Ehkä vannoit, ettet toista vanhempiesi onnettoman liiton kaavaa, mutta toistit kuitenkin. Mitään muuta ei voinut odottaakaan.

Millainen sinun vanhempiesi parisuhde oli? Millaisen mallin heiltä sait?

Niinpä. Jos kasvoit kodissa, jossa vanhemmat näyttivät rakkautensa elein ja sanoin, voit onnitella itseäsi. Kuulut vähemmistöön. Valtaosa suurista ikäluokista ja heidän jälkeläisistään ei juuri nähnyt vanhempiensa hellittelevän tai halailevan toisiaan.

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow haastatteli uuteen Vanhempieni kaltainen -kirjaansa satunnaisotannalla 50 ihmistä, joista vain viiden vanhemmilla oli ollut sellainen parisuhde, jonka he olisivat halunneet itselleen.

– Melkein kaikki olivat sitä mieltä, että heidän vanhempiensa suhde oli tavalla tai toisella järkyttävä. Kammottavaa, että kaikkein yleisin vastaus kysymykseen ”miten rakkaus näkyi vanhempiesi suhteessa?” oli, ettei mitenkään.

”Älä vaadi itseäsi osaamaan sellaista, mitä et ole koskaan nähnyt.”

Mistä olisit oppinut toisen arvostamista, avoimuutta ja läheisyyttä? Onko siis ihme, jos olet kompuroinut omissa suhteissasi? Vaikka ehkä vannoit, ettei sinusta koskaan tule äitisi tai isäsi kaltaista. Vaikka päätit oppia vanhempiesi virheistä, olet todennäköisesti toistanut tuttuja kaavoja.

– Eihän enempää voi odottaakaan! Armoa itselle! Meillä ei yksinkertaisesti ole ollut toisin toimimisen mallia. Parisuhteen riita- ja kriisitilanteissa reagoimme usein sen mukaan, mitä lapsuudenkodissamme näimme.

– Älä vaadi itseäsi osaamaan sellaista, mitä et ole koskaan nähnyt. Mutta opettele.

Isoäidin varjo

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka isoäitisi avioliitto vaikuttaa omaan parisuhteeseesi? Tai sota?

Sodan nähneet vaikenivat, koska kauheudet olivat liikaa puhuttaviksi. Hiljaisissa kodeissaan he kasvattivat lapsia, jotka oppivat, että ikäviä asioita ei vain käsitellä. Eivätkä nämä lapset oppineet puhumaan tunteista omilleenkaan. ”Miltä sinusta tuntuu, sano rohkeasti vain?” Se on mahdoton lause perheessä, jossa osataan puhua lähinnä tv-ohjelmista.

Monet ovat saaneet mallin parisuhteesta lähinnä pakollisena riippana, joka on kestettävä.

Kuvaavaa on, että parisuhde on sananakin vasta 1990-luvun tuote. Stolbowin mukaan monet ovat saaneet edellisiltä sukupolvilta mallin parisuhteesta lähinnä pakollisena riippana, joka on kestettävä.

– Olemme kasvaneet tässä ilmapiirissä, ja nyt parisuhteen pitäisi yhtäkkiä olla ilotulitusta. Eipä ihme, että ihmiset ovat vähän pihalla.

– Tosi lyhyessä ajassa on menty ääripäästä toiseen. Nyt toitotetaan kaikkialta, että ole avoin suhteessasi. Koko ajan pitäisi olla toimiva parisuhde. Sen vaatimus on mennyt niin överiksi, että paineet ovat valtavat.

Stolbowin mukaan sodan aikana kotirintamalla syntyi paitsi poissaoleva mies myös pärjäävä nainen, joka väsymykseen asti yrittää hoitaa kaiken ilman apua. ”Miehet nyt ovat sellaisia, ei niiltä kannata muuta odottaakaan”, kuului äitien oppi tyttärilleen. Saman opin Stolbow sai itsekin.

– Pärjäävä nainen istuu meissä tiukassa ja kampittaa todella paljon parisuhteitamme. Kaikesta täytyy selvitä, vaikka palaisi loppuun. Ja sitten ollaan kiukkuisia kotona.

Harvalle opetettiin kotona rakkaustaitoja ja parisuhteen vaalimista kallisarvoisena lahjana. Sen sijaan meitä on luterilaisesti kannustettu ahkeraan työntekoon. Poikaystävien pelättiin sotkevan opiskelukuviot ja jopa pilaavan tulevaisuuden.

– Meitä on palkittu pärjäämisestä, annettu kiitosta kuin namia tottelevalle koiralle. Tätä kaikkea sodan perintöä terapiasukupolvi yrittää nyt ratkoa psykologien ja parisuhdegurujen avulla, vaikka nopeahko vilkaisu omaan menneisyyteen selittäisi monta asiaa.

Voit kyllä muuttua

Stolbowin mukaan omille vanhemmilleen voi kerran suuttua: ”Voi paska, minkä teitte!” Sitten on otettava itse vastuu onnellisuudestaan. Yhtä lausetta parisuhdekouluttaja inhoaa erityisesti: ”Mä nyt vaan oon tämmönen.”

”Totta kai ihminen pystyy muuttumaan. Joka päivä.”

– Henkistä laiskuutta! Totta kai ihminen pystyy muuttumaan. Joka päivä. Voimme oppia, mitä juttuja parisuhteessa kannattaisi välttää ja mitä lisätä, jotta siitä saisi potkua ja energiaa arkeen.

– Pitää vain sanoa ääneen, mitä haluaa, jotta tietää, mitä tavoittelee. Ei se heti onnistu, mutta pitää tietää, mitä kohti haluaa mennä.

Hyvä suhde on Stolbowin mukaan selkeä ja kirkas. Eikä siinä saisi olla yhtään pelkoa – ei sanomisen, pilkan, raivon tai menettämisen pelkoa.

– Sellaisia asioita ei saisi olla, joista ei pystytä keskustelemaan ilman raivareita tai sulkeutumista. Parisuhteessa ei voi olla tällaisia puheenaiheita – ja silti niitä hyvin usein on. Menettämisen pelossa alamme pistää kamaa maton alle, ja siitä ne ongelmat kasvavat ajan myötä mielettömiksi.

Älä esitä ensitreffeillä

Hyvää suhdetta kannattaa alkaa rakentaa jo ensitapaamisella.

Stolbow muistuttaa, että hyvässä suhteessa molemmilla on oikeus olla heikko. Hän kertoo esimerkin naisesta, joka tunnusti, ettei koskaan saanut olla ex-miehensä edessä herkkä.

– Hän tajusi itse kaupanneensa miehelle menestyvän naisen, jolloin mies ei voinut ymmärtää, mikä tuo itkua tuhertava, palasiksi mennyt ja syliin kaipaava nainen nyt oikein on. On tyypillistä, että suhde lähtee ihan väärin jo alussa. Jo silloin pitäisi kertoa itsestään kaikki puolet, jotta rinnalle valikoituu ihminen, joka ei tavoittele vain sitä menestyjää.

Usein tietenkin haluamme antaa kaunistellun kuvan tehdäksemme vaikutuksen. Toinen yleinen virhe on haluta enemmän suhdetta kuin sen toista, todellista osapuolta. Stolbowin mukaan kumppania etsivän kannattaa olla rehellinen itselleen ja listata, mitä toiselta toivoo ja mitä ei ehdottomasti siedä.

– Ole vilpitön: rakastatko ihmistä sellaisena kuin hän on vai mielikuvaasi hänestä tai parisuhteen ideaa? Jos et pysty hyväksymään hänen kaikkia piirteitään, älä edes aloita suhdetta.

”Välillä on seksitöntä ja harmaata, eikä se ole merkki mistään ongelmasta.”

Muutostoivelistan kanssa suhteeseen ei pidä mennä. Se on raakaa ja syö suhdetta. Stolbow kehottaa myös pohtimaan, kenen unelmia parisuhteessa toteutetaan. Halusitteko molemmat talopaketin, farmariauton, kaksi lasta ja terrierin?

– Näen hirveän paljon sitä, että ihmiset ovat suostuneet perhemalliin, joka ei ole heidän sisimpänsä kaipuun kohde. Moni on jälkikäteen tunnustanut, että vielä alttarilla olisi halunnut perua koko homman.

Huh huh, kuulostaapa parisuhde vaikealta ja työläältä. Hyvän suhteen eteen kannattaa nähdä vaivaa, mutta armeliaisuutta itseä ja toista kohtaan ei pidä unohtaa.

– Parisuhteeseen kuuluvat myös tosi tylsät ja rasittavat vaiheet. Välillä on seksitöntä ja harmaata, eikä se ole merkki mistään ongelmasta. Välillä pitäisi myös olla vähän laiska: nyt emme hoida tätä suhdetta yhtään, olemme vain vailla paineita. 

Persoonallisuushäiriöiset narsistit ja psykopaatit pelaavat jatkuvasti erilaisia ihmissuhdepelejä.

Ihmisen leimaaminen narsistiksi tai psykopaatiksi on helppo selitys monenlaiselle ikävälle käytökselle. Aidosti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kylvävät pahoinvointia ympärilleen, mutta tutustumisvaiheessa he osaavat piilottaa todellisen luonteensa. Tuntematonta ihmistä on lähes mahdotonta tunnistaa narsistiksi, sillä negatiiviset piirteet tulevat esiin hitaasti.

Narsisteilla ja psykopaateilla on kuitenkin tyypillisiä maneereja, jotka toistuvat heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Psychology Today listasi näistä piirteistä viisi.

1. Hän uskoutuu sinulle välittömästi

Hänellä on ongelmia parisuhteessaan, perheensä kanssa ja muutenkin on ollut tosi rankkaa. Mikä hänen ongelmansa sitten onkaan, hän kertoo varmasti sinulle siitä ennen kuin edes tunnette. Tarinoillaan hän maalailee itsestään haavoittuvaa uhria.

Miksi? Avautumisella hän kaipaa sympatiaa sinulta ja yrittää pakottaa läheisyyttä. Hänen osallisuutensa vaikeisiin tapahtumiin on keino tehdä vaikutus. Mitä nopeammin asetut kuuntelijan rooliin, sitä nopeammin manipuloinnin seuraava vaihe voi alkaa.

”Kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta sinun vastaustasi?”

2. Hän toistaa sinulle kertomaansa "luottamuksellista" tietoa yhä uudelleen

Meillä jokaisella on toisinaan tapana jaaritella samoja tarinoita kyllästymiseen saakka, mutta tarinoiden luonteeseen on syytä kiinnittää huomiota. Jos hän toistaa loputtomasti tarinaa henkilökohtaisista ongelmistaan, silloin on jotain pielessä.

Miksi? Jos arkaluontoinen tarina toistuu puheissa yhä uudelleen, kyseessä voi olla vale, jonka hän on jo unohtanut kertoneensa sinulle. Narsistit ja psykopaatit valehtelevat omaksi huvikseen ja silloin levy jää joskus vahingossa päälle. Koska ihmiset ovat korvattavissa, he unohtavat kenelle kertovat tarinoitaan.

Lue myös: Miten sinä käyttäytyisit tässä tilanteessa? Asiantuntija kertoo, mitä psykopaatti tekisi

3. Hän ei kysy sinun elämästäsi mitään

Yhdessä vietetyn ajan jälkeen saatat tajuta, että hän ei ole kysynyt sinulta missään vaiheessa mitään, vaikka sinä tiedät hänestä jo vaikka mitä. Kiinnitä huomiota suhteen dynamiikkaan: kertooko hän valtavasti itsestään pyytämättä tai odottamatta vastaustasi?

Miksi? Narsistit ja psykopaatit eivät ole aidosti kiinnostuneita asioistasi. Jos hän kyselee paljon siirtyen nopeasti kysymyksestä toiseen, hän yrittää kaivella sinusta tietoja, joita voi ehkä käyttää myöhemmin sinua vastaan. 

”Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.”

4. Esittää erityistoiveita

"Erityistoiveiden" esittäminen on tyypillistä käytöstä narsisteille ja psykopaateille. Kun muut pyytävät palveluksia aidosta tarpeesta tai halusta tutustua, persoonallisuushäiriöiset ihmiset haluavat saada sinut tuntemaan olosi erityiseksi pyytämällä jotain spesiaalia. He kokevat olevansa etuoikeutettuja muiden aikaan ja vaivaan.

Miksi? He haluavat luoda dynamiikkaa, jossa olet tottelevainen. Palveluksia pyytämällä he testaavat, oletko käytettävissä heidän muiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

5. Kummallisten sivuhuomautusten tekeminen

Oudot oletukset ja kommentit voivat olla niin negatiivisia kuin positiivisia. Jos hän sanoo sinulle "olet kavereistasi kaunein", kommentin taustalla on ristiriita: hän haukkuu passiivis-aggressiivisesti ystäviäsi samalla nostaen sinua jalustalle.

Miksi? Outojen huomautusten tekeminen on juonittelua. Ne ovat myös testi, joilla selviää pidätkö muiden puolia vai otatko törpöt kehut vain kohteliaasti vastaan.

Lue myös: Käyttäydytkö huomaamattasi passiivis-aggressiivisesti? Näin pääset huonosta tavasta eroon

 

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”