Annaa ja Jukkaa yhdistävät itsevarmuus, suoruus, avoimuus ja asioista innostuminen. ”Kumpikaan ei kaivannut hullaantumista. Niin vain kävi”, he sanovat.
Annaa ja Jukkaa yhdistävät itsevarmuus, suoruus, avoimuus ja asioista innostuminen. ”Kumpikaan ei kaivannut hullaantumista. Niin vain kävi”, he sanovat.

Salamarakkaus vei jalat alta Annalta ja Jukalta niin rajusti, että he olivat valmiita jättämään entisen elämänsä saman tien. Miten he uskalsivat?

Jukka Nurminen, 42, napsauttaa sähkösaunan päälle. Lahtelaisessa kerrostaloneliössä on kaaos. Sellainen, joka syntyy, kun kaksi ihmistä kantaa hätäisesti tavaransa uuteen kotiin, eikä ole vielä ehtinyt niitä järjestellä.

Kodinlaitto saa kuitenkin odottaa, sillä pian Jukalla ja tämän tuoreella avopuolisolla Annalla on mahdollisuus saunoa ensimmäistä kertaa yhteisessä kodissa.

Umpirakastunut pari on tuntenut toisensa vasta kolme kuukautta. Tämän rakkauden takia he molemmat olivat heti valmiita hyvästelemään entisen elämänsä. Se, miksi kaikki tapahtui juuri nyt, on Annasta ja Jukasta pelkkää uskomatonta sattumaa.

Vielä viime kesänä 32-vuotiaan Annan elämä näytti ulospäin täydelliseltä. Hänellä oli pienyrittäjän nousukiitoinen ura, luovat harrastukset, idyllinen omakotitalo, kaksi suloista lasta ja hyvä aviomies, kun hän tutustui Jukkaan Twitterissä.

Kumpikaan ei enää muista, kumpi alkoi ensin seurata toista ja miksi, mutta nopeasti he huomasivat ajautuvansa toistuvasti yhteisiin keskusteluihin.

Ymmärsin varmaan, että tähän mieheen voisin rakastua, mutta en ollut siihen vielä valmis.

Ikäkriisiä?

Yksi niistä sananvaihdoista sai Annan paniikkiin. Se oli suhteen ensimmäinen ratkaiseva askel.

Jukka oli juuri heittänyt keskusteluun lupauksen kahvinkeitosta hänen luonaan. Anna pysyi pitkään hiljaa, kunnes kieltäytyi. Hän kun oli vähän niin kuin varattu.

– Kai minä jotenkin alitajuisesti löin liinat kiinni. Ymmärsin varmaan, että tähän mieheen voisin rakastua, mutta en ollut siihen vielä valmis, Anna miettii.

Twiittailu jatkui sellaisena kuin se oli alkanutkin: julkisena, arkisia aiheita samanhenkiseltä vaikuttavan tyypin kanssa kommentoiden. Jukka alkoi seurustella, ja Anna pohti vauhdikkaan kesän keskellä elämänsä peruspalikoita.

– Viimeisen vuoden ajan minulla on mennyt liian lujaa. Laiminlöin parisuhdettani hukuttamalla itseni töihin. Kävin ystävien kanssa tiuhaan viihteellä. Viimeistään kesällä tajusin, että avioliittomme oli muuttunut kämppäkaveruudeksi, Anna sanoo nyt.

Anna oli jo myllännyt monta asiaa elämässään perusteita myöten. Vain vuotta aikaisemmin hän oli toteuttanut freelance-graafikon haaveensa ja perustanut viestinnän ja markkinoinnin osaajien osuuskunnan.

– Yrittäjyys oli ensimmäinen askel siihen suuntaan, että elän niin kuin haluan. Kesällä laitoin myös ruokavalioni remonttiin ja aloin skannata tarkasti seitsemän vuotta kestänyttä avioliittoani.

Tyypillinen aikuisiän kriisi, joku voisi hymähtää. Samaan aikaan toisaalla Jukka eli uuden ”ihan kiva” -parisuhteen alkua. Suhteessa ei roihunnut, mutta Jukka ajatteli, että tasainen tapailu on hyväksyttävä. Ei kai sitä nelikymppisenä enää teinipojan lailla päätä pahkaa rakastu!

Ovi ei mene enää kiinni

Monille kämppäkaveruus puolison kanssa voi riittää, mutta aikuisena voi myös rakastua teinin tavoin. Elokuun lopulla tapahtui jotain, jota Anna ei vieläkään osaa selittää. Kesken koti-illan hänelle tuli vahva olo siitä, että Jukka olisi tavattava. Ihan vain kahvilla. Kyllähän ihmiset kahvitella voivat.

Anna oli säteilevä ja valloittava persoona, jonka kanssa oli heti niin helppo olla, että muu maailma katosi ympäriltä.

Jukka odotti sovittuna iltapäivänä kahvilassa. Hänkin oli nyt varattu eikä liikenteessä treffailuhengessä, mutta poskia kuumotti.

Twitterin keskusteluissa Jukka oli saanut jo Annasta poikkeuksellisen upean kuvan. Se vahvistui ensisilmäyksellä.

– Anna oli säteilevä ja valloittava persoona, jonka kanssa oli heti niin helppo olla, että muu maailma katosi ympäriltä. Tuskin olisimme huomanneet, vaikka kahvila olisi mennyt kiinni.

Anna kuuntelee Jukan kuvailua hymyillen. Jukan intensiivinen läsnäolo ja katse olivat saaneet varsin itsevarmaksi julistautuvan Annan hämilleen. Suoranaista flirttiä tapaamisessa ei ollut. Puhuttiinkin vain hyvin tavallisista asioista. Silti molemmat poistuivat kahvilasta ihmetellen, onko tämä tottakaan.

– Muistutin itselleni, ettei lähtöhalaus saa olla liian pitkä. Oli vaikeaa olla tuijottamatta hurmioituneena Annan perään. Lähdin kävelemään omaan suuntaani jalat kymmenen senttiä irti maan pinnasta. Näytin varmasti typerältä se onnellinen hymy naamallani, Jukka muistelee.

Anna tiesi tapaamisen jälkeen, että oli tullut aika kertoa aviomiehelle kämppäkaverifiiliksestä ja tunteesta, ettei avioliitto enää ollut korjattavissa. Jukasta hän ei kertoisi – eihän mitään varsinaisesti ollut tapahtunut. Mies otti tiedon vastaan tyrmistyneenä, Anna tunsi helpotusta.

Puhetta ja jahkailua

Seuraavana tiistaina Anna vieraili ensimmäistä kertaa Jukan luona Vääksyssä. Kepeä, mutta intensiivinen jutustelu jatkui yhtä vaivattomasti kuin kahvilassa, kunnes Jukka teki ratkaisevan siirron. Hän otti Annaa kädestä kiinni, katsoi tätä syvälle silmiin ja ehdotti vakavana, että alettaisiin vihdoin puhua oikeista asioista.

– Vilunväreet juoksivat päästä varpaisiin. Ilmapiiri muuttui siinä hetkessä jotenkin aidommaksi, ja juuri se tässä suhteessa on niin hienoa. Kaikki tuntuu aidolta ja luontevalta, ja aivan kaikesta voi puhua, Anna pohtii.

Lasteni äiti epäili sarkastisesti, etten ole kertonut Annalle, millainen paskiainen olen.

Aivan kaikesta – siis todellakin muustakin kuin säästä ja musiikista. Tästä todisteeksi Jukka kertoo ex-vaimonsa ensireaktion, kun tämä kuuli Annasta.

– Lasteni äiti epäili sarkastisesti, etten ole kertonut Annalle, millainen paskiainen olen. Anna on kuitenkin kuullut kaiken ja hyväksyy minut tällaisena. Ja onhan se niinkin, että toisen hankala voi olla toiselle sopivasti haastava.

Jukan 17 vuoden avioliitto sai kaksi vuotta sitten ruman lopun, kun Jukka jäi kiinni pitkästä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Hän tietää, miten oikeaa hetkeä puhumiselle ei tunnu koskaan tulevan. Jukka yritti kertoa sivusuhteestaan melkein kokonaisen vuoden ajan. Saman ongelman edessä oli nyt Anna.

Ainoa hidaste oli se, että kotona sanat juuttuivat toistuvasti Annan kurkkuun. Oman haparoivan parisuhteensa Jukka sai päätettyä suoraselkäisesti. Anna ihmetteli, miten Jukka jaksoi ymmärtää hänen jahkailujaan.

– Todellisuudessa sisälläni kihisi ja lujaa. Tiesin kuitenkin täsmälleen, mistä oli kyse, kun Annalta tuli eräänä perjantaina viesti: Lapset nukkuvat. Katsotaan telkkaria ja juodaan viiniä. On täydellinen hetki kertoa, mutta en vain pysty.

