Jarin syöpä löytyi viime talvena. Hänen hoitonsa lopetettiin hiljattain. ”Meillä on yhteinen elämänasenne: murehtiminen ei auta”, Tiina sanoo. Kuva: Milka Alanen
Jarin syöpä löytyi viime talvena. Hänen hoitonsa lopetettiin hiljattain. ”Meillä on yhteinen elämänasenne: murehtiminen ei auta”, Tiina sanoo. Kuva: Milka Alanen

Jari ja Tiina Majuri saivat tietää Jarin haimasyövästä viime talvena. Samana iltana he sopivat hääpäivänsä. – Koen olevani elämässäni huipulla ja huipulta on hyvä lähteä, Jari sanoo.

Sataman terminaalissa tunnelma on kevyt, kuten pienen loman kynnyksellä usein on.

Laiva Tukholmaan on lähdössä pian. Matkustajien joukossa toisiaan pitävät kädestä Jari ja Tiina Majuri.

Heille matka voi olla viimeinen yhteinen. Jari, 46, sairastaa parantumatonta haimasyöpää. Hänen hoitonsa todettiin tehottomaksi ja lopetettiin kaksi viikkoa sitten.

– Matka on pakoa kaikesta, arjesta, syövästä, kuolemasta, Tiina, 39, kertoo.

Kaikki etenikin nopeasti

Yhteinen intohimo, matkustaminen, näkyy pieninä yksityiskohtina Jarin ja Tiinan kotona Toijalassa.

Eteisen seinällä on joukko hymyileviä kuvia pariskunnasta. Olohuoneessa Manhattanin siluetti muistuttaa yhteisestä matkahaaveesta New Yorkiin. Ulko-oven vieressä nököttää usein kaksi valmiiksi pakattua matkalaukkua.

Täällä Jari ja Tiina ovat asuneet yhdessä vuoden verran. He kihlautuivat toissa itsenäisyyspäivänä hiukan yli vuoden seurustelun jälkeen. He olivat tutustuneet yhteisen tuttavan kautta ja huomanneet pian sopivansa täydellisesti toisilleen.

– Me olemme kovin samanlaisia Jarin kanssa. Joillakin toimii se, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta ei meillä, Tiina hymyilee.

– Meistä kumpikin asettaa toisen aina etusijalle, Jari lisää.

Kihlautumisen aikaan pariskunta oli korviaan myöten rakastunut ja ajatus häistä oli mielessä vahvana. Rakkauden huumasta huolimatta he halusivat edetä rauhallisesti.

Naimisiinmenoa suunniteltiin kesälle 2015. Jari asui vielä omassa kodissaan Ylöjärvellä ja Tiina omillaan Toijalassa. Yhteinen koti perustettaisiin Tampereelle sitten joskus, kun kumpikin saisi asuntonsa myytyä.

Rauhallinen eteneminen loppui kuitenkin nopeasti.

Kihlajaisten aikaan Jari alkoi kärsiä kovista vatsakivuista. Työterveyslääkäri epäili happovaivoja ja määräsi närästyslääkettä.

Mutta kipu ei hellittänyt. Tutkimuksissa selvisi, että Jari kärsi sappirakon laajentumasta. Tässä vaiheessa asiantuntija veikkasi sappikiviä.

Tampereen yliopistollisen sairaalan magneettikuvauksessa huomattiin, että vatsassa on kasvain.

Koko tammikuun Jari sairasti, eikä mikään tuntunut auttavan. Vieressä Tiina katsoi rakkaansa kärsimystä.

– Jari oli ihan autettavassa tilassa, joten pyysin häntä muuttamaan luokseni tänne Toijalaan, Tiina kertoo.

Kuun lopulla Jarin vatsa leikattiin. Häneltä poistettiin puolet vatsalaukusta ja haimasta sekä pohjukaissuoli ja imusolmukkeita. Täyttä varmuutta taudin vakavuudesta lääkärit eivät vielä pystyneet kertomaan.

Leikkauksen jälkeen Jarin olo alkoi kohentua. Kun helmikuu koitti, Jari suunnitteli jo töihinpaluuta.

Toive kuitenkin kariutui. Helmikuun puolivälissä Jari sai virallisen syöpädiagnoosin. Keskimääräinen eliniänodote olisi puoli vuotta.

Rakkaudesta ja kuolemasta

Jarille syöpädiagnoosi ei ollut sokki. Hän oli osannut odottaa huonoja uutisia ja oli helpottunut, että kivuille oli löytynyt selitys.

Huonot uutiset hän soitti Tiinalle töihin.

– Olin siihen asti elänyt kieltäymyksessä enkä halunnut uskoa, että se voisi olla syöpä, Tiina kertoo.

– Itkin pari tuntia työpaikan vessassa ennen kuin lähdin kotiin. Olin epätoivoinen ja peloissani.

Tiinan päässä pyöri lukemattomia ajatuksia, joista jokainen tuntui liittyvän kuolemaan. Kuinka paljon yhteistä aikaa olisi vielä edessä? Miten hoidon kanssa edettäisiin? Mitä sitten, kun toista ei enää olisi?

– Oma isäni on kuollut syöpään, joten päässäni oli sairaudesta todella kamala kuva, hän sanoo.

Vielä saman päivän iltana suuren huolen ja pelon rinnalle tuli valtava onnellisuuden tunne. Jari ja Tiina sopivat tärkeän asian. He päättivät mennä naimisiin.

– Ajattelimme, että on mentävä naimisiin ennen kuin on liian myöhäistä. Menimme maistraatin nettisivuille ja päätimme hääpäivän.

Kuukauden kuluttua pari avioitui salaa kaikilta läheisiltään. Jo aiemmin varattu Tallinnan-reissu muuttui häämatkaksi. Heistä naimisiinmeno auttoi käsittelemään sairauden tuomaa huolta ja antoi jotain muutakin ajateltavaa.

– Ne ajat olivat ristiriitaisia, Tiina kertoo.

– Samaan aikaan oli päällä hirveä huoli ja pelko sairaudesta, mutta samalla olimme onnellisia naimisiinmenosta. Olimme odotuksesta iloisia ja myös toiveikkaita. Puhuimme koko ajan vuorotellen kuolemasta ja rakkaudesta.

Arkipäiväiset haaveet

Koska Jari on sairastanut suuren osan pariskunnan yhdessäoloajasta, syöpä on muuttunut osaksi arkea. Yhteistä elämää ilman sitä on vaikea kuvitella.

Elämä on ollut silti mahdollisimman tavallista. Tiina työskentelee ilmastointialan yrityksessä vientisihteerinä ja harrastaa ehtiessään järjestötoimintaa sekä liikuntaa. Jari on keskittynyt omaan ampumaharrastukseensa. He viettävät illanistujaisia ystäviensä kanssa ja tapaavat Jarin aikuistuneita lapsia aina, kun pystyvät. Kumpikin pitää Jarin Mikkelissä sijaitseva lapsuudenkotia tärkeänä paikkana. Siellä, maaseudun rauhassa, kaksikko viettää aikaa mahdollisimman paljon.

– Meidän haaveemme ovat aika arkipäiväisiä. Haluamme pyörittää arkea niin kauan kuin mahdollista ja tehdä siinä sivussa pieniä, kivoja asioita, Tiina sanoo.

Sairaudesta he ovat kertoneet avoimesti sekä kasvokkain että Facebookissa.

– On todella helpottavaa, kun asiaa ei tarvitse salailla. Syöpä uppoaa luontevasti moneen keskusteluun, koska se on ollut niin vahvasti vaikuttamassa kaikkeen, mitä elämässämme on tapahtunut. Se löytyy aina taustalta ja tulee esiin puolivahingossakin.

Kuten silloin, kun Jari oli ostamassa televisiota. Hän alkoi kertoa sairaudestaan tuiki tuntemattomalle kanssajonottajalle.

– Takanani oleva raksamies oli puhelias kaveri. Siinä sitten arvuuteltiin yhdessä, että kuinkahan kauan tässä vielä ollaan elossa, Jari kertoo.

Sairauden arkipäiväisyys näkyy myös huumorissa.

– Kesällä grillasimme mökillä lihaa, joka kärventyi mustaksi. Heitin Jarille, että sinun ei kannata ottaa sitä, koska siinä on niin paljon karsinogeeneja. Saatat saada vaikka syövän, Tiina virnistää.

Vielä vähän aikaa sitten syöpä näkyi pariskunnan arjessa vain Jarin viikoittaisina käynteinä sytostaattihoidoissa. Kun sytostaattihoidoissa oli taukoja, pariskunta toteutti unelmiaan ja matkusti muun muassa Rodoksella ja Budapestissa.

Vuoden alussa tilanne kuitenkin muuttui. Jarin hoito todettiin toimimattomaksi, ja etäpesäkkeiden hänen keuhkoissaan huomattiin laajenneen.

– Toivoa paranemisesta ei enää ole. Toki oireita ja kipuja hoidetaan jatkossakin tarpeen mukaan, Tiina kertoo.

Valmiita hautajaissuunnitelmia

On hetkiä, jolloin iskee toivottomuus. Tiinalle tuoreet uutiset hoitojen toimimattomuudesta olivat järkytys.

Sekä Jari että Tiina ajattelevat, että kummankin täytyy voida näyttää toiselle kaikki tunteensa. Kun epätoivo ottaa vallan, Tiina tukeutuu Jariin.

– On ollut nurinkurista, että Jari usein tsemppaa minua jaksamaan. Helpottavinta on ollut se, että saan vaan itkeä, Tiina sanoo.

– Eräs puolituttuni sanoi minulle kerran, että Jarin seurassa en varmaankaan voi romahtaa tai itkeä. Mielestäni kyllä voin. Olisi ihan hirveää piilotella toiselta yhtään mitään.

Käytännön asioiden läpikäyminen on osoittautunut hyväksi keinoksi selvittää ajatuksia toisen poismenosta. Hautajaissuunnitelmia on jo tehty.

– Suunnittelen paljon ja hoidan aina kaiken ajoissa. Minulle on tärkeää tietää, mitä tarkalleen teen, jos jotain tapahtuu. Se luo turvallisuudentunnetta, Tiina kertoo.

– Olemme puhuneet myös siitä, mitä tekisin, jos Tiina kuolisi ensin. Elämässä mikään ei ole taattua, Jari jatkaa.

Toisenlaisiakin suunnitelmia on. Ensi kuussa Jari ja Tiina ovat lähdössä Tallinnaan. Siellä Jari aikoo osallistua ampumakisoihin, ellei hänen vointinsa muutu.

Se voi muuttua nopeasti ja rajusti. Mutta Jari sanoo oppineensa hyväksymään kaikki vaihtoehdot. Hän ei ole missään vaiheessa romahtanut sairauden taakan alla.

– Olen hyväksynyt, että kuolema on pian todennäköinen lopputulos. Ajattelen, että se tulee sitten, kun sen aika on, hän sanoo.

– Urheilijatkin monesti lopettavat uransa huipulla. Olen onnellinen, ja kaikki on syöpää lukuun ottamatta kohdillaan. Koen olevani elämässä nyt huipulla, ja huipulta on hyvä lähteä. On tullut minun aikani.

Monta hyvää asiaa

Pöydälle jääneet leivänmurut ovat Jarin ja Tiinan kotona mitätön pikkuseikka.

Turhista asioista ei heidän perheessään murehdita. Myös asenne rahankäyttöön on muuttunut.

– On onni, että meillä on kohtuullisen hyvä rahatilanne. Säästöt ovat pahan päivän varalle, ja tämä on paha päivä. Niitä on käytettävä nyt jos koskaan, Jari sanoo.

Tiina ja Jari näkevät pieniä hyviä asioita, jotka raju elämäntilanne on heille aiheuttanut.

– Moni asia on loksahdellut paikalleen vaivattomasti, Tiina kertoo.

– Uskon siihen, että asiat järjestyvät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Vaikka se onkin karua, syöpä vauhditti meidän naimisiinmenoamme ja muuttoamme yhteen. Syövän takia asiat ovat niin kuin ne nyt ovat. Niiden on kuulunut mennä näin.

Syöpä on auttanut kumpaakin keskittymään elämässä hyvään. Tärkeysjärjestyksen kärjessä ovat läheiset.

– Meillä on tosi hyvä turvaverkko: perhe ja ystävät sekä työkaverit, joilta olemme saaneet paljon apua ja tukea, Tiina sanoo.

– Ja tietenkin meillä on toisemme, Jari lisää.

Siksi rakkaus saa näkyä. Jari ja Tiina jaksavat paremmin, kun he halailevat ja suukottelevat, pitävät käsistä ja nukkuvat sylikkäin.

– On vaikeaa kuvitella, että selviytyisin ilman Tiinan tukea. En uskalla edes ajatella, minkälaista olisi joutua käymään tämä läpi yksin. On äärettömän tärkeää tietää, että toinen on vierellä, Jari sanoo.

– Tällä hetkellä minulle tärkeintä on saada olla Tiinan lähellä.

Lue myös:

Kun tyttärestä tuli sairastuneen äitinsä tukihenkilö: ”Laskemme leikkiä kuolemasta”

Kertoisitko rakkaimmillesi sairastuneesi syöpään? Joka neljäs pitäisi omana tietonaan

Toisen syövän jälkeen eduskuntaan palannut Maarit Feldt-Ranta: "Rakastuneena mummona elämä on huolettomampaa"

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.