Selkäänpuukottaja, kuvaannollinenkin, on professorin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Kuva: Shutterstock
Selkäänpuukottaja, kuvaannollinenkin, on professorin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Kuva: Shutterstock

Yhdysvaltalaisprofessori on omistautunut huonosti käyttäytyvien ihmisten tutkimiselle. 

Tunnetko jonkun erittäin epämiellyttävän tyypin? Kusipään, jos suoraan sanotaan? Se on yleistä. Onneksi tiede, tai ainakin yksi tieteentekijä, voi auttaa tämänkin ongelman kanssa. Yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston professori Robert Sutton on kirjoittanut jo kaksi laajaa teosta siitä, miten kusipäiden kanssa selviää työpaikalla ja muualla. 

Professori Sutton määrittelee Vox-sivuston haastattelussa kusipään henkilöksi, joka kohtelee toisia niin, että heille jää ahdistunut, uuvutettu, loukattu tai sorrettu olo. Kuulostaa vähän energiasyöpöiltä, eli niiltä tyypeiltä, jotka negatiivisuudellaan uuvuttavat kanssaihmisensä. 

– Haluan erottaa väliaikaisesti kusipäisesti käyttäytyvät ihmiset ja todistettavasti kusipäiset ihmiset, sillä huonoissa olosuhteissa kaikki meistä voivat olla väliaikaisia kusipäitä, Sutton huomauttaa Voxissa.

Kuulostaako tutulta?

Sutton on tutkinut vuosien ajan tunteiden ilmaisua erilaisissa organisaatioissa, kuten yrityksissä. Hän on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ikäviä tyyppejä on useampaa eri alalajia. Daily Mailin haastattelussa Sutton listaa neljä yleisintä erittäin epämiellyttävien ihmisten tyyppiä:

  1. Machiavellisti on tyyppi, joka ei yritäkään piilotella kettumaisuuttaan, koska on kiinnostunut vain omien päämääriensä saavuttamisesta. Hän ei epäröi käyttäytyä kurjasti ihan päin naamaa, ja saattaa jopa iloita muiden tuskista.
  2. Selkäänpuukottaja on Suttonin mukaan vaarallisin kusipäätyyppi. Hän on strategi, joka nostaa ja lyttää kanssaihmisiään salakavalasti. Selkäänpuukottaja on kaverisi niin kauan kuin se hänelle sopii.
  3. Huomiotta jättäjä on ihminen, joka mitätöi kanssaihmisiään esimerkiksi olemalla kuin ei tuntisikaan toista. Hän pitää itseään muita parempana ja haluaa, että muutkin tietävät sen. 
  4. Kusipää, jolla ei ole aavistustakaan on henkilö, joka ei edes tajua käyttäytyvänsä karmeasti, ellei joku sitä hänelle suoraan sano. Ihan tällaisten tapausten varalta meidän kaikkien kannattaa ympäröidä itsemme ihmisillä, jotka eivät epäile sanoa asioita suoraan – eikä pienestä itsetutkiskelustakaan silloin tällöin ole haittaa.

Samalla mitalla takaisin

Robert Sutton listaa Voxissa muutamia keinoja, joilla energiasyöppöjä, kyykyttäjiä ja muita elämän ankeuttajia vastaan voi taistella. 

Mikäli huonosti käyttäytyvä ihminen kuuluu niihin ankeuttajiin, jotka eivät ymmärrä olevansa toisille tuskaa aiheuttavia mänttejä, asiasta huomauttaminen kahden kesken voi auttaa. 

Toinen strategia on yksinkertaisesti jättää huonosti käyttäytyvä ihminen huomiotta. Suttonin mukaan akateemisessa maailmassa on paljon hankalia tyyppejä, joita ei voida noin vain irtisanoa, joten heidän kanssaan vain asioidaan mahdollisimman vähän. 

”Yksi yksinkertaisimmista, mutta kieltämättä vaikeimmista keinoista on vain opetella olemaan välittämättä.”

Aina ikävän ihmisen käyttäytymiseen ei voi vaikuttaa kovin paljoa. Silloin viisain peliliike voi Suttonin mukaan olla kusipäästä eroon hankkiutuminen tavalla tai toisella. Joskus se voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikan vaihtoa. Tai sitten täytyy vain opetella sietämään huonoa käytöstä: 

– Yksi yksinkertaisimmista, mutta kieltämättä vaikeimmista keinoista on vain opetella olemaan välittämättä. Se vie tuulen kusipään purjeista, Sutton ohjeistaa Voxissa. 

