Vapaaehtoisesti lapseton voi keskittyä sataprosenttisesti unelmiinsa. Kuva: Shutterstock
Vapaaehtoisesti lapseton voi keskittyä sataprosenttisesti unelmiinsa. Kuva: Shutterstock

Yhä useampi valitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden. Miksi? Kolme naista kertoi tarinansa.

Tilastokeskuksen mukaan joka viides 45-vuotias suomalainen nainen on lapseton, ja 2000-luvun alussa tehdyn eurooppalaisen tutkimuksen mukaan viisi prosenttia maamme nuorista aikuisista ei halunnut lasta.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on yhä yleisempi ilmiö. 51-vuotias nainen kertoi juuri Huffington Postille, että päätti jättää lapset hankkimatta, koska halusi keskittyä uraansa ja rikastua. Eikä hän kadu päätöstä, jonka teki kymmeniä vuosia sitten. Nykyään hän tienaa muhkean vuosipalkan, on taloudellisesti täysin vapaa ja elää huoletonta elämää, jossa keskittyy intohimoihinsa.

Kysyimme kolmelta suomalaisnaiselta, miksi he päättivät olla hankkimatta lapsia.

Tiesin sen jo 12-vuotiaana

"Tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Perhe-elämä oli yhtä helvettiä ja sairastuin 7-vuotiaana lasten nivelreumaan eli tiesin olevani perimältäni heikko. Lisäksi minua raivostutti jo silloin ihmiskunnan ylimielisyys ja itsekkyys sekä luonnon tuhoaminen muilta lajeilta lupaa kysymättä.

Ilmoitin 12-vuotiaana kuukautisteni alettua äidille, etten tee koskaan lapsia. Päätös on pitänyt täysin vaivattomasti kuluneet 26 vuotta. Onneksi puolisot ovat olleet myös lisääntymishaluttomia.

Olen onnellisesti naimisissa ja minulla on paljon lapsiystäviä. En ole kaivannut kakkavaippa-yösyöttö-hormonihuuruilua. Uskon, että olen valinnut oikein. Minulla ei ole ollut vauvakuumetta koskaan." Nainen, 38.

Lapset eivät ole ratkaisu yksinäiseen vanhuuteen

"Miksi ihmeessä sä et halua lasta? Ethän sä oo yhtään epäempaattinen ihminen, vaan susta tulisi hyvä äiti." Tämä minulle on sanottu useamman kerran. Hienosti siinä sanoja tulee paljastaneeksi oman asenteensa: nainen, joka on päättänyt olla lisääntymättä, on hänen mielestään automaattisesti jotenkin kylmä ja kova.

Yleensä vastaan, etten osaa antaa mitään yhtä syytä. Minusta vain tuntuu siltä, etten halua äidiksi – ihan samalla tavalla kuin useimmista kai tuntuu, että he haluavat. Tarve suvunjatkamiseen ei vain ole koskaan herännyt, biologinen kelloni ei ole alkanut tikittää. Olen nähnyt ystävieni vauvaonnea, ymmärrän, että monille lapset ovat elämän merkitys ja tarkoitus, mutta en itse tunne niin.

Ehkä iän myötä ajatus rankasta vauva-ajasta sekä uhma- ja murrosiästä on myös alkanut vähän uuvuttaa. Ehkä minulla on korostunut tarve itsenäisyyteen ja omaan aikaan, viihdyn hyvin yksin ja rakastan hiljaisuutta. Kutsukaa sitä sitten vaikka mukavuudenhaluksi. Minulle se on elämää, jollaista haluan viettää. Koen myös, että nykyaikana minulla on oikeus rikkoa perinteistä parisuhde- ja perhemallia. Tämä maailmahan kärsii jo nyt katastrofaalisesti liikakansoituksesta, joten minun henkilökohtainen ratkaisuni on suorastaan maailmanparantajan ekologinen sankariteko.

Usein kysytään myös, eikö yksinäinen vanhuus pelota yhtään. Ehkä se pelottaa, mutta lapset eivät minusta ole siihen mikään onnen takaava ratkaisu. Eivät he välttämättä käy vanhainkodissa kovin usein. Toivoisin, että pystyisin järjestämään asiani niin, että ympärilläni olisi paljon läheisiä sukulaisia ja ystäviä – ja ehkäpä voin käyttää lapsettomuuteni takia säästyneet rahani hyvään hoitoon." Nainen, 39.

Lapsiperheiden arki vaikuttaa ankealta

"En tiedä, olenko ihan vakaasti päättänyt, mutta en ole vain ikinä alkanut haluta – ja nyt olen jo niin vanha, ettei tarvitse enää päättää yhtään mitään. Eikä siis edelleenkään kiinnosta.

Ajatus on tuntunut aina ihan vieraalta, ei ole minkäänlaista kaipuuta siihen hommaan. Jos rehellinen olen, myös vastenmieliseltäkin, minusta lapsiperheiden elämä näyttää ankealta ja loputtoman tylsältä. Enkä tiedä yhtään lapsellista pariskuntaa, joiden suhde näyttäisi olevan kovin hyvässä kuosissa. Lähes kaikki perhe-elämää elävät ystäväni ovatkin järjestään eronneet.

Lisäksi minua kammottaa se lapsiin liittyvä huoli. Elämässäni on nykyiselläänkin ihan riittävästi ihmisiä, joiden kuolemaa pelkään vietävästi. Jos mitään olen oikein ymmärtänyt, huoli omista lapsista on ihan miljoonakertainen. Vaikka pysyisivät hengissä, voivat joutua niin monella muulla tavalla hunningolle tai kohdata elämässään karmeita juttuja." Nainen, 44.

Minna35

Tämän takia en halua lasta – kolme tarinaa

Minusta on hyvä, ettei vapaaehtoiseen lapsettomuuteen tarvita perusteluja. Itse olen paljon rauhallista aikaa tarvitseva ja kuormitun asioista, mitkä toisista ovat ihan tavallisia, kuten vaikka autolla ajaminen tai kaupassa asiointi, Jopa kaksi koiraani vievät voimani aivan loppuun välillä. Luultavasti joutuisin valitsemaan lapsen ja työn väliltä huonon jaksamiseni vuoksi, enkä ole halukas jättäytymään mieheni elätettäväksi. Minulle riittää tämä elämä, vaikka lapsista pidänkin. Olen ikuinen...
Lue kommentti
Vierailija

Tämän takia en halua lasta – kolme tarinaa

Vierailija kirjoitti: Olen mies,ja sanonpa vain,että oikeaan avioliittoon kuuluu mielestäni lapsia.Joko puolison kanssa yhteisiä tai adoptoituja.Jos nainen,jonka kanssa seurustelisin,sanoisi ennen hääpäivää ettei sitten halua ollenkaan lasta/lapsia,niin lemppaisin hänet oitis välittömästi mäelle. Minä taas lemppaisin tuollaisen miehen pellolle välittömästi.
Lue kommentti

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”