Skinny Minny -pikadeiteillä jokaisen naisen pöydässä piipahtaa 14 miestä. Kuva: Kristina Wilson
Skinny Minny -pikadeiteillä jokaisen naisen pöydässä piipahtaa 14 miestä. Kuva: Kristina Wilson

New Yorkin teemadeitti-illoissa voi etsiä puolisokseen niin latinoa, blondia, opettajaa kuin palomiestä. Tänä iltana tulevan vaimon tärkein ominaisuus on vaatekoko: korkeintaan 36.

Laiheliinien Skinny Minny -illat ovat vain yksi sadasta treffiteemasta, joita New Yorkin sinkuille tarjotaan. Pikadeittitapahtumia järjestetään myös niille, jotka haluavat tavata palomiehiä, isoja naisia, aasialaisia, intialaisia, latinoja tai mustaihoisia, blondeja, opettajattaria tai tarkalleen kaksikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä…

Sinkkubisnes on suurta 8,4 miljoonan asukkaan New Yorkissa, missä pyörii 1,5 miljoonaa yksineläjää. Heistä 53 prosenttia on naisia.

Sporttibaari Watering Holessa pidetään tänä iltana pikadeittitapahtuma, mutta paikka näyttää kaikkea muuta kuin romanttiselta seurusteluravintolalta. Kohta baarin pitäisi täyttyä rakkautta etsivistä newyorkilaissinkuista, joille on vain yksi sääntö: sinne ilmoittautuneet naiset saavat olla enintään kokoa 36.

Vaatekokoa ei tarvitse tarkistaa Lizhen Zhangilta, 32. Nainen on niin pieni ja siro, että ostaa useimmat vaatteensa lastenosastoilta tai naistenliikkeiden petite-mallistoista. Liz saa rintamukseen tarralapun, jossa lukee ”Liz” sekä ”00”. Tuplanollat kertovat hänen amerikkalaisen vaatekokonsa.

Liziä ei vaivaa, että naisen koko on illan tärkein kriteeri.

– Miten niin pinnallista? En nyt oikein ymmärrä. On pieniä naisia ja sitten on plussakokoisia, ja kaikille löytyy omat ihailijansa, Liz kohauttaa pikkuruisia harteitaan.

– Jotkut miehet tykkäävät siitä, että olen laiha ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Ehkä kokoni viestii heille, että elän terveellisesti ja pidän huolta itsestäni. Mitä pahaa siinä on?

Ihannemiehelleen Lizillä on tiukka toivelista.

– Miehellä saisi olla hyvä koulutus ja elintaso. Häneltä pitää löytyä älyä, kunnianhimoa ja vimmaa pyrkiä elämässä eteenpäin. Sellainen, jolle on helppo puhua ja joka osaa kuunnella. Hauska, ulospäinsuuntautunut ja minua vähän mutta enintään seitsemän vuotta vanhempi, Liz luettelee.

Seuraa tilaustyönä

61 korttelia pohjoisempana, Manhattanin yläkaupungilla, match maker Fay Goldman valmistautuu asiakastapaamiseen. Fay haastattelee uudet asiakkaansa perin pohjin: kyselee perhetaustoista, koulutuksesta ja urasta, parisuhdehistoriasta. Haluaako asiakas vain treffiseuraa vai jakaa elämänsä jonkun kanssa?

Fayn yritys Meaningful Connections tarjoaa yksityistä, diskreettiä ja kallista palvelua sen oikean löytämiseksi heille, joilta löytyy pätäkkää mutta ei aikaa notkua baareissa. Tyypillinen asiakas käyttää palvelua vuoden ajan ja pulittaa siitä 10 00020 000 euroa.

– Asiakkaidemme arki on kiireistä, ja he tarvitsevat apua elämänsä perusasioissa. Palkkaavathan he apua koiran ulkoiluttamiseenkin.



Fay Goldman on kuin match makereiden Rolls Royce, vanhan konkarin kyytiin vain harvalla on varaa. ”Kuljen koko ajan silmät ja korvat auki huomatakseni asiakkailleni sopivia treffikumppaneita.” Kuva: Kristina Wilson

Jos New York on kova ja kiivas kaupunki, Fay tietää, että sellaisia ovat sen sinkutkin. Täällä ollaan urakeskeisiä ja kilpailuhenkisiä. Muoti- ja kauneusbisnes tuo kaupunkiin nuoria, näyttäviä naisia ja heteromiehillä on täällä elämänsä apajat. Moni Fayn asiakas tuleekin hänen toimistolleen kuin kauppaan ostoslistan kanssa.

– Yritän selittää heille, ettei elämänkumppania voi valita kuin annosta ravintolalistalta. On tyypillistä, että rahan ja vallan mukana myös todellisuudentaju sumentuu ja yksityiselämästä yritetään tehdä samanlaista menestystarinaa kuin bisneksestä, hän muotoilee.

Lue reportaasi New Yorkin Skinny Minny -sinkkuillasta ja match makereista Me Naisten numerosta 18/2015, joka ilmestyy 29.4.

Lue myös:

Rakkausvalmentaja Mia Halonen: ”Sänkyyn ei kannata mennä ekoilla treffeillä”

Kymmenen erinomaista syytä olla sinkku

Miksi olet yhä sinkku? Testaa!

Näin selviät treffeistä kunnialla

Pikadeittailu tekee naisestakin metsästäjän

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.