”Kaikki on kauhean vaikeaa...” Kiinni jäit, kroonisesti onneton! Kuva: Shutterstock
”Kaikki on kauhean vaikeaa...” Kiinni jäit, kroonisesti onneton! Kuva: Shutterstock

Ei ihme, että olet onneton, jos toimit näin.

Kaikilla meistä on huonoja päiviä. Viikkoja. Jopa kuukausia. Mutta jos vuosi toisensa jälkeen näet kaikkialla pelkkää pahaa, saatat olla yksi heistä, kroonisesti onnettomista. Tunnista tapasi ja muuta ne – kukaan muu kun ei voi tehdä elämästäsi onnellista.

Nämä seitsemän elämäntapavalmentaja Tamara Starin Huffington Postille listaamaa ajattelutapaa paljastavat kroonisesti onnettoman.

1. ”Elämä on vaikeaa.” Eikä sitä vastaan edes kannata taistella. Onnellinen ihminen ottaisi ohjat käsiinsä ja etsisi ratkaisun ongelmiinsa, ei alistuisi surkuttelemaan kaiken vaikeutta.

2. ”En luota keneenkään.” Varmasti kaikki vain tahtovat, että epäonnistun. Valitettavasti tällainen asenne ihmisiä kohtaan tekee mahdottomaksi sen, että elämään saisi uusia ystäviä.

3. ”Kaikki on pielessä.” Mutta mikään ei hyvin? Ja jos joku kehtaa kertoa, että jokin on hyvin, löytyy siihenkin varmasti jokin mutta! Eivät onnellisetkaan ummista silmiään kaikelta pahalta, he vain näkevät asiat toisin.

4. ”Tuokin tuossa...” Onnettomat ihmiset vertaavat itseään usein muihin ja hautovat kaunaa niitä kohtaan, jotka ovat pärjänneet paremmin tai osoittavat menestyvänsä. Jonkun toisen onni on varmasti minulta pois, he ajattelevat.

5. ”Haluan kontrolloida kaikkea.” Mikään ei pääse yllättämään minua! Valitettavasti kaikki elämässä ei ole hallittavissa. Ei järjestelmällisyydessä ole mitään pahaa, kunhan suunnitelmiinsa jättää vähän ilmaa sille, että asiat eivät menekään niin kuin kuvitteli.

6. ”Tulevaisuuteni näyttää synkältä.” Sen sijaan, että mietit sitä, mikä menee pieleen, keskity asioihin, joissa luultavasti onnistut. Kyllä positiivisesti asiat näkeväkin voi joskus olla huolissaan, kunhan ajatuksiaan ei hukuta pelkkiin murheisiin.

7. ”Kuulitko jo, että...” Valitat ja juoruilet! Se paljastaa sinut. Onnettomat elävät menneisyydessä, josta löytyy vatvottavaa. Iloiset ihmiset elävät tässä ja nyt ja katsovat tulevaan. Kuka silloin jaksaa puhua menneistä tai muista ihmisistä?

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.