Eron partaalla ihmisen ikävimmät puolet pyrkivät pintaan. Naiset tunnustavat ilkeitä asioita, joita he ovat tehneet tulevalle ex-kumppanilleen.

Kuvitus Ulla Bergström

"Päätimme avopuolisoni kanssa pitää viikon miettimistauon suhteessamme, koska kaipasin valaistumista yhteisestä tulevaisuudestamme. Loppuviikosta kävin pienellä bilereissulla ulkopaikkakunnalla, päädyin jatkoille viereiseen hotellihuoneeseen ja löysin itseni sängystä yökerhon dj:n kanssa. Siinä oli sitten valaistumista kerrakseen." Maiju 


"Lapsen syntymän jälkeen
parisuhteeni mieheni kanssa ajautui melkoiseen kriisiin. Keksimme toisistamme mitä julkeampia loukkauksia, mutta yksi osui ja upposi: tokaisin nimittäin miehelleni, ettei hän tule elättämään perhettään palkallaan. Mieheni hiljeni välittömästi ja näin, kuinka hän mureni sisältäpäin. Hänen kotonaan oli aina ollut kunnia-asia, että mies maksoi kaiken." Kati


"Olin viettämässä
poikaystäväni ja kavereideni kanssa täydelliseksi suunniteltua minilomaa Lapissa. Perillä pitkän yhteisen automatkan jälkeen hermoni alkoivat kuitenkin kiristyä. Kiukuttelin miehelle pikkujutuista, valitin ja mökötin. Käytökseni aiheutti reissun viimeisenä iltana valtavan riidan. Poikaystäväni pinna petti, ja hän teki selväksi, ettei enää haluaisi jatkaa suhdettamme. Pikkutunneille jatkuneen riidan lopuksi hän käski minun painua v***uun ja meni nukkumaan.

Pinnani paloi lopullisesti hänen kettuilustaan – minullehan ei tuolla tavalla puhuta! Raivosta kiehuen pakkasin tavarani ja soitin taksin, joka tuli hakemaan minua viideltä aamuyöllä. Kukaan ei herännyt. Hätääntynyt poikaystäväni soitti jonkin ajan päästä huomattuaan poissaoloni, mutta päätin olla kääntymättä takaisin. Parinsadan kilometrin taksikyydistä kertyi lopulta 240 euron lasku ja sitä seuranneesta 13 tunnin junamatkasta vielä 70 euroa lisää. Puolitoista vuotta kestänyt suhde päättyi virallisesti muutaman päivän päästä. 

Tiedän tehneeni todella typerästi ja itsekkäästi sekä miestä että kavereitamme kohtaan. Asioista olisi voitu keskustella, ja 300 eurollekin olisi löytynyt parempi käyttökohde. Tällä kertaa minun rajani kuitenkin ylittyi." Petra

 

"Miesystäväni oli vinyylilevyfriikki. Aivan järkyttävän riidan päätteeksi tein jotain, mitä häpeän edelleenkin: kävin salaa vierailemassa hänen kallisarvoisten levykokoelmiensa luona ja naarmutin ne käyttökelvottomiksi avaimilla. Ymmärrettävistä syistä suhteemme ei enää jatkunut." Virve

"Poikaystäväni manipuloi minua ja kasasi harteilleni kaikki parisuhteemme ongelmat. Oli eron aika. Tiesin kuitenkin, ettei järkipuhe tehoaisi. Niinpä otin asian esille kierrellen ja selitellen ympäripyöreitä lauseita siitä, etten ollut enää varma mitä haluan suhteeltamme. Poikaystäväni raivostui ja alkoi meuhkata siihen malliin, että poistuin paikalta. Seuraavana päivänä hän soitti minulle ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiuskaisin, että mehän erosimme eilen ja suljin luurin, vaikka oikeastaan emme olleet tehneet niin. Sen jälkeen en enää vastannut hänen puheluihinsa." Elina

"Olin seurustellut jonkin aikaa itseäni nuoremman miehen kanssa, kunnes huomasin, että olimme liian erilaisia. Mainitsin hänelle asiasta, hän loukkaantui ja päädyimme kovaääniseen väittelyyn. Viikon päästä tapasimme eräissä juhlissa. Tunnelma välillämme olikin yllättäen tuttavallisen lämmin, ja päädyimme vuodattamaan itkien tuntojamme runsaan alkoholin vaikutuksen alaisena. 

Tunneryöppy hämmensi minua sen verran, että päätin jostakin syystä ottaa yhteyttä vanhaan seksisuhteeseeni. Pian tapasimmekin kaupungilla. Olin tyytyväisesti käpertyneenä seksisuhteeni kainaloon, kun yhtäkkiä vastaani käveli ex-kumppanini, jonka kanssa olin juuri kyynelehtinyt juhlissa! Sain perääni vihaisen puhelinsoiton, johon vastasin vielä suuremmalla suuttumuksella. Nykyisin emme enää edes tervehdi toisiamme." Vilma

"Olimme mieheni kanssa päättäneet erota, koska liittomme oli lasten syntymän jälkeen ollut pelkkää riitaa. Pariterapiakaan ei auttanut. Kesäloman jälkeen sovimme, että mies etsii uuden asunnon ja minä jään lasten kanssa vanhaan kotiin. Kuukaudet kuluivat, mutta mies ei etsinyt uutta asuntoa tosissaan. Miehen ollessa työreissuillaan olin käytännössä yksinhuoltaja, mutta miehen tavarat ja koko elämä olivat levällään asunnossamme. Järjestely oli hänelle kätevä, kun siivous- ja ruokapalvelut ja muut hoituivat: hän tuli kotiin viikonlopuiksi ja ne olivatkin yhtä riitelyä.

Tunnelma alkoi olla todella kireä, ja ajattelin etten kestä, ellemme pääse eri asuntoihin jouluksi. Lähdin yksin kaverini synttäribileisiin. Siellä pokasin itseäni reilusti nuoremman miehen, josta en ollut yhtään kiinnostunut, ja menin hänen kanssaan sänkyyn. Sovin vielä treffitkin miehen kanssa. Tein tämän kaiken vain siksi, että sain kerrottua miehelleni pettäneeni häntä. Hommalla oli toivottu vaikutus: mies oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut ja hän pakkasikin laukut saman tien. Siinä olikin sitten varsinainen sotku: pettämisestä tuli yllättäen syy eroomme, ja nuori mieskin oli loukkaantunut kun käytin häntä vain välineenä päästäkseni eroon toisesta miehestä." Laura

"Olimme asuneet yhdessä viisi vuotta, kun mieheni rakastui työkaveriinsa ja halusi erota. Kilahdin totaalisesti. Hän tunnusti kaiken ja sanoi menevänsä viikonlopuksi muualle, että saan olla rauhassa ennen kuin aletaan järjestää eroa. Soitin ensin läpi kaikki yhteiset tuttavamme ja itkin ja haukuin miehen totaaliseksi siaksi. Sain tietysti kaikkien sympatiat puolelleni. Sitten otin kaapista hänen kaksi lempipaitaansa ja leikkelin ne saksilla kappaleiksi. Revin myös hänen kalenterinsa ja yhteisen valokuva-albumimme, ja olisin varmaan hajottanut muutakin, ellei siskoni olisi tullut hätiin." Annukka 

Viha helpottaa irrottautumista

Kilttikin ihminen voi muuttua toista terrorisoivaksi hirviöksi, jos parisuhde on ajautumassa tai jo ajautunut karille. Lautaset ja loukkaukset lentelevät usein vielä siinäkin vaiheessa, kun eropäätös on jo tehty. Oma hirviömäisyys saattaa järkyttää paitsi toista myös itseä – miten minusta tulikin näin kamalan kostonhimoinen ihminen? Psykologi ja parisuhdeterapeutti Kari Kiianmaan mukaan kaikki juontaa juurensa omasta epävarmuudesta ja yksinjäämisen pelosta. 

– Yksi suurimmista motiiveista ilkeisiin tekoihin on hylätyksi tulemisen pelko. Viha purkautuu todennäköisimmin tulevaan ex-kumppaniin, koska pelko ruokkii mielikuvitusta, aiheuttaa aggressiivisuutta, mustasukkaisuuden puuskia ja syyttelyä. Vihalla saatetaan muutenkin pyrkiä helpottamaan tuskallista irrottautumista, Kiianmaa huomauttaa. 

Kun yhdessäolo ei osoittautunutkaan pelkäksi auringonpaisteeksi, ihminen voi epäillä, että syy kaikkiin ongelmiin juontaa juurensa kumppanista. Marttyyrin asemaan on kuitenkin turha tarttua, koska suhteessa on aina kaksi osapuolta. 

– Suurin virhe on ajatella, että oma onneton olo johtuu kumppanista. Onnen etsiminen toisesta on tuhoon tuomittu tie. Nykykulttuurissa kuvitellaan helposti, että tuon toisen pitäisi tehdä jotain, jotta minä tulisin onnelliseksi. Itsekkäitä tekoja perustellaan omilla tunteilla, vaikka pitäisi yrittää nähdä kokonaiskuva. 

Yleisin käytännön esimerkki loukkauksista eron partaalla on Kiianmaan mukaan pettäminen. Uskottomuusdraamaan ajaudutaan, koska suhteesta puuttuu avoimuus. Jos kumppanin kanssa ei olla totuttu puhumaan tunteista ja kertomaan odotuksista, alttius salasuhteeseen kasvaa. 

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, kun kosto hiipii mieleen ja sisäinen hirviö sumentaa pään suuttumuksesta? Onko sitä mitenkään mahdollista hallita? 

– Aikalisä on hyvä ajatus. Vihan purkaminen välittömästi on huono idea, koska punainen raivo on haitallista. Rakentava vihan ilmaiseminen vaatii järjen käyttöä, mutta omien tunteiden rehellinen ilmaiseminen voi viime hetkillä tuoda suhteeseen läheisyyttä, Kiianmaa opastaa.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen.

– En oleta, että mies maksaa, mutta ajattelen, että se on tosi kiva ele, Åfeldt sanoo nyt.

Hän on samoilla linjoilla Me Naisten suuren deittikyselyn vastaajien kanssa. Sen perusteella joka kolmas nainen haluaa, että mies maksaa – ainakin ensimmäiset treffit. Yli puolet lähes 300 naisesta ajatteli myös, että miehen pitää olla herrasmies. Useampi kuin joka neljäs uskoi, että perinteiset sukupuoliroolit ovat miesten ja naisten välisessä deittailussa hyvä juttu.

”Treffailussa on kyse romantiikasta, jossa pätevät aivan erilaiset logiikat ja lait.”

Vuonna 2017, kun yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamisesta on 111 vuotta, sentintarkkaa palkkatasa-arvoa vaaditaan kaikkiin töihin ja perhevapaat halutaan jakaa entistä tasapuolisemmin, treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

– Treffailussa on kyse romantiikasta, jossa pätevät aivan erilaiset logiikat ja lait. On ihan normaalia, että nainen odottaa mieheltä hemmottelua, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula sanoo.

Viis nettideittailusta, Tinderistä ja muista suomalaista treffikulttuuria muokanneista ilmiöistä, romantiikan kaipuu on Kontulan mukaan ajatonta.

– Uskon, että naiset ovat aina odottaneet mieheltä herrasmiesmäistä käytöstä.

Kliseinen, mutta vetävä romantiikka

Me Naisten tekemän deittikyselyn mukaan moni nainen viettää treffinsä mieluummin metsässä meikittä kuin hienossa ravintolassa. Treffikumppaniin tutustuminen on meille tärkeämpää kuin kiiltävät puitteet ja kliseinen romantiikka.

Jokin veto vaaleanpunaisessa romanssissa ja herrasmieseleissä kuitenkin on. Ehkä kyse on romanttisista kirjoista, elokuvista ja sarjoista, joita olemme lapsesta asti nähneet. Fiktiossa ruusukimput, ylelliset treffit ja takin auttaminen naisen päälle ovat selviä vihjeitä siitä, että mies on kultakimpale, jonka kanssa eletään onnellisena elämän loppuun asti.

– Olen tapaillut miestä, joka on ollut tosi kohtelias ja tarjonnut kaikki treffit, vaikka olen ottanut puheeksi, että minäkin voisin maksaa. Mielestäni se kertoo hänen älykkyydestään, koulutuksestaan ja käytöstavoistaan. Hänelle ei selvästikään ole ihan sama, että ollaan treffeillä, Iida Åfeldt sanoo.

”Aito herrasmies Tinder-deiteillä on Åfeldtin mukaan harvinaisuus, joka erottuu edukseen.”

Åfeldt on 25-vuotias lastentarhanopettaja, joka on käynyt treffeillä noin 150 eri miehen kanssa viimeisen muutaman vuoden aikana. Hän kokee, että treffailu on kivaa ja jännittävää, mutta myös kuormittavaa pelaamista.

– Välillä meinaan tulla hulluksi, kun mietin näitä. Moni mies haluaa hurmata naisen, ja jos nainen on heti messissä, mies ei saa hurmaamisen kokemusta. Viestiä laittaessa ei saa olla liian innokas eikä liian kylmä, Åfeldt kuvailee.

Herrasmieseleet eivät tunnu hänestä pelaamiselta. Aito herrasmies Tinder-deiteillä on Åfeldtin mukaan harvinaisuus, joka erottuu edukseen.

Osmo Kontula tietää, miksi sulava herrasmies on naisten suosiossa.

– Romantiikkaan kuuluu, että kumppanille tekee ihania asioita. Herrasmiesmäinen käytös ja pienet palvelukset ovat arvostuksen osoittamista.

Sukupuolirooleilla voittoon

On tietysti niitäkin deittailijoita, joiden treffielämässä sukupuoliroolit eivät näyttele mitään osaa. Heille on aivan yhdentekevää, kumpi maksaa laskun ja avaa toiselle oven.

Ja sekin ääripää löytyy, jonka mukaan sukupuolirooleissa pitäytyminen on suorastaan avain erinomaisiin treffeihin. Tätä näkemystä edustaa deittailuasiantuntijaksi esittäytyvä Mikko Kemppe.

”Naisten kannattaa kehua miesten tekemisiä, kuten treffipaikan valintaa.”

Hän sai eräänlaisen deittailuherätyksen lähtiessään 19-vuotiaana pelaamaan yliopistokoripalloa Yhdysvaltoihin. Kemppen elämä muuttui lentokoneessa, kun hän luki deittiguru John Grayn Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -oppaan.

Vuosien kuluessa naisia ymmärtämättömästä ujosta oululaispojasta tuli John Grayn assistentti, avioliitto- ja perheterapian ammattilainen, jenkkityylinen hurmuri ja deittailuvalmentaja.

– Nykyään pystytään tieteellisesti todistamaan, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Hormonitoimintamme on erilainen, ja aivomme toimivat eri tavalla. Kun ymmärrämme näitä pieniä eroja, ymmärrämme paremmin toistemme perspektiiviä, Kemppe kertoo.

Aivokemiaan ja hormonitoimintaan liittyvät erot tarkoittavat Kempen mukaan sitä, että stressiä lievittävät ja hyvän deittailukokemuksen tuovat asiat ovat miehillä ja naisilla erilaisia. Naisten kannattaa kehua miesten tekemisiä, kuten treffipaikan valintaa, ja miesten taas kuunnella, huomioida sekä halata naisia, Kemppe ohjeistaa.

