Tarja ja Heikki Morri. Kuva Milka Alanen
Tarja ja Heikki Morri. Kuva Milka Alanen

Yliaistillinen kokemus sai Tarja Morrin hyppäämään maatilan emännän roolista henkiparantajaksi. Samalla heräsi kiinnostus tantraan ja kokonaisvaltaiseen nautintoon. – Enää ei ole paineita suorittaa elämää, ei edes rakastelua.

Otetaan oranssi viltti. Sen lämpö herättelee seksuaalienergiaa, iloa ja elämänvoimaa, sanoo Tarja Morri, 46.

Hän asettuu peitolle lootusasentoon kasvotusten miehensä Heikki Morrin, 46, kanssa. Pari hakee tiiviin katsekontaktin, liittää kädet­ toisen käsiin ja yhdistää hengitysrytminsä. Ajatuksena on löytää yhteys sydänten välille.

Ensin touhu näyttää tuiki tavalliselta meditaatiolta, mutta alle minuutissa alkaa tapahtua. Tarja huojuu rytmisesti puolelta toiselle. Silmäkulmiin ilmestyvät kyyneleet. Hengitys tihenee, liike voimistuu. Molempien kasvoille leviää autuas hymy.

– Huhhuh. Tässä alkaa virrata aivan valtavat energiat juuresta ylöspäin, Tarja huokaa ja leyhyttelee kädellä kasvojaan.

Juuri? Virtaavat energiat? Tantran termit voivat kalskahtaa oudoilta, mutta sille antautuakseen ei Tarjan mukaan­ tarvitse ymmärtää niistä mitään.

– Tantra ei ole pelkkää seksiä, se on tuhansia vuosia vanha elämänfilosofia. Tantrassa haetaan yhteys kehon alkuperäiseen rytmiin ilman mielen pakotteita. Yksinkertaisimmillaan on kyse siitä, että ollaan läsnä hetkessä ilman odotuksia. Tantrisessa rakastelussa ollaan fyysisesti ja henkisesti yhtä oman kumppanin kanssa, Tarja kertoo.

Heikkikin on lämmennyt tantralle ajan myötä. Keskittymisharjoitukset ja hidas rakastelu ovat syventäneet­ parisuhdetta, kun puolisolle annetaan vihdoinkin kunnolla aikaa.

– Tantra on tuonut läsnäoloa välillemme. Turha suunnittelu, riitely ja vääntö on jäänyt pois, Heikki sanoo.

Tantra on Tarjalle vain pieni osa henkistä heräämistä, jonka hän koki vuosia sitten. Entinen työ­narkomaani oivalsi tantran opetusten viisauden: onni löytyy omasta itsestä, ei ansioluettelosta.

Tarja ja Heikki nauravat niin onnellisina, että on vaikeaa uskoa heidän molempien joskus olleen kalenteri­ kädessä kulkevia suorittajia. Saati sitä, että­ he ovat jo kerran eronneet, palanneet uudestaan yhteen ja kärsineet aviokriisinkin.

– Olemme kohdanneet haasteet aidosti ja rohkeasti, ja siksi ne ovat jalostuneet voimaksi, Tarja kertoo.

Näky mullisti elämän

Heikki ja Tarja seurustelivat ensimmäisen kerran jo teini-iässä, mutta he ajautuivat vuosikausiksi erilleen. Molemmat aikuistuivat ja löysivät uudet puolisot, ja Tarja sai lapsenkin.

– Heikki on kuitenkin tuntunut aina todella­ tutulta. Jopa silloin, kun olimme erossa, sain jatkuvasti viestiä Heikin kuulumisista. Kun sitten kohtasimme uudelleen lähikapakassa vuonna 1988, oli heti selvää, että me kuulumme toisillemme, Tarja kertoo.­

Heikki ja Tarja palasivat nopeasti­ ­yhteen ja saivat kaksi lasta, vaikka avioliiton alku oli kaukana autuudesta. Tarjalle oli valtava sokki muuttaa Heikin suvun maatilalle Virroille. Heikin perhe loi miniälle ylisuuret odotukset: yrittää sählätä tilan emäntänä, tuollainen kaupunkilaishempukka.

– Halusin näyttää, että pystyn elättämään kolmea lasta, hoitamaan satapäistä karjaa ja rakentamaan taloa, mutta en jaksanut kauan. Aloin sairastella: tuli luupiikkiä, mahakatarria ja välilevyn pullistumaa. Välillä hinasin itseäni kyynärpäiden varassa navetasta, kun jalat pettivät alta. 

Lopulta Tarja kävi niin ylikierroksilla, että hän valvoi kaksi viikkoa putkeen. Kovimman uupumuksen hetkellä kaikki muuttui kertarysäyksellä.

– Tulin eräänä aamuna ulos navetasta ja seisoin pihalla lamaantuneena. Yhtäkkiä silmieni eteen ilmestyi­ mustavalkoinen filminauha. Se kelasi koko elämäni nykyhetkestä syntymään asti. Katselin sitä kuin elokuvaa ja ymmärsin, että kaikella tällä on tarkoitus. Uupumus olikin lahja, avain muutokseen, Tarja kertoo.

Näyn jälkeen Tarja kertoo eläneensä "ääriherkkää vaihetta": hän alkoi saada yliaistillisia kokemuksia, havainnoida ympäristöä energiakenttinä ja nähdä omia entisiä elämiään. Alku oli itkua ja hammasten kiristelyä, sillä muutos oli kivuliasta.

– Tuntui kuin maailma olisi hajonnut, kun mikään ei ollutkaan niin kuin ennen olin uskonut. Mutta sen pitikin hajota, jotta pystyin vapautumaan menneisyyden kahleista.

Tarja hakeutui reikihoitoihin ja vyöhyketerapiaan purkamaan ahdistustaan. Lapset ottivat muutoksen tyynesti, mutta Heikille se oli järkytys. Hän seurasi vierestä, kun Tarja puhui henkisestä kasvusta ja tietoisuuskanavasta. Heikki hukutti­ pelkonsa suuttumukseen ja työntekoon.

– Ajattelin, että nyt se sitten tuli hulluksi. Tarja oli niin uupunut, että näky olisi voinut johtua ihan vain siitäkin. Mutta kun Tarja alkoi tehdä energia­hoitoja päivän navettatöiden jälkeen ja saada asiakkailtaan valtavasti hyvää palautetta,­ aloin miettiä, että tässä on oltava jotain perää, Heikki kertoo.

Hiljalleen Heikkikin on alkanut omaksua Tarjan maailmankuvan. Hän saa usein selkeitä viestejä tulevista tapahtumista unissaan, mutta ei aina osaa selittää niitä niin kuin Tarja. Tarjasta taas on tullut jopa pelottavan tarkkanäköinen, ja se on välillä ollut parisuhteelle rankkaa.

– Sairastuin itsekin Tarjan perässä työuupumukseen. Hän alkoi tietenkin terapoida minua hanakasti, koska hän aisti minussa omat entiset ongelmansa. Ei tee hyvää suhteelle, että samassa tuvassa­ on vaimo ja psykologi, Heikki myöntää.

Tarjassa tapahtunut muutos auttoi kuitenkin Heikkiä ymmärtämään, että oli aika sanoa lopulliset hyvästit vanhalle elämälle.

Nautinto takaisin tantrakurssilta

Elämänmuutoksensa alussa Tarja havahtui­ siihen, ettei perinteinen seksi tyydyttänyt häntä enää. Tilan emäntänä raataessaan hän oli painanut naiseutensa taka-alalle, ja rakastelu tuntui suorittamiselta. Tantran myötä hän alkoi pohtia seksuaalisuutta uudesta vinkkelistä.

– Oivalsin, että kaikki koostuu energiasta ja seksuaalienergia on yhtä kuin elämä itse. Tantrassa tuo energia valjastetaan henkisen kasvun välineeksi, Tarja selittää.

Kaunis koti on Tarjalle tärkeä, sillä se auttaa elämään hetkessä, kaikilla aisteilla. Heikin ja Tarjan uudessa kodissa Ylöjärvellä olohuoneen ikkunat ovat koko seinän kokoiset, mutta naapurien katseita ei tarvitse pelätä, sillä näkymä avautuu metsäiselle järvelle. Asunto on täynnä syvää violettia, tummaa ruskeaa ja suitsukkeen tuoksua.

Tantrassa seksuaalienergiaa herätellään kosketuksen lisäksi myös äänillä, tuoksuilla ja väreillä. Miellyttävä ympäristö on tehnyt Tarjan ja Heikinkin rakkauselämästä spontaanimpaa.

– Saatamme istua kuuntelemassa musiikkia,­ ja yhtäkkiä tekeekin mieli heittää peitto lattialle ja sytyttää takkaan tuli. Joskus sidon Heikin silmät ja kokeilemme vaikkapa, miltä tuntuu minun kosketukseni eri puolilla kehoa. Se voi jäädä tähän, loppua hetkessä tai jatkua koko illan, Tarja kertoo.

Tantrisen rakastelun periaate on, että mies hyödyntää maskuliinisuuttaan naisen palvelemiseen ja tunneherkkä nainen on vastaanottaja. Perinteisessä seksissä energia purkautuu kerralla, mutta tantrassa se pyritään säilyttämään. Laukeaminen ei ole päämäärä. Tarjan mukaan­ tantra on parhaimmillaan äärettömän­ hoitava kokemus.

– Kun olemme sisäkkäin ja energia virtaa välillämme, siinä ei aina erota, kumpi on kumpi. Kehot ovat läsnä, mutta ne jäävät taka-alalle ja sielut ovat yhtä.­ Se on aivan huikeaa, Tarja kertoo.

Heikki harasi ensin vastaan, kun Tarja varasi pariskunnalle yhteisen tantrakurssin viitisen vuotta sitten.

– Ajattelin, että se olisi vaivalloista, alttarien pystyttelyä ja tuntikausien sessioita. Päinvastoin se yksinkertaisti kaikkea. Opin, ettei tarvitse yrittää mitään. On huikeaa, kun nainen rentoutuu täysin ja avautuu miehelle, Heikki kuvailee.

Jo ensimmäinen tantrakurssikerta oli iloinen yllätys. Tunnilla ei heittäydytty alasti eikä tehty opettajan johdolla eroottista hierontaa, vaan meditoitiin ja haettiin yhteyttä kumppaniin.

Vapaaksi kehon kivuista

Tarjalle tantran tärkein oivallus on se, että ihminen on kehon, mielen ja sielun kokonaisuus, eikä osasia voi erottaa. Hän esimerkiksi hoitaa energiahoitoon tulevien asiakkaidensa fyysistä kipua purkamalla haitallisia ajatuksia, uskomuksia ja tunnetraumoja, koska ne ovat hänen mielestään usein kivun syy.

– Toivon, että vaihtoehtohoidot voisivat kulkea käsi kädessä perinteisen hoidon kanssa. Länsimaisella lääketieteellä ei ole aikaa eikä resursseja perehtyä ihmisen­ kehoon, mieleen ja sieluun kokonaisuutena,­ Tarja pohtii.

Osa Tarjan ystävistä ja sukulaisista pitää hänen ajatuksiaan yhä silkkana humpuukina. Kaikki asiakkaatkaan eivät ole lämmenneet hänen näkemyksilleen.

– Kerran vastaanotolleni asteli piikkikorot jalassa nainen, joka halusi apua syövästä paranemiseen. Hänen kasvonsa olivat kuin kireä viiva. Kun esitin, että syynä voisi olla stressi, hän tokaisi, että hänhän ei ota tästä syitä niskoilleen. Syöpä on puhdasta sattumaa, hän hoitaa sen alta pois, piste.

Tarja ei halua pakottaa ketään uskomaan, mutta hänestä on sääli, jos ihminen periaatteesta jumiutuu tuttuihin näkemyksiin. Hän ei kuitenkaan asetu ketään vastaan – onhan kaikella tarkoitus, myös vastustajilla.

Seksuaalisuus vapautui

On seuraavan tantraharjoituksen aika. Tarja ja Heikki siirtyvät sängylle vatsalleen kädet ja otsat vastakkain. He hakevat yhteisen hengitysrytmin. Kohta molempien­ suusta kuuluu vuoron perään huokailua ja naurua.

– Heikin otsachakra eli tunneälyn ja mielenvoiman keskus on todella aukinainen. Tunnen, kuinka hänen sielunsa puhuu minulle, Tarja kuvailee.

Jotkut mieltävät tantran naista alistavaksi, koska siinä mies on hallitseva, antava­ osapuoli ja nainen vastaanottaja. Tarjan mielestä tantra on jotain aivan päinvastaista. Hän on enemmän huolissaan nykyajasta, joka ylikorostaa seksuaalisuutta ja tekee siitä pinnallista.

– Mies ja nainen ovat kadottaneet yhteyden­ alkuperäiseen maskuliinisuuteensa ja feminiinisyyteensä. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi, ne ovat vain erilaisia voimia. Vasta nykyaika on luonut ajatuksen, että seksissä mies ottaa naisen ja nainen antautuu. Tantrassa rakastelu­ on jakamista, täydellisen tasapuolista.

Saman Tarja ja Heikki ovat huomanneet omassa suhteessaankin. Yhdessäolosta on tullut helpompaa, ja päivät etenevät ilman suurempia suunnitelmia puhtaasti omien tuntemusten mukaan.

– Tykkäämme esimerkiksi makoilla pihakalliolla ilkosillaan. Se vahvistaa alkuperäistä luontoyhteyttä, josta ihminen on myöhemmin erkaantunut, Tarja kuvailee.

Suhde syveni kriisissä

Kerran Tarjan vastaanotolle tuli mies, johon Tarja tunsi selittämätöntä vetoa. Tarja kysyi itseltään epätoivoisena, miksi noin komea mies on lähetetty hänen luokseen.

Kun Tarja keskusteli miehen kanssa, kävi ilmi, että he olivat olleet entisissä elämissään pariskunta Keskilännessä. Sieltä heillä oli jäänyt selvittämättä lapsettomuuden taakka, joka kulkeutui mukana­ tähän päivään.

Tarja purki taakkaa useaan otteeseen miehen kanssa. Välillä oltiin puoli vuotta tapaamatta, mutta sitten Tarja näki vahvan unen, ja heidän oli pakko tavata taas. Heikin epäilykset heräsivät hiljalleen: oliko Tarjalla toinen mies?

Kului noin viisi vuotta, ja hiljalleen purkaminen alkoi auttaa. Tarja on yhä miehen ystävä, mutta vetovoima on poissa, kun menneisyyden taakka on käyty läpi. Tarjan ja Heikinkin suhde on vain vahvistunut kokemuksen myötä.

– Parisuhde on parasta elämänkoulua. Tarvitsemme toisiamme, jotta voimme kohdata itsemme. Ero ei ole aina paras ratkaisu, sillä käsittelemättömät asiat siirtyvät aina uusiin suhteisiin. Tiedän, että voin vielä kasvaa suhteessani Heikin kanssa. Vahvuuteni on, että en ole koskaan kulkenut tietäni helpoimman kautta ja paennut totuutta, Tarja kertoo.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.