Hyvä terveys
Opiskellessaan seksuaaliterapeutiksi Anu Kinnunen, sinkku itsekin, päätti alkaa pitää parisuhteettomien puolta. Kuva Juha Salminen
Opiskellessaan seksuaaliterapeutiksi Anu Kinnunen, sinkku itsekin, päätti alkaa pitää parisuhteettomien puolta. Kuva Juha Salminen

Onnelliseen elämään ei vaadita parisuhdetta, tietää seksuaaliterapeutti ja tutkija Anu Kinnunen.

Kun Anu Kinnunen aloitti vuonna 2012 seksuaaliterapeutin opinnot, hän hämmentyi. Luennoilla puhuttiin enimmäkseen parisuhteesta: mustasukkaisuudesta, haluttomuudesta, kommunikaatiovaikeuksista. Missä olivat sinkut? Luulisi, että hekin kaipaisivat apua ihmissuhde- ja seksiongelmiinsa.

Havainto, jonka Kinnunen teki, kuvastaa hänen mielestään koko yhteiskunnan suhtautumista sinkkuuteen. Sitä pidetään välivaiheena, josta seestytään jossain vaiheessa parisuhteeseen.

– Sinkkuus puuttuu poliittisesta keskustelusta lähes täysin. Miten parisuhteettomia tuetaan? Miten järjestetään esimerkiksi ikääntyvien yksineläjien asiat, kun ei ole perhettä, joka pitää huolta? Kinnunen kysyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kinnunen, sinkku itsekin, päätti alkaa pitää parisuhteettomien puolta. Hänestä on sittemmin tullut sinkkujen kysymyksiin keskittynyt seksuaaliterapeutti ja tutkija, joka tekee Tampereen yliopistossa sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirjaa parisuhteettomien onnellisuuteen vaikuttavista seikoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka Kinnusen mielestä sinkkujen ongelmat, kuten esimerkiksi yksinasumisen kalleus ja leskeneläkkeen ulkopuolelle jääminen, pitäisi huomioida paremmin, hänestä on tärkeää puhua myös parittomuuden hyvistä puolista.

– On tosi paljon puhetta siitä, kuinka perhe on kauhean keskeinen ja perhe tekee onnelliseksi, mutta meillä on paljon perheettömiä ja parisuhteettomia ihmisiä. Miten heidän onnellisuutensa rakentuu?

Yksinäisen kaipaus vai itsenäisen onni?

Tänäkin iltana moni menee nukkumaan yksin – ja onnellisena. Toisin kuin usein luullaan, yllättävän moni elää yksin omasta tahdostaan tai ainakin mieluummin kuin huonossa parisuhteessa.

Vuoden 2015 Finsex-kyselyn mukaan lähes joka neljäs naispuolinen sinkku ilmoitti elävänsä mieluiten kokonaan ilman parisuhdetta. Miespuolisista sinkuista vain seitsemän prosenttia halusi elää ilman minkäänlaista suhdetta, mutta heistäkin ainoastaan puolet kaipasi avo- tai avioliittoon.

Käsitys puolisosta onnen edellytyksenä selittyy osittain sillä, että useimmat aikuiset elävät parisuhteessa. Kun ihmisjoukolta kysytään, mikä heidät tekee onnelliseksi, moni mainitsee puolisonsa ja lapsensa. Yleisin vaihtoehto ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto.

– Ei ole yhtä tietä olla onnellinen. Eivät parisuhteettomat ole onnettomia tai epäonnistuneita vaan he ovat eri asioista onnellisia, Kinnunen sanoo.

Onnekas, huonosti voiva?

Mutta entä sitten tutkimukset, joiden mukaan parisuhteessa elävät ovat onnellisempia kuin sinkut? Kinnusen mukaan syy- ja seuraussuhteet eivät ole niin yksinkertaisia kuin luulisi. Parisuhteessa elävien onnellisuuspisteitä nostaa nimittäin se, että onnelliset parit pysyvät yhdessä ja onnettomat eroavat.

Niinpä parittomien joukkoon liittyy jatkuvasti pettyneitä tai sydämensä särkeneitä eronneita. Katkeruus tai suru ei kuitenkaan varsinaisesti ole sinkkuuden vaan päättyneen parisuhteen syytä.

Kun julkisuudessa puhutaan parisuhteen tärkeydestä, unohtuu, että joskus se voi olla huonompi vaihtoehto.

– Jos et voi parisuhteessa hyvin, sinua pidetään silti onnekkaana, kun sinulla on kumppani. Mutta onko onnekas se, jolla on kumppani, joka ei kunnioita, vai se, joka ei jää epätyydyttävään liittoon?

Sinkut pärjäävät terveyttä ja onnellisuutta mittaavissa vertailuissa huonommin myös siksi, että hyvä- ja huono-osaisuudella on taipumus kasaantua. Ne, joiden on vaikea saada elämän syrjästä kiinni, jäävät muita useammin myös ilman kumppania. Jako näkyy erityisesti miehillä, joista korkeasti koulutetut menevät varmimmin naimisiin ja hankkivat lapsia.