Kerro kommenteissa, miten sinä olet pannut kampoihin huonosti käyttäytyvälle tyypille. 

Vierailija

Stanfordin professorin mukaan kusipäitä on neljää eri tyyppiä – kuulostaako jokin tutulta?

johtajissa on paljon kusipäitä tämän määritelmän mukaan. Siksi että eivät puhu totta tai eivät pysty pitämään tunteitaan kurissa. Lisäksi puukottavat selkään alaisiaan esimerkiksi kertomalla että nämä ovat rikollisia tai käyttävät huumeita. Voivat soittaa uudelle työpaikalle ja vinkata anonyymisti että saavat toteuttaa omia narsistisia perversioitaan
Lue kommentti
Vissiin k-pää itsekin

Stanfordin professorin mukaan kusipäitä on neljää eri tyyppiä – kuulostaako jokin tutulta?

K-päitä on ollut maailman sivu. Valitettavan usein he päätyvät usein esimiesasemaa, ja suuri osa osaa "näytellä" kivaa tyyppiä hakiessaan puolisoa itselleen. Ja jeesustelut sikseen, tarvittaessa itsekin olen kusipää. Noita "pahimpia" kohdatessa en nykyään vaan enää jaksa piitata vaan annan "soida". Itse en vaan ole esimiesasemassa.
Lue kommentti

Ei, kaikille se ei ole ”vain koira” tai ”vain kissa”, vaan jotain paljon enemmän.

Lemmikin menettäminen voi tuntua yhtä pahalta tai jopa pahemmalta kuin ihmisläheisen kuolema, todistavat tutkimukset. Jokainen suhtautuu lemmikin menettämiseen omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra.

On kuitenkin lauseita, joita koiransa, kissansa tai muun kotieläimensä vastikään menettänyt ei haluaisi mielellään kuulla. Niitä ovat esimerkiksi:

  1. ”No, onneksi niitä saa aina uusia.” On vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi vastaavaa läheisen ihmisen juuri menettäneelle. Koira on voinut olla ihan yhtä tärkeä persoona.
  2. ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin itkin varmaan kaksi päivää, kun Jani alkoikin seukata Petran kanssa.” Miten nämä asiat ovat muka rinnastettavissa?
  3. ”Ai, kurja juttu. Hei olenko kertonut, mitä minulle kävi siellä työhaastattelussa…” Surevalle kannattaa antaa mahdollisuus puhua menetyksestään, vaikka aiheen vaihtaminen tuntuisi sinusta helpoimmalta vaihtoehdolta.
  4. ”Paljonko sen lopettaminen maksoi? Menikö vakuutuksesta?” Kiinnostaahan se, mutta asian ehtii ottaa puheeksi myöhemminkin, kun tilanne on rauhoittunut.
  5. ”Vieläkö sä sitä itket? Eikö siitä ole jo ainakin kaks viikkoa?” Voi olla, että sureminen ei ole vielä päässyt kahdessa viikossa edes käyntiin.
  6. ”No mutta osasihan se olla välillä ihan tosi rasittava.” Ja juuri siksi niin rakastettava.
  7. Ja sitten on tietenkin tämä klassikko: ”Sehän oli vain koira.”

Kirjoitimme aiemmin asioista, jotka esimerkiksi läheisen menetystä sureva toivoisi muiden ihmisten ymmärtävän. Samat neuvot pätevät, vaikka kyse olisi karvaisesta läheisestä. Kömpelökin huomiointi tai osanotto on paikallaan, kunhan se ei ole tyyliltään väheksyvä.

Myös se, että vain tarjoaa kuuntelevan korvan, merkitsee paljon. Surututkija Mari Pulkkisen mukaan surevalla on usein tarve puhua menetyksestään. 

– Yhä uudelleen tapahtuneesta puhumalla sureva järkeistää asiaa itselleen, hän on sanonut Me Naisten haastattelussa.


Sanoista voi olla myös hyötyä

Toisaalta joillekin voi tehdä myös hyvää, että joku muistuttaa lempeästi tosiasioista.

– Olen ajatellut, että minulle avautuu tietyllä lailla erilainen elämä, kun koirani kuolevat. En ole enää niin sidottu niihin, enkä ehkä tunne niin paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole välttämättä niin paha asia, jos joku sanoo sen minulle ääneen, kun suren koiriani, miettii kahden jo ikääntyvän koiran omistaja.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti