Vink vink. Tajuaakohan se nyt? Kuva: Shutterstock
Vink vink. Tajuaakohan se nyt? Kuva: Shutterstock

Kamalan vaikeaa. Jospa tämä auttaisi?

Se ON hankalaa. Monen tutkimuksen mukaan miehet tulkitsevat naisten ystävällisyyden poikkeuksetta pieneksi flirtiksi, sillä heillä on mielessään suvun jatkaminen. Naiset taas – no, he eivät tajua mitään miesten flirttailusta, vaan luulevat sen olevan silkkaa kaveruutta. Ehkä siksi pieni ohjeistus on paikallaan?

Jos emmit, nämä merkit kertovat, että sinulle, siis juuri sinulle, flirttaillaan:

Kohteliaisuuksien lateleminen. Kysymyksien kysyminen. Vastauksien antaminen. Jalkojen ristiminen. Nyökkäily. Eteenpäin tai taaksepäin nojaaminen. Tavaroiden hipelöinti ja niillä leikkiminen. Hymyily. Nauraminen. Kaino tuijotus.

Siis melkein mikä tahansa voi olla flirttailua... Niinpä! Ei se ollutkaan niin helppoa.

Tämä mahdollisen flirttailun lista saatiin osana Kansasin yliopiston tutkimusta, jossa tutkittiin 51 heteroseksuaalisen, toisilleen tuntemattoman parin käytöstä sekä sanatonta ja sanallista viestintää.

Tutkimuksessa paljastui, että flirttailu voidaan jakaa pääasiassa viiteen erilaiseen kategoriaan: fyysinen, perinteinen, vilpitön, kohtelias ja leikkisä flirttailu. Esimerkiksi vilpittömästi flirttailevat naiset nauroivat, hymyilivät ja tuijottelivat kiinnostuksensa kohteita kainosti. Kohtelias flirtti taas oli nimensä mukaan kohteliasta, eli hyvin vaikeaa tunnistaa. Kohteliaasti flirttailevat saattoivat ottaa etäisyyttä toiseen ja olla hyvin asiallisia – yleensä sitä enemmän, mitä kiinnostuneempia he olivat.

Lähde: Independent

Lue myös:

Näin flirttaillaan – lue täsmäohjeet

Unohda vihjailu – ihmiset eivät tajua milloin joku flirttailee!

Tylsä työ houkuttelee työpaikkaromanssiin

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.