Koska sinkkuutta pidetään usein ohimenevänä vaiheena tai B-vaihtoehtona, paritonta suorastaan painostetaan etsimään kumppania. Monia Kinnusen seksuaaliterapia-asiakkaita harmittaa, että ulkopuoliset utelevat, onko se oikea jo löytynyt.

– Aivan kuin ei olisi oikeutta elää yksin. Kirjoittamaton oletus on, että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Mutta eihän parisuhteessa oleviltakaan kysytä, vieläkö te olette yhdessä.

Omasta tahdosta vai uhrina?

Kun parisuhteettomuus on itse valittua, sinkkuna voi paremmin. Suunnilleen niin voisi tiivistää Kinnusen väitöskirjatutkimuksen tähänastiset tulokset. Kun Kinnunen vertaili Finsex-kyselyyn vastanneita sinkkumiehiä, hän huomasi, että ne, jotka olivat sinkkuja vapaaehtoisesti, kärsivät muita harvemmin erilaisista psykosomaattisista oireista, kuten ahdistuksesta ja univaikeuksista.

Kun elämä on hyvää yksinkin, ei kaipaa puolisoa sekoittamaan kuvioita.

Kumppania toivovien joukossa taas on niitä, jotka pitävät parisuhdetta pelastusrenkaana kurjuudesta.

– Taustalla voi olla jonkinasteinen tyytymättömyys omaan elämään. Ihminen saattaa ajatella, että on tehnyt virheitä. Hän on voinut myös mennä uhrikertomukseen: minua on käytetty hyväksi, ja minulle on tehnyt väärin. Tyytymättömän uhrin tarina voi aiheuttaa huonoa vointia ja unettomuutta, unettomuus taas ärtyneisyyttä ja keskittymiskyvyn puutetta, Kinnunen sanoo.

Tieto oman asenteen merkityksestä on lohduttava. Kaikki eivät voi valita parisuhteen ja sinkkuuden väliltä, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen, miten omaan tilanteeseensa suhtautuu. Vaikka olisi tullut torjutuksi, yksin elämisessä voi opetella näkemään hyviä puolia.

– Kannattaa ajatella, mitä asioita kumppanin tai perheen puuttuminen mahdollistaa. Meillä on klassinen sitoutumisen ja vapauden välinen ristiriita. Me haluamme olla vapaita ja me haluamme sitoutua. Vapaudessa on omat hyvät puolensa, Kinnunen sanoo.

Vaikkapa se, että sinkkuna ei tarvitse neuvotella ajankäytöstään puolison kanssa. Vapaa-aikansa voi käyttää tärkeinä pitämiinsä asioihin, oli se sitten koodaamista tai puutarhanhoitoa.

Kinnunen kannustaa seksuaaliterapiaan tulevia sinkkuja rakentamaan arkea, joka tuntuu itsestä merkitykselliseltä. Silloin sinkkuna on hyvä olla. Nurinkurisesti se saattaa edistää myös parisuhteen löytymistä.

– Kun on rauha itsensä kanssa, on rauha myös toisen tulla. Rakkaus ei tule ahdistuneeseen sydämeen, jolla on kova tarve ripustautua. Toisen ihmisen onnellisuustyhjiön täyttäminen on kauhea vastuu, Anu Kinnunen sanoo.

Lue koko Anu Kinnusen haastattelu Hyvä terveys 2/19. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Kirjoita sinkkuudestasi, mies

Anu Kinnunen, 45, on seksuaaliterapeutti, sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirjatutkija ja tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kirjoittaa väitöskirjaa, jossa käsitellään ilman parisuhdetta elävien onnellisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Tutkimusta rahoittaa Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto. Hän pitää lisäksi seksuaaliterapeutin vastaanottoa Helsingissä ja vetää satunnaisesti joogatunteja kylpylä Järvisydämessä Rantasalmella

Anu Kinnunen kerää väitöstutkimuksensa aineistoksi ilman parisuhdetta elävien miesten kirjoituksia. Tutkimukseen voivat osallistua sekä vapaaehtoisesti että vastentahtoisesti sinkkuina elävät 25–64-vuotiaat miehet. Kokemuksiaan sinkkuudesta voi jakaa täällä.

Vierailija

Ehkä ihmisten on vaikea ajatella parisuhdetta vuorovaikutussuhteena, helpommin ajatellaan vain käytännön asioita, jotka pitävät pariskuntia yhdessä. Kun vuorovaikutus loppuu tai sitä ei koskaan ole löytynyt, miksi pitäisi sietää toista omalla yksityisalueellaan? Sinkkuna olo on yhtä arvokasta kuin parisuhdekin!

Vapaus oma elämä

Konservatiivisille, poliittisille tahoille, on tietenkin kauhistus, että varsinkin naiset, ovat itsenäisiä, eivätkä tarvitse ketään, varsinkaan miestä, mihinkään. Kaikki psykologian termit, otetaan käyttöön, kun naisia yritetään ohjailla, takaisin, ahdasmielisten ruotuun.

Naiset olkaa itsenäisiä ja vaatikaa oikeuksia, kaikille naisille. Se on asia, joka parantaa, jokaisen naisen hyvinvointia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla