Jos et heti keksi, mieti tarkemmin. Ihan jokainen on joskus kokenut sellaisen.

Järkkäilyguru Marie Kondo opetti sen meille jo: mielenrauhan voi saavuttaa omassa kodissa, jos luopuu kaikista tavaroista, jotka eivät tuota itselle iloa.

Olipa Kondon opeista mitä mieltä tahansa, Bill Burnett ja Dave Evans ainakin uskovat, että on niissä pointtinsa. Stanfordin yliopistossa opettava kaksikko nimittäin ajattelee, että metodia kannattaisi soveltaa elämässä muutenkin. Jos keskittyy niihin asioihin, joista todella tykkää ja nauttii, voi olla askeleen lähempänä onnea.

Burnettin ja Evansin kirjoittaman Designing Your Life – How To Build a Well-Lived, Joyful Life -kirjan perusidea on se, että jokainen voi oppia elämään elämää, josta pitää. Aivan ensimmäiseksi pitää vain oppia ymmärtämään itseään. Siksi on syytä selvittää lähtötilanne: onko terveys kohdillaan, miten itsellä menee töissä, rakkaudessa ja vapaa-ajalla.

Tavoitteena on löytää vastaus siihen, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja mitkä eivät – eli mitkä asiat vievät energiaasi ja mistä sitä saat. 

Miten sen sitten saa selville? Näin kaksikko neuvoo Quartz.com-sivustolla:

1.  Ajattele hetkeä, jolloin olit kuin seitsemännessä taivaassa.

Siis hetkeä, jolloin adrenaliiniryöppy valtasi koko kehosi tai tunsit olevasi kuin ekstaasissa. Hetki voi olla ihan lyhytkin. Ehkä olit rakastunut? Tai selviydyit puolimaratonissa maaliin? Vai saitko yllättäen mahtavan työtarjouksen?

2. Kun mieleesi on tullut tällainen huippuhetki, kirjoita se muistiin.

Seuraava vaihe on hyödyntää Burnettin ja Evansin korkealentoiselta kuulostavaa metodia, jota he kutsuvat AEIOU-metodiksi (lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista activities, environment, interactions, objects ja users).

3. Tarkastele siis viittä asiaa: toimintaa, ympäristöä, vuorovaikutusta sekä muita ihmisiä – ja kysy itseltäsi erilaisia niihin liittyviä kysymyksiä. Kirjoita kaikki vastauksesi muistiin.

MITÄ TEIT? 

Mieti sitä, mitä oikeastaan teit huippuhetkelläsi.  

MISSÄ OLIT?

Ympäristo vaikuttaa meihin yllättävän paljon. Esimerkiksi täpötäysi konserttihalli saa jotkut iloisiksi, toiset ahdistuneiksi. Missä sinun huippuhetkesi tapahtui? Millainen paikka oli? Mitä se sai sinut tuntemaan?

KEIDEN KANSSA OLIT?

Muistele myös, keiden kanssa olit tekemisissä. Oliko tilanteessa sinulle jotakin uutta vai oliko tilanne ennestään tuttu? Oliko hetki epävirallinen vai virallinen? Miten muut ihmiset vaikuttivat siihen, että kokemus oli myönteinen tai kielteinen?

Ja mitä sitten?

Kun olet miettinyt näitä asioita ja vastannut yllä oleviin kysymyksiin, saatat oivaltaa itsestäsi uutta. Mitä useammin jaksat tehdä harjoituksen, sitä enemmän saatat löytää vastauksia siihen, mistä saat energiaa ja mikä sinut saa kokemaan onnen tunteita.

Kun ne asiat tiedostaa, on helpompaa yrittää käyttää enemmän aikaa asioihin, joista nauttii kuin niihin, jotka tuntuvat ärsyttäviltä. 

Tietenkään kaikesta ikävästä tai itselleen epämiellyttävästä ei voi kokonaan päästä eroon. Mutta Burett ja Evans uskovat, että tie onneen on silti siinä, että tekee enemmän asioista, joista tykkää. Yksi elävä esimerkki tästä on kirjailija Kati Reijonen, 56. Hän kertoi keväällä Me Naisten jutussa, että nousi pohjalta eron, työttömyyden ja lapsen masennuksen jälkeen sitten kun ymmärsi, että oli tehnyt koko elämänsä vääriä asioita. Lue lisää Katin oivalluksista täältä.

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski. 

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti