Kuka päättää, sinä vai muut? Kuva: Colourbox
Kuka päättää, sinä vai muut? Kuva: Colourbox

Kontrollointi, laiminlyönti ja ikävien ihmisten sietäminen. Huonoja päätöksiä tekee jokainen. Mitä niistä voi oppia? 

”Kadun sitä, että opiskelijavaihtoon lähtiessä pakkasin silloisen poikaystäväni kanssa kamat samoihin laatikoihin. Ei tullut mieleenikään, että saattaisimme erota. Pitkä suhde kariutui aika nopeasti, kun asuimme ihan eri puolilla maailmaa. Vuoden päästä oli aika jäätävää käydä laatikko laatikolta kaikki tavarat läpi vanhempieni ullakolla. Ennen lähtöä olisi myös ollut fiksua käydä selvä keskustelu pelisäännöistä, se olisi säästänyt paljolta mielipahalta.”

Näin yhdestä elämänsä huonoimmista päätöksistä kertoo 28-vuotias nainen. 

Päätökset ovat ovat elämää, sekä loistavat että ne ihan sairaan huonot. Inc. on listannut huonoimpia päätöksiä, joita elämän aikana voi tehdä. Pieni kysely paljasti, että myös moni Me Naisten lukija on sortunut niihin.

Huono päätös numero 1: Kontrolloin kaikkea elämässäni

”Jos olisin ollut fiksumpi, niin olisin nauttinut opiskeluajoistani kunnolla, lähtenyt vaihtoon ja lukenut oikeasti niitä aineita, joista olisin silloin ollut kiinnostunut. Mutta olin päättänyt, että haluan työelämään mahdollisimman pian. Siksi tein koko ajan töitä opintojeni ohella ja jätin opiskeluelämän toissijaiseksi. Nostin opintotukea yliopisto-opintojeni aikana vain alle 1,5 vuotta ja tein graduni kahdessa viikossa. Opiskelin pakolliset aineet ja valitsin ne täysin sen mukaan, mitä tuleva työnantajani arvosti.”

”Myöhemmin olen katunut paljon sitä, että en ottanut opiskeluistani kaikkea irti ja hellittänyt. Toisaalta tuo päätökseni kiirehtiä työelämään on opettanut paljon myöhemmin. Olen huomannut, että en enää koskaan aseta työtä etusijalle elämässäni – vaikka siitä nautinkin paljon. Mutta maailmassa niin paljon muitakin tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita opittavaksi sekä nautittavaksi.” Nainen, 38

Kun kasaa itselleen suoritettavaa, to do -listan kanssa samaa tahtia kasvaa harhaluulo siitä, että kaikkea voisi kontrolloida. Kontrolli on kuitenkin vain illuusio, jolla ruokimme itseämme, kun asiat karkaavat käsistä. Joskus on parasta vain antaa asioiden mennä kuten ne menevät. 

”Tein 22-vuotiaana pahimmillaan sadan tunnin työviikkoja ja nukuin usein vain kaksi tuntia yössä.”

Huono päätös numero 2: Laiminlyöt tärkeät ihmissuhteesi

”Tein 22-vuotiaana pahimmillaan sadan tunnin työviikkoja ja nukuin usein vain kaksi tuntia yössä. Olin tuolloin huonokuntosempi kuin koskaan: burnoutin partaalla ja melkein menettänyt kaikki tärkeimmätkin ihmissuhteet.” Nainen, 38

Joskus, kun ihmissuhde on oikein vahva, luulemme, että meillä on myös varaa laiminlyödä sitä hetkellisesti. Eihän parasta ystävää haittaa, jos en nyt työkiireiden vuoksi ehdi soittaa hänelle vaikka lupasin. Kyllä äiti ymmärtää, vaikka en ehdi tehdä hänen pyytämäänsä asiaa.

Laiminlyönti on yksi niistä asioista, joita ei välttämättä huomaakaan tekevänsä – ennen kuin joku toinen huomauttaa asiasta äkäisellä tavalla. Yleensä se joku on tilanteesta pahastunut läheinen – henkilö, jota olet laiminlyönyt. Anna ihmisille siis sellaista huomiota, jota he ansaitsevat.

”Kun kerran suostuu johonkin palkkaan, korotusta on vaikea saada, ellei vaihda duunia.”

Huono päätös numero 3: Et kunnioita itseäsi

”Kaduttaa, etten ensimmäisissä oman alan työpaikoissani valmistumisen jälkeen pyytänyt enempää palkkaa. Kun kerran suostuu johonkin palkkaan, korotusta on vaikea saada, ellei vaihda duunia.” Nainen, 28

Itsensä ja muiden kunnioittaminen on yksi niistä tekijöistä, jotka auttavat menestymään. 

”Lopettaminen oli parikymppisenä elämäni vaikeimpia asioita.”

Huono päätös numero 4: Et aseta itsellesi tärkeitä tavoitteita

”Kaduttaa tosi paljon, että aloin teininä polttamaan tupakkaa. Lopettaminen oli parikymppisenä elämäni vaikeimpia asioita.” Nainen, 28

Tavoitteet ovat asioita, joita ihminen haluaa saavuttaa. Ne voivat liittyä työelämään, elämänarvoihin tai elämäntapoihin. Jos tavoitteita ei määrittele tarkasti, jäävät ne toteutumatta, ja saat tehdyksi hyvin vähän. Kun päämäärät ovat selvät, kaikki, mitä teet, vievät sinut lähemmäksi sitä, kuka haluat olla.

Samalla tavoitteiden saavuttaminen avaa uusia ovia. Jokainen saavutus vie elämää eteenpäin.

”Annoin jatkoaikaa yhdelle kesäheilalle ja päädyin moneksi vuodeksi huonoon suhteeseen.”

Huono päätös numero 5: Et ota riskejä

”Kaduttaa, etten sinkkuna pyytänyt kiinnostavia tyyppejä useammin ulos. Mitä siinä muka olisi menettänyt? Jos tyyppi ei ole kiinnostunut tai vapaa, hän on silti yleensä imarreltu huomiosta.” Nainen, 28

Elämässä pärjääminen ja menestyminen kuitenkin vaatii riskinottoja, vaikka se välillä pelottaakin. Anna tilaa positiivisuudelle äläkä anna pelon estää sinua saamasta, mitä haluat.

Huono päätös numero 6: Asetat muut itsesi edelle

”Annoin jatkoaikaa yhdelle kesäheilalle ja päädyin moneksi vuodeksi huonoon suhteeseen. Se on tyhmintä, mitä olen päättänyt.” Nainen, 42

Yksi tärkeimpiä asioita, joita elämässä voi tehdä, on asettaa itsensä etusijalle – ei siksi, että olet täydellinen, vaan siksi, että tiedät, että ansaitset parempaa.

Huono päätös numero 7: Annat periksi

”Olipa hölmö päätös lopettaa aktiivinen balettiharrastus. Ehdin tanssia klassista balettia 21 vuotta. Treenit ja esiintymiset kai täyttivät kalenteria liiaksi, ja kun polvikin onnettomuuden jälkeen alkoi reistailla, yhtäkkiä tanssiminen tuntui koko lailla väkinäiseltä. Nyt nelikymppisenä sadattelen lopettamista joka kerta, kun selkäni jumittaa tai tunnen oloni jäykäksi. Toisinaan suunnittelen ilmoittautuvani tätibalettiin, mutta rima on vielä liian korkealla.” Nainen, 43

Tekosyitä on helppo löytää, mutta sillä minuutilla, kun annat periksi, keskeytät oman menestystarinasi. Muistuta itseäsi, että pieni kamppailu tekee sinusta vahvemman.

Huono päätös numero 8: Muutat itseäsi sopiaksesi joukkoon

”Lukioaikoina tahdoin sopeutua hippihenkiseen lukiooni, joten muutin vaatetyyliä ja otin permanentin. Kampaajalla ei kuitenkaan ollut homma ihan hallussa, ja pääni näytti sähköiskun saaneelta mopilta. En ole koskaan katunut mitään niin paljon! Vielä ylioppilaskuvassakin valkolakin alta pilkisteli jokin, joka näytti kuolleelta eläimeltä.” Nainen, 30

Hieno elämänohje kuuluu: jos tahdot johtaa orkesteria, käännä selkäsi väkijoukolle. Älä yritä sopia joukkoon vaan ole juuri sellainen kuin oletkin.

Huono päätös numero 9: Siedät elämässäsi myrkyllisiä ihmisiä

”Kärsin pari vuotta ystävyyssuhteessa, jota alkuun pidin todella ihanana, mutta joka jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui alusta alkaen vääristyneeksi. Tämä henkilö sai minut tuntemaan epävarmuutta, alemmuuden- ja huonouden tunnetta sekä pyytelemään jatkuvasti anteeksi asioita, jotka eivät olleet syytäni. Hän käytti minua ja hakeutui seuraani silloin, kun siitä oli hänelle hyötyä. Kun minä olisin tarvinnut häntä, hänellä oli aina jotain kiireitä. Ystävyytemme ei missään vaiheessa ollut tasavertainen ja aurinkoinen ihmissuhde.” Nainen, 26

Keskity elämässäsi niihin ihmissuhteisiin, jotka perustuvat luottamukseen ja kunnioittamiseen. Tuomitsevien ja kielteisten ihmisten kanssa oleminen on raskasta, ja koska kyse on sinun elämästäsi, voit päättää itse, tahdotko heitä seuraasi vai et.

”Olisihan se tylsää, jos elämä olisi vain täydellisten päätösten jatkumoa ilman yhtään virhettä.”

Huono päätös numero 10: Sinun ei tarvitse harjoitella kiitollisuutta

”Olen tehnyt paljon tyhmiäkin päätöksiä, mutta jos nyt saisin valita toisin, tuskin tekisin mitään eri tavoin. Olen huomannut, että huonoistakin päätöksistä oppii ja voi myöhemmin ammentaa elämänkokemustaan. Olisihan se tylsää, jos elämä olisi vain täydellisten päätösten jatkumoa ilman yhtään virhettä.” Nainen, 35

Kiitollisuuden tunteminen auttaa meitä muuttamaan ajatteluamme ja saamaan uutta näkökulmaa asioihin. Kiitollisuutta kannattaa pysähtyä tuntemaan aina, kun siihen tulee mahdollisuus – toisin sanoen jokaisen tekemämme virheen ja siitä seuranneen opetuksen jälkeen.

On siis hyvä, että teemme virheitä. Niiden ansiosta voimme harjoitella kiitollisuutta.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”