Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan laihdutuspuhetta ruokapöydässä. Kuva: Shutterstock
Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan laihdutuspuhetta ruokapöydässä. Kuva: Shutterstock

Tuore tutkimus vahvistaa aiempien havainnot: painosta kuittailu voi vaurioittaa itsetuntoa ja johtaa esimerkiksi vaaralliseen laihduttamiseen, ahmimiseen ja ylipainoon.

Saitko lapsena tai nuorena kuulla kommentteja painostasi? Niin moni muukin, ja heitot voivat vaikuttaa itsetuntoon pitkään.

Toisaalta moni vanhempi miettii, pitäisikö lapselle puhua asiasta, jos hänen ylipainonsa on terveysriski. New York Times kirjoittaa uudesta yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan suu olisi parempi pitää kiinni. Tutkimustulokset julkaistiin Eating & Weight Disorders -tiedelehdessä.

Kuten aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, lapsen painon kommentoiminen johtaa usein epäterveellisiin syömistottumuksiin, ahmimiseen ja muihin syömishäiriöihin. Kommentit voivat myös vahvistaa lasten sisäistämiä kielteisiä stereotypioita painosta. Vanhemman kuittailut tyttären painosta voivat aiheuttaa vuosia kestävää tyytymättömyyttä omaan kehoon, vaikkei tytär edes olisi ylipainoinen.

Kommenttien vaikutus tyttöihin voi olla erityisen tuhoisa, koska he kohtaavat muutenkin niin paljon laihuuden ihannointia. Usein viestitään, että naisen arvo määräytyy hänen ulkonäkönsä mukaan, kommentoi Connecticutin yliopiston tutkija Rebecca Puhl New York Timesille.

Naiset ajattelivat, että heidän pitäisi pudottaa painoa  – olivat he ylipainoisia tai eivät.

Tutkittavina oli 500 kaksi- ja kolmekymppistä naista, joilta kysyttiin, miten heidän painoaan oli kommentoitu lapsena ja miten he suhtautuvat kehoonsa.

Naiset, jotka muistivat vanhempiensa kommentteja, ajattelivat muita useammin, että heidän pitäisi pudottaa noin viidestä kymmeneen kiloa – olivat he ylipainoisia tai eivät.

Tutkijoiden mukaan kommenteilla on tapana jäädä mieleen. Muutamalla lausahduksella oli yhtä voimakas vaikutus kuin jatkuvalla kuittailulla.

Lue myös: Jokaisella on oikeus syödä ilman laihdutuspuhetta – 7 hyvää sääntöä ruokapöytään 

Aiempien tutkimusten mukaan vanhemman arvostelu voivat myös nostaa lapsen ylipainon riskiä.

Vuonna 2014 ilmestyneessä yhdysvaltalaistutkimuksessa seurattiin amerikkalaistyttöjä kymmenvuotiaista 19-vuotiaiksi. Heistä ne, joita esimerkiksi vanhempi, sisarus, opettaja tai kaveri kutsui liian lihavaksi, olivat muita todennäköisemmin ylipainoisia 19-vuotiaana. Näin oli siitä riippumatta, olivatko tytöt olleet ylipainoisia kymmenvuotiaina.

Perheenjäsenten kommentit vaikuttivat vielä voimakkaammin kuin muiden ihmisten.

Tutkimuksen mukaan perheenjäsenten kommentit vaikuttivat vielä voimakkaammin kuin muiden ihmisten.

Vuonna 2013 toisen Yhdysvalloissa ilmestyneen tutkimuksen mukaan teinit, joiden vanhemmat puhuivat heille laihduttamisesta, alkoivat muita useammin laihduttaa, kontrolloida painoaan epäterveellä tavalla tai ahmia. Näin ei käynyt, kun vanhemmat puhuivat kilojen sijaan terveellisistä elämäntavoista.

Vanhemman esimerkki on tärkeä

Mitä sitten voi tehdä, jos lapsi on ylipainoinen?

– Yritän rohkaista puhumaan vähemmän ja toimimaan enemmän – tekemään kodista paikan, jossa on helppo tehdä terveellisiä ruokaan ja liikuntaan liittyviä valintoja ja puhua vähemmän painosta, Minnesotan yliopiston professori Dianne Neumark-Sztainer sanoo.

Järkeviä ideoita ovat esimerkiksi terveellisen ruoan ostaminen, yhdessä syöminen ja liikkuminen sekä hyvän esimerkin antaminen vaikkapa harrastamalla liikuntaa. Tärkeää on sekin, ettei puhu halventavasti omasta painostaan.

Lue myös: Naiset kertovat: näin äitini suhde omaan vartaloonsa on vaikuttanut minuun

Taustalla voi olla vanhemman epävarmuus

Psykoterapeutti Susanna Anglé kommentoi aiemmin Me Naisille, miksi perheenjäsenet huomauttelevat toistensa painosta.

– Ilmiö on yleinen perhepiirissä, koska negatiivisten ja henkilöön käyvien kommenttien antaminen on sitä helpompaa, mitä läheisemmästä suhteesta on kyse. Tiiviit välit laskevat kynnystä huomautella painosta, Anglé sanoo.

Toisen painon kommentoiminen voi kertoa myös epävarmuudesta ja tyytymättömyydestä omaan kehoon.

”Jos ihminen on kovin sinut itsensä kanssa, toisen painoon ei yleensä ole tarvetta kiinnittää huomiota.”

– Jos ihminen on kovin sinut itsensä kanssa, toisen painoon ei yleensä ole tarvetta kiinnittää huomiota. Vastaavasti ongelmat oman painon kanssa saattavat heijastua toisiin.

Anglénkin mukaan painon kommentoimisella voi olla kurjia seurauksia.

– Paino on kovin henkilökohtainen osa minuutta. Sen kommentointi kalskahtaa helposti korvaan siltä, että koko ihminen on toisen mielestä viallinen.

Kysely

Kommentoivatko vanhemmat painoasi, kun olit lapsi?

Kyllä.
Kyllä.
78.4%
Ei.
Ei.
21.5%
Ääniä yhteensä: 51
Maurilios Naukkis

Tiede vahvistaa: lapsen painon kommentoiminen on haitallista

No miksiköhän nyt lapsista tulee sellaisia kuin niistä tulee? Katsokaa vaikka muutaman vuoden ajalta "viihdeuutisia" nettisivuilta. Kaikki samaa aihioo. Onko tässä täydellisin vartalo? Onko tässä kaikkien miehien kuolaama kroppa? Täydellinen vartalo käänsi miesten päitä rannalla. + 1000 x jne. Ja sitten vielä pari normaalivartaloista julkkisnaista itkeen joka uutiseen kuinka on tullut 44g lisää painoo...ihmiset tuijottaa, ja on läski olo. Ja jotta se sama seuraisi naisten elämää vielä...
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”