halunnut satuttaa minua. Hän toimi samasta yksinäisyydestä ja tarpeesta tulla nähdyksi ja kosketetuksi kuin minä silloin, kun ihastuin toiseen.

– Kumpikaan meistä ei ole sen vähempää tai enempää syyllinen tai huono. Me emme yksinkertaisesti osanneet paremmin siinä vaiheessa.

Lahja ja oppiläksy

Nyt, melko tarkalleen kolme vuotta eron jälkeen, surun, vihan ja pettymyksen tunteet ovat kadonneet. Tilalle on tullut hyväksyntä ja ymmärrys. Samalla moni asia entisessä suhteessa näyttäytyy Tinkalle erilaisena kuin aiemmin.

– Huomaan nyt, miten elin omassa kuplassani, jossa kuvittelin toisen näkevän asiat samalla tavalla kuin näin ne itse.

– Ihmiset kokevat elämää aina omien ajatusten ja uskomusten kautta. Työssäni kouluttajana kohtaan sen joka päivä, mutta puoliso oli niin lähellä, että olin sokea sille. Totta kai hänkin kokee maailmaa omalla, erilaisella tavallaan.

Vaikka ero pakotti Tinkan käymään läpi paljon, nyt hän ajattelee, että siitä poiki vielä enemmän hyvää.

– Kuulostaa ehkä oudolta, mutta ajattelen, että ero oli lahja. Se oli oppiläksy, joka puhdisti perusteellisesti ajatusvääristymät ja illuusiot mielen sopukoista. Se palautti minut takaisin kokemaan elämää jokaisella solulla. 

Samalla ero opetti Tinkalle, että hänen jalkansa kantavat vaikeissakin paikoissa.

– Ero näytti, että voin luottaa omaan voimaani. Se muistutti myös siitä, että en milloinkaan voi tietää, mitä elämässä tapahtuu, hyvällä tavalla. Minun on nykyisin helppo sietää epävarmuutta, kun tiedän, että kaikesta voi selvitä.

Hillopurkit esiin

Tällä hetkellä Tinkan ja hänen entisen puolisonsa välit ovat hyvät. Ero ei ole enää pitkään aikaan herättänyt Tinkan mieleen toivetta siitä, että kunpa suhde olisi jatkunut.

– Nyt ajattelen, että suhteemme oli juuri oikean pituinen matka, joka tuotti maailmaan kaksi ihanaa lasta.

Nykyään Tinka ja hänen entinen puolisonsa tulevat toimeen vanhempina. He pystyvät puhumaan myös omista väleistään paremmin kuin yhdessä ollessaan.

– Totta kai on hetkiä, kun jokin muisto tuo hankalan tunteen pintaan ja siitä käsin näyttää, että kaikki on eksän vikaa. Hän varmasti kokee samanlaisia hetkiä. Onneksi kumpikin osaa nykyisin erottaa paremmin, mikä on totta ja mikä ihmismielen sirkusta.

Tinkan rinnalla on nyt uusi puoliso, jonka kanssa elämä tuntuu mutkattomalta. Hänen kanssaan on myös helppoa puhua. 

– Olemme kumpikin ”toisella kierroksella” ja olemme halunneet oppia tekemistämme virheistä.

Nykyisen puolisonsa kanssa Tinka on sopinut yhteisestä pelisäännöstä: kumpikin kysyy toiselta tasaisin väliajoin, onko mielessä ”hillopurkkeja”.

– Ihmisen on helppo piilottaa hankalat mietteensä mielen kellariin. Jotta niistä ei kasvaisi suuria väärinymmärryksiä, niistä on hyvä puhua.

Oletko sinä tullut jätetyksi? Kerro tarinasi täällä.

Juttua muokattu 20.9. klo 9.01: Tarkennettu ja korjattu Tinkan sitaattia ensimmäisen kappaleen lopussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla