Totta kai tulen vaimoksesi – kunhan otat sukunimeni! Kuva: Shutterstock
Totta kai tulen vaimoksesi – kunhan otat sukunimeni! Kuva: Shutterstock

Valitsi avioituessaan minkä sukunimen tahansa, aina voi tulla sanomista.

Melkein kolmenkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1986, avioituvat parit ovat saaneet päättää melko vapaasti, minkä sukunimen he ottavat käyttöönsä.

Kaikesta ajan kulumisesta huolimatta miesten sukunimet valikoituvat useimmin jatkoon, ja naisen sukunimen ottaa vain pieni osa avioituvista.

Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan vuonna 2012 vain 1,59 prosenttia vihityistä valitsi käyttöönsä naisen sukunimen. Miehen nimen otti yhteiseksi yli 70 prosenttia pareista – mikä sekin on toki hieman vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Amerikassa ilmiö on kenties vielä harvinaisempi. Kunnollista tilastoa ei ole olemassa, mutta The Huffington Post teetti kyselyn, jossa se selvitti nimivalintoihin liittyviä asenteita ja syitä siihen, ettei naisen sukunimi kelpaa miehelle.

Syyt lienevät pitkälti samoja Suomessakin, tosin Jenkeissä miehen sukunimen vaihtaminen avioliiton yhteydessä on monessa osavaltiossa työlästä ja kallista.

Tossun alla?

Kysely paljastaa, että vaikka harva mies olisi todellisuudessa valmis vaihtamaan vaimonsa sukunimeen, asenteet ovat kuitenkin muuttumassa.

Tuhannesta kyselyyn vastanneesta seitsemän prosenttia ajatteli, että on loistojuttu, jos mies ottaa vaimonsa nimen. 30 prosentin mielestä se oli ihan ok. Silti 40 prosenttia piti ajatusta vähän outona ja 17 prosenttia ei hyväksynyt sitä lainkaan.

Nuoret, alle kolmikymppiset, suhtautuivat avoimemmin naisen sukunimen ottamiseen, mutta yli 65-vuotiaista yksikään ei pitänyt ajatusta loistavana.

Asenteet kuitenkin myös jarruttavat nuortenkin intoa poiketa valtavirrasta.

– Vaimon nimen ottaminen rikkoo miesten normeja, sosiologi Laurie Scheuble kertoo The Huffington Postille.

– Heidän miehekkyytensä kyseenalaistetaan, mikä on yhteiskunnassamme merkittävä loukkaus. Uskon, että muutos tulee olemaan hyvin hidasta, hän arvelee.

Jutussa haastateltu nainen kertoo, että he ovat miehensä kanssa pitäneet toistaiseksi salassa sen, että vaihtoivat 13 vuoden avioliiton jälkeen hänen sukunimeensä. Vaimo ei tuntenut oloaan kotoisaksi miehensä nimessä ja otti tyttönimen takaisin. Hiljattain mieskin halusi ottaa vaimonsa sukunimen. He eivät ole vielä kertoneet sukulaisille ja ystävilleen ja ovat huolissaan reaktioista – yksi ystävä ehti jo kuulla ja kysyi, aikooko mies käyttää jatkossa myös koiran kaulapantaa. Auts.

Kaikki The Huffington Postin haastattelemat, naisen sukunimeä käyttävät pariskunnat kertoivat kokeneensa ainakin kerran, että ovat tehneet jotakin valtavirrasta poikkeavaa.

Nainenkin joutuu perustelemaan

Vuonna 2012 avioituineista jo neljännes päätti, että kumpikin jatkaa omalla sukunimellään. Se on siinä mielessä kätevää, ettei passia ja kaikkia kanta-asiakaskortteja tarvitse uusia tai opetella vastaamaan puhelimeen eri nimellä.

Tosin sekään ei ole välttämättä kaikille paras ratkaisu.

Moni arvostaa sitä, että lapsilla ja koko perheellä on sama sukunimi. Mutta sillä, onko se naisen vai miehen, ei tarvitsisi olla niin paljon väliä – nimittäin omien sukunimien säilyttämisen yleistyessä moni nainenkin joutuu nykyään perustelemaan, jos haluaakin ottaa ”perinteiseen tyyliin” miehensä nimen.

Kesän hääparit, miettikää siis tarkkaan, haluatteko antaa itsestänne konservatiivisen, epäyhtenäisen vai sellaisen kuvan, että mies on tossun alla. Puhumattakaan yhdistelmäsukunimistä, joita moni pitää pöljinä. Terveisiä kaikille Virtanen-Korhosille.

Sukunimi ei ole helppo päätös, ei.

Lue myös:

Nainen! Et juuri hyödy avioliitosta – ainakaan terveytesi kannalta

5 vinkkiä kosimiseen: ”Toimi kun olet vielä nuori”, tsemppaa rakkausvalmentaja

Tämä arkipäiväinen asia ratkaisee parisuhteen onnellisuuden

Vierailija

Tästä syystä miehet eivät ota vaimonsa sukunimeä

Vierailija kirjoitti: Sukunimen ongelma on se, että kun Virtanen-Outonimi-Omaasukua-Väinämöinen ottaa puolisokseen Isontalo-Vääräniemi-Ylitalo-Nieminen, niin mikä on asiallinen sukunimi heidän yhteisille rakkaille lapsilleen ei kai kuitenkaan...Virtanen-Outonimi-Omaasukua-Väinämöinen-Isontalo-Vääräniemi-Ylitalo-Nieminen. Jos rakkaus ei riitä edes yhden nimen valintaan, niin paras on olla sotkematta syntymättömiä lapsiaan omaan päättämättömyyteensä. Lisäksi on tulossa aivan varmasti ongelmia...
Lue kommentti
YksUkko

Tästä syystä miehet eivät ota vaimonsa sukunimeä

Sukunimen ongelma on se, että kun Virtanen-Outonimi-Omaasukua-Väinämöinen ottaa puolisokseen Isontalo-Vääräniemi-Ylitalo-Nieminen, niin mikä on asiallinen sukunimi heidän yhteisille rakkaille lapsilleen ei kai kuitenkaan...Virtanen-Outonimi-Omaasukua-Väinämöinen-Isontalo-Vääräniemi-Ylitalo-Nieminen. Jos rakkaus ei riitä edes yhden nimen valintaan, niin paras on olla sotkematta syntymättömiä lapsiaan omaan päättämättömyyteensä. Lisäksi on tulossa aivan varmasti ongelmia erilaisissa virastoissa...
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!