Kuvat
Nelonen Media
Psyko- ja seksuaaliterapeutti Oihonna Vilhu miettii, tehdäänkö Sex Tape Suomen kaltaisia ohjelmia katsojalukujen vuoksi.
Psyko- ja seksuaaliterapeutti Oihonna Vilhu miettii, tehdäänkö Sex Tape Suomen kaltaisia ohjelmia katsojalukujen vuoksi.

Psyko- ja seksuaaliterapeutti Oihonna Vilhun mielestä on hyvä, että seksuaalisuudesta tehdään tv-ohjelmia, mutta käsittelytapaan hän kaipaisi muutosta.

Nykytelevision suositumpaan antiin lukeutuvat sellaiset parisuhdeohjelmat kuin Temptation Island (jo seitsemäs kausi meneillään) ja Sex Tape Suomi. Parisuhteita ja niiden haasteita ruotivat sarjat tuntuvat vetävän katsojia vuodesta toiseen, mutta psyko- ja seksuaaliterapeutti Oihonna Vilhu on huolissaan niiden vaikutuksesta.

Vilhu nimittää edellä mainitun kaltaisia sarjoja ”toriterapiaohjelmiksi”, koska niissä pyritään ratkomaan hyvin henkilökohtaisiakin kipupisteitä ikään kuin markkinoilla, suuren yleisön edessä. Vilhu seuraa tällaisia ohjelmia jonkin verran ammattinsa puolesta ja on paitsi sen myötä myös asiakastyössään huomannut, miten ne vaikuttavat ihmisiin.

Vilhun mielestä on hyvä, että seksuaalisuutta ja seksiä käsitellään myös televisiossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– On hyvä, että niistä puhutaan ja normalisoidaan seksuaalisuuden tabuja, koska niitä edelleen on, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen sijaan se tapa, jolla monissa tosi-tv-ohjelmissa käsitellään ihmissuhteita, on hänen mielestään kyseenalainen.

– Terapeuttina tulee mieleen, tehdäänkö ohjelmia katsojaluku edellä, vai jotta nämä ihmiset saisivat apua? Väitän, että katsojaluku edellä.

Hyötyä vai haittaa osallistujille

Vilhua mietityttää toriterapiaohjelmien vaikutus niiden osallistujiin ja myös katsojiin. Osallistujien osalta hän pohtii, saavatko ihmiset ohjelmista tarvitsemansa avun.

– Ihmisten tosi kipeidenkin kohtien käsittelystä julkisesti on tullut normi. Ohjelmien haaste on siinä, että ihmisen todellinen herkkyys ja kipupisteet altistuvat ristipaineelle, eli tv-tilanteesta tulee ikään kuin esittämistä. Tilanteeseen tulee monta aspektia: mitä terapioitava ajattelee ja kertoo, mitä kumppani ajattelee, mitä kuvausryhmä ajattelee, mitä ohjelman muut osallistujat ajattelevat ja kaiken lisäksi mitä katsojat ajattelevat. Mitä oma perhe, ystävät ja työyhteisö ajattelevat? Vilhu listaa.

– Kuinka hyvin osallistuja pystyy kuvaustilanteessa kohtaamaan oman syvimmän itsensä, kun samalla pitää miettiä kymmeniä muita näkökulmia? Pahoin pelkään, etteivät terapioitavat saa ohjelmista tarvitsemaansa apua, vaan pahimmillaan kipu pahenee.

Vilhu uskoo, että moni ohjelmiin osallistuva saa avun ongelmiinsa oikeasti vasta ohjelman jälkeen, jos jatkaa ongelman käsittelyä terapeutin kanssa kahden kesken tai pariterapian merkeissä.

Tämän hetken poikkeustilanne tekee Vilhun mielestä osallistujien asemasta entistä haasteellisemman. Hänen mukaansa ihmisillä on tarve päästä selvittämään, mitä heistä julkisen esiintymisen perusteella ajatellaan. Koska valtaosa on parhaillaan lähinnä eristyksissä kotona, tämä ei ole mahdollista, mikä voi lisätä ahdistusta.

– Ihminen ei pääse kokeilemaan viehätysvoimaansa. Sitä, katsooko kukaan kaupassa tai tuleeko kukaan random-tyyppi puhumaan. Sen sijaan joutuu itse työstämään asiaa ja tekemään oletuksia, Vilhu selittää.

Häntä mietityttää myös, mitä osallistujien todelliset motiivit asioiden käsittelyyn ovat, jos sen haluaa tehdä kaiken kansan edessä.


Huomio jälkipyykkiin

Vilhu on sitä mieltä, että toriterapiaohjelmien harmiton katselu vaatii vahvan psyyken. Niiden katselusta ei ole haittaa puhtaana viihteenä, mutta Vilhun mukaan harva on täysin immuuni ohjelmien vaikutuksille.

Katsojat saattavat esimerkiksi miettiä, onko heidän seksielämässään vikaa, koska se on erilainen kuin osallistujien. Moni Vilhun asiakkaiden parisuhdeongelma liittyy pohdintaan siitä, pitäisikö omassa suhteessa olla samaa kuin tosi-tv-osallistujien: pitäisikö kokeilla vaikkapa anaaliseksiä tai parinvaihtoa, vaikka se ei olisi koskaan ennen kiinnostanut?

Oman parisuhteen peilaamisessa tv-sarjoihin piilee toinenkin riski.

– Jos keskusteluyhteys suhteessa ei ole vielä kunnossa, aletaan helposti tehdä oletuksia. Voi ajatella, että kumppanini varmaan toivoisi samaa, mitä tuo tekee telkkarissa.

Vilhun mukaan samoja keinoja ei kannata soveltaa sellaisenaan omaan suhteeseen, koska jokainen tilanne on erilainen. Hänen mielestään on arveluttavaa olettaa, että televisiossa nähdyt ratkaisumallit sopisivat kaikille.

– Omassa suhteessa voi olla pohjalla vaikka minkälaisia traumoja, jollei niitä ole vielä hoidettu.

Vilhu on huolissaan myös siitä, ettei ohjelmissa ole toistaiseksi mietitty, millaisia seurauksia niillä on katsojaan. Kun televisiosta seuraa erittäin arkaluontoisten ongelmien puimista, se saattaa nostaa pintaan katsojan omia ahdistuksen aiheita.

– Monestihan ihminen työntää asioita alitajuntaan ja pystyy elämään ihan onnellisestikin. Mutta yhtäkkiä jokin vaikkapa visuaalinen elämys saattaa saada omat käsittelemättömät traumat ja patoutumat pulpahtamaan pintaan.

”Jos ahdistusten operointiin ei ole työkaluja, kun niitä nousee pintään, voi tulla isompiakin ongelmia.”

Vilhu sanoo, että on sinänsä hyvä, jos pystyy tunnistamaan omat traumat tai ahdistuksenaiheet. Silti on ongelmallista, jos niiden kanssa joutuu jäämään yksin. Hän kaipaisikin ohjelmaformaatteihin lisää työkaluja ohjelmien nostattamien tunteiden käsittelyyn.

– Siinä vaiheessa, kun ahdistuksia alkaa nousta esiin, on tärkeää olla työkalut, joilla niitä lähtee operoimaan. Jos niitä ei ole, voi tulla oikeasti isompiakin ongelmia.

Vilhu muistuttaa, että vaikka terapiasta puhutaan nykyään paljon, sinne hakeutuminen vaatii monilta todella paljon. Osalle kotikonstit voivat riittää, mutta eivät kaikille. Siksi Vilhu kaipaisi katsojille matalamman kynnyksen apua, kuten chat- tai puhelinpalvelua ohjelmien yhteyteen.

On toriterapiasarjoissa Vilhun mielestä hyvääkin. Niiden avulla voi huomata, että on muitakin, jotka painivat samankaltaisten haasteiden kanssa, ja että niitä on terapeutin avulla mahdollista ratkaista.

– Katsojat näkevät, että muutkin, ihan tavalliset ihmiset, hakevat apua. Se voi olla joillekin ensimmäinen askel, jonka ansiosta he uskaltavat lähteä terapiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla