Selkäänpuukottaja, kuvaannollinenkin, on professorin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Kuva: Shutterstock
Selkäänpuukottaja, kuvaannollinenkin, on professorin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Kuva: Shutterstock

Yhdysvaltalaisprofessori on omistautunut huonosti käyttäytyvien ihmisten tutkimiselle. 

Tunnetko jonkun erittäin epämiellyttävän tyypin? Kusipään, jos suoraan sanotaan? Se on yleistä. Onneksi tiede, tai ainakin yksi tieteentekijä, voi auttaa tämänkin ongelman kanssa. Yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston professori Robert Sutton on kirjoittanut jo kaksi laajaa teosta siitä, miten kusipäiden kanssa selviää työpaikalla ja muualla. 

Professori Sutton määrittelee Vox-sivuston haastattelussa kusipään henkilöksi, joka kohtelee toisia niin, että heille jää ahdistunut, uuvutettu, loukattu tai sorrettu olo. Kuulostaa vähän energiasyöpöiltä, eli niiltä tyypeiltä, jotka negatiivisuudellaan uuvuttavat kanssaihmisensä. 

– Haluan erottaa väliaikaisesti kusipäisesti käyttäytyvät ihmiset ja todistettavasti kusipäiset ihmiset, sillä huonoissa olosuhteissa kaikki meistä voivat olla väliaikaisia kusipäitä, Sutton huomauttaa Voxissa.

Kuulostaako tutulta?

Sutton on tutkinut vuosien ajan tunteiden ilmaisua erilaisissa organisaatioissa, kuten yrityksissä. Hän on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ikäviä tyyppejä on useampaa eri alalajia. Daily Mailin haastattelussa Sutton listaa neljä yleisintä erittäin epämiellyttävien ihmisten tyyppiä:

  1. Machiavellisti on tyyppi, joka ei yritäkään piilotella kettumaisuuttaan, koska on kiinnostunut vain omien päämääriensä saavuttamisesta. Hän ei epäröi käyttäytyä kurjasti ihan päin naamaa, ja saattaa jopa iloita muiden tuskista.
  2. Selkäänpuukottaja on Suttonin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Hän on strategi, joka nostaa ja lyttää kanssaihmisiään salakavalasti. Selkäänpuukottaja on kaverisi niin kauan kuin se hänelle sopii.
  3. Huomiotta jättäjä on ihminen, joka mitätöi kanssaihmisiään esimerkiksi olemalla kuin ei tuntisikaan toista. Hän pitää itseään muita parempana ja haluaa, että muutkin tietävät sen. 
  4. Kusipää, jolla ei ole aavistustakaan on henkilö, joka ei edes tajua käyttäytyvänsä karmeasti, ellei joku sitä hänelle suoraan sano. Ihan tällaisten tapausten varalta meidän kaikkien kannattaa ympäröidä itsemme ihmisillä, jotka eivät epäile sanoa asioita suoraan – eikä pienestä itsetutkiskelustakaan silloin tällöin ole haittaa.

Samalla mitalla takaisin

Robert Sutton listaa Voxissa muutamia keinoja, joilla energiasyöppöjä, kyykyttäjiä ja muita elämän ankeuttajia vastaan voi taistella. 

Mikäli huonosti käyttäytyvä ihminen kuuluu niihin ankeuttajiin, jotka eivät ymmärrä olevansa toisille tuskaa aiheuttavia mänttejä, asiasta huomauttaminen kahden kesken voi auttaa. 

Toinen strategia on yksinkertaisesti jättää huonosti käyttäytyvä ihminen huomiotta. Suttonin mukaan akateemisessa maailmassa on paljon hankalia tyyppejä, joita ei voida noin vain irtisanoa, joten heidän kanssaan vain asioidaan mahdollisimman vähän. 

”Yksi yksinkertaisimmista, mutta kieltämättä vaikeimmista keinoista on vain opetella olemaan välittämättä.”

Aina ikävän ihmisen käyttäytymiseen ei voi vaikuttaa kovin paljoa. Silloin viisain peliliike voi Suttonin mukaan olla kusipäästä eroon hankkiutuminen tavalla tai toisella. Joskus se voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikan vaihtoa. Tai sitten täytyy vain opetella sietämään huonoa käytöstä: 

– Yksi yksinkertaisimmista, mutta kieltämättä vaikeimmista keinoista on vain opetella olemaan välittämättä. Se vie tuulen kusipään purjeista, Sutton ohjeistaa Voxissa. 

Kerro kommenteissa, miten sinä olet pannut kampoihin huonosti käyttäytyvälle tyypille. 

Vierailija

Stanfordin professorin mukaan kusipäitä on neljää eri tyyppiä – kuulostaako jokin tutulta?

johtajissa on paljon kusipäitä tämän määritelmän mukaan. Siksi että eivät puhu totta tai eivät pysty pitämään tunteitaan kurissa. Lisäksi puukottavat selkään alaisiaan esimerkiksi kertomalla että nämä ovat rikollisia tai käyttävät huumeita. Voivat soittaa uudelle työpaikalle ja vinkata anonyymisti että saavat toteuttaa omia narsistisia perversioitaan
Lue kommentti
Vissiin k-pää itsekin

Stanfordin professorin mukaan kusipäitä on neljää eri tyyppiä – kuulostaako jokin tutulta?

K-päitä on ollut maailman sivu. Valitettavan usein he päätyvät usein esimiesasemaa, ja suuri osa osaa "näytellä" kivaa tyyppiä hakiessaan puolisoa itselleen. Ja jeesustelut sikseen, tarvittaessa itsekin olen kusipää. Noita "pahimpia" kohdatessa en nykyään vaan enää jaksa piitata vaan annan "soida". Itse en vaan ole esimiesasemassa.
Lue kommentti

Luulitko, että kiinnostus toiseen ihmiseen vain lopahtaa? Usein taustalla on aivan looginen selitys.

Ensimmäiset treffit sujuvat hyvin, ehkä vielä seuraavat niiden jälkeenkin. Saatitte jopa päättää, että aletaan seurustella. Jossakin vaiheessa orastava suhde kuitenkin lopahtaa siihen, että jompikumpi menettää kiinnostuksensa. Joskus se tapahtuu molemmille.

Psykologi ja tutkija Kelly Campbell kertoo Psychology Today -sivuston kirjoituksessaan, mistä kiinnostuksen katoaminen yleensä johtuu. Hänen mukaansa todennäköisiä syitä on neljä.

1. Heikko itsetunto

Campbellin mukaan huono itsetunto on yksi yleisimmistä syistä siihen, että suhde kariutuu alkuvaiheessa. Ihmisestä näkee helposti, jos hänellä ei ole hyvä olla itsensä kanssa, eikä sitä ole välttämättä kovin mukavaa seurata.

Campbell suosittelee miettimään, mitä asioita elämässään voisi muuttaa, jotta tuntisi olonsa varmemmaksi. Monesti jo se riittää, että tietää pyrkivänsä kohti tavoitteitaan. Jos asioille ei ole tehtävissä mitään, ne kannattaa opetella hyväksymään. Jokainen voi myös kehittää taitoaan selviytyä vastoinkäymisistä. Sitä kutsutaan resilienssiksi.


2. Tarrautuminen

Kuinka ollakaan: sekään ei ole kovin toivottavaa kumppanilta, että hän haluaa vain pakonomaisesti olla yhdessä jonkun kanssa. Jotkut ihmiset etsivät jatkuvasti rinnalleen puolisoa, koska ovat onnettomia ilman. Se ei välttämättä ole kestävä perusta uudelle suhteelle. Sen sijaan ihminen, joka on sinut itsensä kanssa myös yksin, kykenee todennäköisemmin kykenee, jossa molemmat seisovat omilla jaloillaan.

3. Kehno ajoitus

Jos joku sanoo ”vika ei ole sinussa, vaan minussa”, kyse on Campbellin mukaan todennäköisesti elämäntilanteesta, jossa suhteella ei vain ole edellytyksiä toimia kunnolla. Edellisestä suhteesta saattaa esimerkiksi olla liian vähän aikaa tai elämässä voi olla jotain muuta, joka panee kapuloita sinänsä hyvin yhteensopivan parin rattaisiin.

Campbell suosittelee hyväksymään, että kaikkia asioita elämässä ei voi selittää. Ajoitukseltaan oikeaa suhdetta odotellessa kannattaa keskittyä nauttimaan niistä asioista, joista saa nautintoa.

4. Liika vauhti

Joskus käy niinkin, että suhteen alku on yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Sieltä ei voi olla kuin yksi suunta: alas. Joillakin se koituu suhteen kohtaloksi.

Campbell muistuttaa, että tasapaino on hyvä muistaa, vaikka fyysinen vetovoima olisi kuinka vahva ja tekisi mieli olla koko ajan uuden tuttavuuden kanssa. Etäisyys tekee hyvääkin ja aiheuttaa kutkutuksia vatsanpohjaan. Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviin ja etsi uudesta suhteesta myös kumppanuutta.

– Kaikkein tyydyttävimmissä, kestävissä suhteissa intohimo ja kumppanuus ovat tasapainossa, tutkija toteaa.

Moni mies on lähisuhdeväkivallan uhri, mutta kokemukset hiljennetään vähättelyllä. Tuomasta käskettiin lopettamaan ”ruikuttaminen”.

– Oikeuslaitos on aina ollut vaimoni puolella, kun oikeudessa on ruodittu yhteisten lasten huoltajuutta tai suhteessa tapahtunutta väkivaltaa. Viranomaisiin ei ole ollut luottamista, jos sana on sanaa vastaan.

Näin kertoo eräs nimettömänä pysyttelevä mies Miessakit-järjestön tiloissa Helsingin keskustassa. Hän on lähisuhdeväkivallan uhri, joka kertoo kohdanneensa viranomaisten vähättelyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan. 

Miessakit on miesten hyvinvointia tukeva järjestö. Sen Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke tarjoaa apua miehille, jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona tai kadulla. Tähän mennessä hanke on auttanut Suomessa jopa 200 miestä, joille väkivallan vähättely on arkipäivää.

Nais- ja miesuhritutkimusten mukaan naiset ja miehet kokevat lähes yhtä usein väkivaltaa parisuhteessaan. Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan.

”Kun yritin puhua ongelmista, se oli ruikuttamista”

Myös helsinkiläinen Tuomas, 58, turvautui kokemustensa vuoksi Miessakit-järjestöön. Hän kertoo Me Naisille eläneensä parikymmentä vuotta avioliitossa, jossa hän koki jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Tuomas ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ongelmat nousivat hiljalleen esiin: jatkuva syyllistäminen ja demonisointi oli osa arkea. Kumppani löysi sanomisen aihetta kaikesta, mitä Tuomas teki. Pienistä asioista tuli isoja reaktioita ja rajuja riitoja.

– Puhuin aina väärällä äänensävyllä. Ja kun yritin puhua näistä ongelmista vaimolle, se oli ruikuttamista tai minäkeskeistä, Tuomas kertoo.

Miessakien mukaan väkivalta voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

”Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi.”

Tuomas ajatteli pitkään, että kaikki tämä kuuluu normaaliin käyttäytymiseen ja parisuhteeseen. Hänellä kesti kauan ymmärtää, ettei suhde ei ole sellainen kuin pitäisi.

Kerran vaimo kävi myös käsiksi. Anteeksipyyntöä Tuomas ei koskaan saanut, vaan lisää alistamista ja vähättelyä.

– Jos tilanne olisi ollut päinvastoin, se olisi ollut täysi katastrofi. Suhdeväkivalta on molemminpuolista, se vain esiintyy eri tavoin, hän sanoo.

Naisten ja miesten kokemassa lähisuhdeväkivallassa on eroja. Miessakit-järjestön koordinaattori Jussi Pekkola kertoo, että naisten kokema väkivalta johtaa selvästi useammin naisen kuolemaan. Miehille on yleisempää tulla lyödyksi kotona.


”Skarppaa”

Kulttuuriimme on syöpynyt ajatus, että väkivalta kohdistuu ainoastaan naisiin. Esimerkiksi Googlen kuvahaussa hakusana domestic violence (perheväkivalta) tuottaa tulokseksi lähes yksinomaan kuvia pahoinpidellyistä naisista.

Tämän vuoksi miesten kokemaan väkivaltaan liittyy suurta häpeää. Apua ei uskalleta saada tai pyytää, koska kulttuurissamme miestä ei ole totuttu mieltämään uhrina.

Tuomas sai eron jälkeen apua terapiasta ja Miessakeilta. Hän kokee, että miesten ei ole helppo tuoda tämänkaltaisia asioita esiin. Hän on aiemmin itse tukeutunut vääriin ihmisiin – sellaisiin, jotka ojentavat ja käskevät skarpata. Jotkut miehet eivät edes jaksa kuunnella tämmöisiä ongelmia.

”Ainoa vaihtoehto on lähteä pois.”

– Pitää olla tarkka, kenelle avautuu. Siinä on mennyt myös arvokkaita ihmissuhteita rikki, kun ystävä on reagoinut vähättelemällä.

Tuomaksella kesti pitkään päästä eroon suhteesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hänellä on vahva viesti miehille, jotka kärvistelevät väkivaltaisissa suhteissa.

– Väkivaltaiset suhteet eivät korjaannu mihinkään, joten ainoa vaihtoehto on lähteä pois.

Yleinen hätänumero 112.

Nettiturvakoti: myös chat-mahdollisuus.

Ensi- ja turvakotien liitto: päivystävät turvakodit.

Miessakit: päivystyspuhelin p. 044 751 1340 on avoinna ma-­ke kello 9­-12. Muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan, niin sinuun otetaan yhteyttä. Sähköposti: vakivaltaa.kokeneet.miehet(at)miessakit.fi

Naisten linja: p. 0800 02400, maksuton tukinumero ma-pe 16-20, la-su 12-16

Rikosuhripäivystys: auttava puhelin p. 116 006 suomeksi ma–ti klo 13–21 ja ke–pe klo 17–21 sekä ruotsiksi keskiviikkoisin klo 13–17. Myös chat.

Lisäksi mm:

  • Kuntien sosiaalipäivystykset (kiireelliset asiat myös virka-ajan ulkopuolella)
  • Terveyskeskukset
  • Äitiys- ja lastenneuvolat
  • Työterveyshuolto
  • Mielenterveystoimistot
  • Perheneuvolat
  • A-klinikat
  • Sosiaalitoimistot
  • Seurakunnat
  • Oikeusaputoimistot

Lähde: Väestöliitto.