– Miehet eivät intuitiivisesti ymmärrä, miten suuri merkitys silmiin katsomisella ja läsnäololla on siihen, että naiselle tulee kiva ja rento olo.

Saako tarjota, pitääkö maksaa?

– Jos haluan treffit, minun täytyy ihan itse järjestää ne, Iida Åfeldt sanoo.

Deittikyselyyn vastanneiden mielestä aloitteen voi tehdä kumpi vain, mutta treffien maksaminen on usein monimutkaisempi juttu. Osa haluaa miehen maksavan, osalle on ihan sama, osa haluaa laittaa laskun osiin.

”Monet miehet kysyvät, että haluatko maksaa vai saanko tarjota. Siinä on kivasti vaihtoehdot.”

Kultaista keskitietä on ilmeisen vaikea löytää, sillä deittikyselyyn vastanneet naiset pitivät sekä pihistelyä että rahalla leveilyä huonona piirteenä miehessä.

– Miehillä vallitsee tällä hetkellä epäselvä tilanne: he eivät tiedä, mitä nainen odottaa. Haluaako nainen, että mies osoittaa herrasmiesmäisyytensä maksamalla esimerkiksi laskun, vai haluaako nainen osoittaa olevansa miehestä riippumaton? Tulkinnat ovat välillä hankalia, Osmo Kontula sanoo.

Helppoa ei tosin ole naisillakaan:

– Nainen saattaa ajatella, että jos hän antaa miehen maksaa, se on vastikkeellista ja edellyttää häneltä taas tiettyjen odotusten täyttämistä, Kontula sanoo.

Mikko Kempen mukaan maksamisessa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, mutta hän näkee paljon positiivista siinä, että mies tarjoaa. Hän jopa kertoo tavan, jolla nainen voi tehdä treffeistä ”hormonaalisesta näkökulmasta win-win-tilanteen” silloinkin, kun miehellä ei ole varaa tarjota treffejä vaikkapa hienossa ravintolassa. Neuvo on peräisin naispuoliselta yhdysvaltalaiselta deittailuvalmentajalta.

– Nainen antaa miehelle treffien alussa rahan ja sanoo, että voisiko mies viedä hänet tähän ravintolaan. Ravintolassa mies maksaa illallisen. Vaikka ne ovat naisen rahat, molemmat saavat vietettyä kivat romanttiset treffit.

”Jos ei kiitä, se kertoo naisen huonoista tavoista.”

Iida Åfeldtilla on käytännöllinen ratkaisu maksudilemmaan:

– Monet miehet kysyvät, että haluatko maksaa vai saanko tarjota. Siinä on kivasti vaihtoehdot, koska jollekin voi olla tosi tärkeää saada itse maksaa.

Osa herrasmieseleistä on ilmaisia, illallisen tarjoaminen ei. Mikko Kempen mukaan joidenkin miesten haluttomuus maksaa treffejä ei kuitenkaan johdu rahapulasta tai ärsyyntymisestä epäreiluihin sukupuolirooleihin, vaan siitä, että naiset eivät aina osaa arvostaa tarjoavaa miestä.

– Usein kyse on siitä, ettei mies ole saanut kiitosta. Mies voi kokea, että miksi laittaisin treffeihin näin paljon rahaa ja tarjoaisin treffejä naisille, jos sitä ei arvosteta, Kemppe kertoo.

Iida Åfeldt toteaa kiittävänsä aina, jos mies tarjoaa.

– Jos ei kiitä, se kertoo naisen huonoista tavoista. Kun lähden treffeille, olen valmistautunut maksamaan itse. Jos mies tarjoaa, se tuntuu siltä, että vau, tosi kiva juttu.

Kemppen mukaan deittailu onkin asennelaji. Treffeillä on kivempaa, jos pystyy arvostamaan eleitä, jotka seuralainen on tarkoittanut mukaviksi.

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.