Sport
Sami viihtyy autojen parissa, Malla ei voisi elää ilman beach volley -treenejään.
Sami viihtyy autojen parissa, Malla ei voisi elää ilman beach volley -treenejään.

Kun perheen lapset olivat pieniä, Sami otti heistä enemmän hoitovastuuta. ”Ymmärrän, että vaimo tarvitsee treenejä selvitäkseen järjissään”, hän sanoo.

Kinesioteippiä kului pari vuotta sitten rullatolkulla, kun Sami Haaparanta teippasi vaimoaan kasaan. Malla Haaparanta oli jälleen lähdössä beach volley -turnaukseen, vaikka selkä oli niin kipeä, ettei hän meinannut päästä aamuisin sängystä.

– Sanoin monta kertaa hänelle, että tässä ei ole mitään järkeä, Sami sanoo.

–  Mutta eihän se mitään auttanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Malla on juossut pallon perässä niin pitkään kuin muistaa. Lentopallo- ja beach volley -treenit ovat täyttäneet arki-illat, ja viikonloput ovat kuluneet peleissä ja turnauksissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kilpailuviettini on kova. Olen aina halunnut myös laskea pisteitä ja treenata joukkueen kanssa.

Kilpailu on kiinnostanut Samiakin, mutta ei samalla tavalla. Nuorena Sami ajoi kilpaa mikroautoilla ja on edelleen tekemisissä kilpa-autoilun kanssa ja tykkää seurata sitä penkkiurheilijana. Nytkin hän rakentaa uutta tallia harrasteautolleen.

Motivaatio on kuitenkin liittynyt aina puhtaasti autoihin, ei urheiluun.

Kipeän selän takia Malla on välillä vaihtanut lajia joogaan.
Kipeän selän takia Malla on välillä vaihtanut lajia joogaan.

– Liikunta on ollut minulle vain pakollinen paha.

Malla on yrittänyt innostaa miestään liikunnan pariin usein. Pari kertaa Sami on innostunutkin: hän on ostanut salikortin ja aloittanut pilateksen. Suurin motivaattori on ollut liian suureksi noussut vaa'an lukema.

– Kymmenen käyntikerran kortista on jäänyt aina seitsemän käyttämättä, kun innostus on lopahtanut, hän kertoo.

Malla ei sen sijaan osaa olla urheilematta. Ilman treenaamista hänestä tulee kiukkuinen, kun ylimääräistä energiaa ei saa purettua liikkeeseen.

Siksi parille oli selvää, että Malla pelasi lentopalloa myös silloin, kun parin lapset olivat pieniä. Hän kävi kolmena iltana viikossa harjoituksissa ja viikonloppuisin peleissä.

– Nostan hattua Samille siitä, että hän otti ison hoitovastuun alle vuoden ikäisestä ja kolmevuotiaasta. Hän ymmärsi, kuinka tärkeää pelaaminen oli minulle.

– Homma ei olisi ikinä onnistunut, jos minullakin olisi ollut harrastus, Sami jatkaa.

Yhteistreenit vielä joskus?

Sami ei koskaan valittanut suoraan Mallan harrastuksesta, mutta välillä harmitus purkautui ärtyneisyytenä.

– Silloin mietin, että olisipa itselläkin joku tuollainen harrastus, johon olisi samanlainen intohimo. Välillä tuntui epäreilulta olla lasten kanssa kotona, mutta toisaalta ymmärsin, että hän tarvitsee treenejä selvitäkseen järjissään.

Laskettelu on koko perheen yhteinen harrastus, mutta Malla toivoisi, että pari pystyisi vielä joskus liikkumaan enemmänkin yhdessä. Hän ehdottelee tasaisin väliajoin sulkapallovuoroa, mutta mies ei ole toistaiseksi innostunut.

– Kävimme kerran ja minä olin parempi! Se jäi sitten siihen, Malla sanoo ja saa Samin nauramaan.

Tällä hetkellä Mallan palloiluharrastus on jäähyllä välilevynpullistumien takia. Hän aikoo kuitenkin palata pelikentille heti, kun selkä sen sallii.

– Lapset ovat Samin lailla kiinnostuneita autoista, joten kun talli valmistuu, oletan kaikkien perheemme miesten viettävän siellä aikaa, Malla sanoo.

– Ja sillä aikaa minä pystyn menemään vapaasti treeneihin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla