Miesten vuoro -dokumentin tekijä­t paljastavat, onko kaksilahkeisilla oikeita ystäviä.

Kuva Panu Pälviä

Ei jumalauta! Et tuu noin lähelle!
– Höh. Mä olisin ihan mukana tässä, mutta tuo on tuommonen...

Kuvaaja yrittää saada Joonas Berghälliä ja Mika Hotakaista
poseeraamaan vastakkain niin, että otsat koskettavat. Ei onnistu, Joonaksen pokka ei pidä.

Vaikka elokuvamiehiä ei saakaan koskettelemaan toisiaan,  ehkä parhaat ystävykset saa puhumaan ystävyydestä. Mitä se tarkoittaa, kun miehet ovat keskenään ystäviä? Sitä, että taputellaan olalle, puhutaan niitä näitä ja saatetaan vahingossa elää vuosi ilman, että kumpikaan muistaa soittaa?

– Ystävä on ihminen, jolle voi puhua, mitä tuntee. Purkaa vaikka parisuhdekriisiä. Kaveri on sellanen, jonka kanssa käydään oluella. Ne ovat kaksi eri asiaa, Joonas miettii.

Mika on samoilla linjoilla:

– Minulla on paljon kavereita mutta vain hyppysellinen ystäviä. Sellaisia, jotka tunnen niin hyvin, ettei heidän kanssaan tarvitse käydä elämän mittaista pohjustusta, jotta pääsisi kipeämpiin juttuihin.

Ystävät ja yhtiökumppanit

Joonaksen mielestä kaksikon ystävyyden hienoin hetki sijoittuu
sekin leffan leikkauspöydälle:

– Editoimme Mikan kanssa Valtio vapauden vei -dokkaria vuonna 2004. Kun materiaali oli katsottu läpi, molemmat halusivat leikata täsmälleen samasta kohdasta samat minuutit. Se oli hienoa – ei tarvinnut enää puhua.

Ystävyysaihe näkyy myös miesten töissä. Yhdessä tehdyssä dokumentissa Miesten vuoro (2010) suomalainen mies avautuu, tilittää, jorisee, suorastaan puheripuloi isoista aiheista ystäviensä kanssa.

Mika ja Joonas ovat luvanneet nyt edustaa suomalaisia miehiä, istua vierekkäin viininpunaisissa tuoleissa ja kommentoida naisten ennakkoluuloja.

Miesten on vaikea puhua asioista. He haluavat vain tehdä yhdessä juttuja. Miesten välinen ystävyys on oikeasti kaverisosiaalisuutta, joka keskittyy jonkin ajanvietteen ympärille.

Joonas: Minua on aina kannustettu puhumaan ja näyttämään tunteeni. Olen pelkästään äitini kasvattama poika. Tarvitsen vain puhumiselle oikean hetken, ja se on joskus huono juttu, varsinkin parisuhteessa. En saa puhuttua silloin, kun pitäisi, vaan jään odottamaan hyvää hetkeä. Sitä ei välttämättä tule, ja kun asia jää sanomatta ajallaan, se tulee lopulta liian lujaa ulos ja käy huonosti. Mikan kanssa ei ole sellaisia ongelmia. Hän tajuaa, että pitää vain odottaa, niin kyllä puhetta sitten alkaa tulla.

Mika: Minä kiertelen ja kaartelen. Naiset ovat niin paljon nopeampia pääsemään asiaan. En välttämättä ehdi prosessoida vastausta, kun sieltä tulee herranjestas jo uusi kysymys. Se ongelma tässä tietysti on, että jos minua ei keskeytä, monologi voi kestää koko illan.

Mutta miehiä ei koskaan näy kahviloissa puhumassa ystäviensä kanssa.

Joonas: Kahvilassa! Ei sellaisessa paikassa tietenkään voi puhua. Olen kyllä huomannut, että naiset saattavat istua kahvilla ja puhua selvästi henkilökohtaisia asioita. Se olisi miehelle mahdotonta. Paikan ja tilanteen pitää olla otollisempi. Mökki, sauna, laiturinnokka. Miesten vuoron ideakin syntyi yleisessä saunassa, kun huomasin, että siellä oli hirveä meteli. Korviin koski, kun miehet puhuivat henkilökohtaisia. Naisten puolelta ei kuulunut mitään.

Mika: Sopiva paikka olisi vaikka mökki. Tai miksei koti. Tuijotettaisiin leffoja, juotaisiin kaljaa, puhuttaisiin.
Joonas: Sen olen huomannut, että porukassa miehet puhuvat vain hömpänpömppää. Kahdestaan puhutaan henkilökohtaisia, mutta heti kun tilanteessa on joku kolmas, mukaan tulee titteleitä ja esittämistä. Miehet hakeutuvatkin porukasta mielellään kahden kesken johonkin, vaikka saunasta laiturille, jotta pääsevät juttelemaan oikeasti.

Miehet eivät pysty sellaiseen kiinnostavaan kommunikaatioon, jossa analysoidaan kavereiden tekemisiä, elämäntilanteita ja mielialoja.

Mika: Kyllä me analysoidaan ihan loputtomasti. Kaikkea, loputtomasti. Miksi se teki sillä tavalla? Oletko huomannu, että se on ollut viime aikoina vähän vaisu?

Joonas: Onkohan sillä jotain ongelmia? Pitäisiköhän siltä kysyä?

Miehet eivät tunne toisiaan kovin hyvin, vaikka olisivat ystäviä. He eivät tiedä toisistaan olennaisia asioita kuten äidin nimeä...

Joonas: Ptfyf! Todellakin tietävät. Ainakin me tiedämme. Miesten vuoroa tehdessä läheisyys meni ehkä jo vähän yli. Reissasimme pitkin Suomea, hotellihuoneessa sänkyjen välissä oli puoli metriä, auton istuimet olivat 30 sentin päässä toisistaan. Puolen vuoden aikana olimme kauimpana toisistamme silloin, kun toinen odotti autossa ja toinen oli käymässä ABC:n vessassa.

Mika: Siihen aikaan olikin tärkeää, että pystyin puhumaan Joonakselle kaikesta. Silloin oli parisuhdeongelmia, joita oli tarve purkaa.

... tai horoskooppimerkkiä?

Joonas: No ei kyllä helvetissä. Mutta tiedän, mikä on Mikan lempiolut. Se juo aina Sandelssia.

Mika: Joonaksella on sellaisia jänniä Grafenmeisterscheistereita. Hän tykkää vehnäoluista.

Miesten välistä ystävyyttä kalvaa aina pelko siitä, että muut pitävät homoina.
Joonas: Eiköhän me olla se raja ylitetty jo kauan sitten.

Mika: Otetaanko kuvaa varten sellanen oikein kaverihali?

Joonas: Ei.

Suomalaisen tutkimusartikkelin mukaan sekä miehet että naiset tulkitsevat heterosuhteen ongelmien johtuvan siitä, että nainen on niin vaativa. 

Yhteiselomme aikana mieheni on tehnyt monia myönnytyksiä. Hän on opetellut laittamaan uuden vessapaperirullan telineeseen käytettyään vanhan loppuun ja suostunut siihen, että siivouspäivä on kerran parissa viikossa, vaikka hänen mielestään sopivia siivousajankohtia ovat ”joskus” ja ”ei koskaan”. 

Tämä ei ole minulle riittänyt. Haluaisin, että vaatteita ja liinavaatteita säilytettäisiin kaapeissa eikä pyykkitelineissä ja että sängyn petaaminen olisi automaatio.

Puolisoni on vähään tyytyvä luonne, joka ei vaadi minulta tiettyä siisteystasoa tai oikein mitään muutakaan. Minä pyydän ja vaadin kaikenlaista, koska en voi lakata haluamasta, että kumpikin tekisi yhtä paljon kotitöitä. 

Olenko kohtuuttoman vaativa, olen miettinyt. Minä ja rakkaani olemme yhtä mieltä siitä, että jos minullekin olisi aivan sama, miltä kotona näyttää, koko riidanaihetta ei olisi.

Olen katsonut peiliin ja järkeillyt, että se, ettei mies tee niin paljon kotitöitä kuin toivoisin, on minun pääni sisäinen ongelma. 

Heteroparisuhteessa elävä nainen, kuulostaako tämä tutulta? Jos ei, onnittelut: teillä on parisuhde, jota perinteiset sukupuolittuneet odotukset eivät rasita, ainakaan juuri tällä osa-alueella. 

Tutkijat Tiina Sihto, Annukka Lahti, Heidi Elmgren ja Raisa Jurva kertovat Perhe ja tunteet -artikkelikokoelmaan kuuluvassa Naisvalitus ja parisuhteen epätasa-arvot -artikkelissaan, etten ole pohdintojeni kanssa yksin.

Olenko kohtuuttoman vaativa, olen miettinyt.

Artikkelin mukaan naiset ovat usein heterosuhteissa sisäistäneet todella hyvin ajatuksen siitä, että kumppania pitää rakastaa sellaisena kuin hän on. Vain itseään voi muuttaa. 

”Mies nähdään tällaisessa parisuhteessa muuttumattomana, ja parisuhteen molemmat osapuolet tulkitsevat naisen mieheen kohdistamat täyttymättömät toiveet naisen liialliseksi vaativuudeksi”, artikkelissa todetaan.

Oli tyytymättömyyden syy sitten kotitöiden jaossa tai vaikka siinä, miten suhteessa keskustellaan, ovat naiset usein valmiita ymmärtämään rakkaitaan ja ajattelemaan asioita myös toisen näkökulmasta. Jos mies ei tarkoita pahaa sillä, ettei tajua, milloin pyykit pitää pestä tai miten puhua vaikeista asioista, onko se miehen vika?

Juttu onkin siinä, ettei vika ole miehessä. Eikä vika ole siinäkään, että nainen olisi kohtuuton vaatimuksissaan. Syyllinen on paljon hahmottomampi: se, että naisiin ja miehiin kohdistuu heteroparisuhteissa ihan erilaisia odotuksia. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi sitä, että nainen siivoaa, pidetään usein itsestäänselvyytenä. Miehen suorittamana siivous tulkitaan lahjaksi.

”Nämä nimenomaan naisiin kohdistuvat odotukset nojaavat yleisiin kulttuurisiin parisuhdekäsityksiin, joita kierrätetään esimerkiksi mediakeskusteluissa ja parisuhdeoppaissa”, tutkijat kirjoittavat.

Sihdon, Lahden, Elmgrenin ja Jurvan mukaan moni heteronainen yrittää ratkaista ristiriidan niin sanotulla naisvalituksella, eli purkamalla sydäntään ja sättimällä miestään naispuolisille ystävilleen. Naisvalitus voi tuoda hetkeksi kevyemmän fiiliksen ja lisätä yhteenkuuluvuutta muiden heteronaisten kanssa, mutta se ei poista itse ongelmaa.

Tutkijoiden mukaan naisvalitus ja heterosuhteen epätasa-arvo loppuvat vasta, kun suhteen molemmat osapuolet haluavat aktiivisesti muutosta. 

Sitä odotellessa helpottaa tieto siitä, etten olekaan kohtuuton. 

Diplomi-insinööri Minnan laatima taulukko auttaa selvittämään, onko ruoho todella vihreämpää aidan toisella puolella.

Onko tämä ihminen minulle hyvä loppuelämän kumppani? Tätä suurta kysymystä pohditaan niin tosi-tv:ssä kuin kotisohvillakin.

Pitkässä parisuhteessa ajatukset saattavat harhautua muun kumppanitarjonnan suuntaan ennen ratkaisevaa sitoutumista. Tinder-deittaillessa kumppaniehdokkaiden potentiaali mietityttää jo tapailuvaiheessa.

Epäilijää neuvotaan toisinaan listaamaan suhteen tai kumppanin plussat ja miinukset. Positiivisten ja negatiivisten asioiden listojen pituuksista pitäisi sitten tehdä johtopäätöksiä. 

Klassikkoneuvo voi toimia jollakulla, mutta siinä on ainakin yksi perustavanlaatuinen vika: se ei huomioi asioiden painoarvoa. Jos miinuslistalla on vaikkapa puolison epärehellisyys ja plussapuolella hänen upea tukkansa sekä kiva autonsa, listausten kappalemääräinen tarkastelu saattaa tuottaa väärän johtopäätöksen.

Temptation Island Suomi -ohjelmasta tutulla Minnalla on diplomi-insinöörin ratkaisu ongelmaan. Hän mainitsee Insinöörin päiväkirja -blogissaan kehittämänsä välineen, jolla kumppanin sopivuutta voi tarkastella tarkemmin: parisuhde-Excelin. 

Minna lähti viettelysten saarelle miehensä Sammyn kanssa. Hän kertoo blogissa pohtineensa eroa ennen saarelle lähtöä. 

”Ynnäilin päässäni suhteemme plussia ja miinuksia. Okei, tein niistä ihan excelinkin, jossa jokainen hyvä ja huono puoli oli arvioitu painokertoimella (koska tässä vertailussa pelkkä kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ei toimi)”, Minna kirjoittaa blogissa.

Sammy ja Minna lähtivät Temptation Island Suomi -ohjelmaan testaamaan suhdettaan.
Sammy ja Minna lähtivät Temptation Island Suomi -ohjelmaan testaamaan suhdettaan.

Painokertoimet kohdilleen

Jotta muutkin voisivat miettiä parisuhdettaan lukujen valossa, Minna suostui paljastamaan Me Naisille laatimansa taulukon toimintaperiaatteen. Hän kertoo, että parisuhde-Excel on hyvin henkilökohtainen, joten alla nähtävässä taulukossa listatut ominaisuudet ja painokertoimet ovat esimerkkejä, eivät Minnan omia määritelmiä hyvästä parisuhteesta.

 Ominaisuus  Painokerroin (P)  Esiintyvyys (E)  Ominaisuuden arvo A = P*E
 Jännittävä ja yllätyksellinen  5  1  5
 Sielunkumppanuus  5  1  5
 Luonne  4  0,7  2,8
 Taloudellinen turvallisuus  3  0,3  0,9
 Osaa huoltaa auton ja kodin  3  1  3
 Sosiaalinen älykkyys  3  0,9  2,7
 Hyvät harrastukset  3  0,8  2,4
 Alkoholikäyttäytyminen  3  -0,5  -1,5
 Kunnianhimo ja tavoitteet  2  0,3  0,6
 Laittaa hyvää ruokaa  2  1  2
 Pisteet yhteensä      22,9

Ominaisuuksiin taulukon käyttäjän tulee listata sellaisia asioita, joilla on itselle väliä. Myös painokertoimet täytyy valita itse, muuten taulukko ei toimi toivotulla tavalla.

– Painokertoimet valitset oman arvomaailmasi perusteella. Painokertoimia muuttamalla voi kehnokin vaihtoehto saada hyvät pisteet! Minna muistuttaa.

”Jos oma kultasi ei saa huippupisteitä, kannattaa tietysti miettiä, saisiko kukaan muukaan.”

Kun ominaisuudet ja painokertoimet on määritelty, päästään tositoimiin, eli merkitsemään, kuinka hyvin ominaisuudet kumppanissa toteutuvat.

– Esiintyvyys saa arvon nollasta ykköseen, riippuen kuinka vahvasti kumppanissa tämä piirre toteutuu. Tämä voi olla myös negatiivinen, jolloin se laskee pisteitä, Minna kertoo.

Jos siis kumppani on hyvällä tavalla erittäin jännittävä ja yllätyksellinen, saa hän ensimmäisen rivin Esiintyvyys-kohtaan arvon 1. Jos taas jännittävyyden ja yllätyksellisen taso on sellainen, että siitä aiheutuu suorastaan haittaa, voi arvoksi antaa esimerkiksi -0,5, jolloin loppupisteet vähenevät.


Loppupisteet selville

Kun painokerroin kerrotaan esiintyvyydellä, saadaan Ominaisuuden arvo -sarakkeen lukemat, joista voi ynnätä yhteen loppupisteet.

Näin puolueettomia lukuja kaipaava insinööriluonne saa parisuhdepohdintansa tueksi selviä numeroita. Harkintaa täytyy kuitenkin käyttää siinä, millaista pistesaldoa kumppanilta vaatii.

– Jos oma kultasi ei saa huippupisteitä, kannattaa tietysti miettiä, saisiko kukaan muukaan, Minna toteaa.

Minnan ja Sammyn parisuhde on ollut Temptation Islandilla kovalla koetuksella. Vielä ei tiedetä, ovatko he yhä pariskunta.