Sokki lähipiirille

Twitter on pysynyt Annan ja Jukan suhteessa koko ajan tärkeänä kanavana. Kun tunteet syvenivät, he tiesivät, että rakkaus näkyisi kohta sielläkin.

Siitä Anna ja Jukka päättivät olla välittämättä. Suurempi pohdinta oli edessä, kun he lokakuussa menivät yhdessä automessuille. Miten he siellä kulkisivat? Kuin bisnesmaailman yhteistyökumppanit vai kuin umpirakastunut nuoripari?

Yhdessä he päätyivät jälkimmäiseen. Oli ihanaa pitää toista kädestä ja suudella julkisesti. Samaan aikaan Anna tajusi, ettei tilinteon hetkeä voisi enää lykätä. Miehen oli kuultava toive avioerosta hänen suustaan.

Mies otti asian hyvin, mistä Anna on suunnattoman kiitollinen. Vihanpitoon ei kulu turhaa energiaa, ja elämä voi jatkua osin myös vanhoilla askelmerkeillä.

Ulospäin tämä voi näyttää hetken mielijohteelta, mutta taustalla on pitkä tyytymättömyys ja asioiden perinpohjainen puntarointi.

Esimerkkinä Anna kertoo parin päivän takaisesta uimareissusta vanhan perheen kesken. Vaikka Annalla oli lapsivapaa viikko, tuntui luontevalta käydä vielä entisessä kodissa setvimässä esikoisen pitkä tukka. Molemmilla on tahtoa järjestellä arki niin, että lapset kärsisivät muutoksista mahdollisimman vähän.

Muille läheisille salamarakkaus ja erouutinen tulivat sokkina. Annan vanhemmat yrittivät saada tytärtään vielä miettimään asiaa. Kukaan perheenjäsenistä ei ollut osannut aavistaa mitään. Alkujärkytyksen jälkeen asiat alkoivat kuitenkin selvitä puhumalla.

– Hekin tietävät, että kun jotain todella päätän, niin sen myös teen, Anna kertoo.

– Ulospäin tämä voi näyttää hetken mielijohteelta, mutta taustalla on pitkä tyytymättömyys ja asioiden perinpohjainen puntarointi. Ei kukaan tee näin isoja ratkaisuja heppoisin perustein, Anna muistuttaa heitä, jotka epäilevät parin toimineen ensihuuman sokaisemina.

Aikuisiän kriisistäkään ei ole Annan ja Jukan mielestä kyse.

– On sattumaa, että olemme juuri nyt saaneet enemmän kuin osasimme ikinä pyytää, Jukka sanoo.

– Kumpikaan ei kaivannut hullaantumista. Niin vain kävi.

Haluan kaiken!

Anna epäilee, ettei moni usko heidän rakkautensa syttyneen oikeasti vasta tänä syksynä. Varmuus toisesta vain tuli, kun mielenkiinnon kohteet ja elämäntilanteet osuivat täysin yhteen.

Edellisestä suhteistaan Anna ja Jukka ovat oppineet tunnistamaan, mitä haluavat.

Ei tällaista tule vastaan päivittäin.

– Minua tiivis yhdessäolo on aiemmissa suhteissa aina ahdistanut. Nyt haluan olla Annan kanssa koko ajan. On mahtavaa, miten hän on päästänyt minut myös reviireille, jotka on aiemmin pitänyt täysin ominaan, Jukka kertoo.

– Musiikki ja liikunta ovat aina olleet omia juttujani. Nyt käymme sekä keikoilla että lenkeillä yhdessä Jukan kanssa, ja niin sen pitää mennäkin. Kun todella haluaa toisen, haluaa kaiken.

– Aikuisena ei enää tarvitse miellyttää toista, vaan sitä haluaa olla aito ja oma itsensä. Asenteemme on kaikki tai ei mitään, Jukka sanoo.

Anna ja Jukka eivät usko, että elämässä voisi ylipäätään olla varma siitä, mitä huominen tuo. Siksi vain tämä hetki on tärkeä.

– Ensihetkestä lähtien olemme saaneet niin paljon, että on ollut pakko uskaltaa tarttua ja uskoa, että se kantaa. Ei tällaista tule vastaan päivittäin.

Anna ja Jukka rohkaisevat muitakin heittäytymään. Parisuhde ei ole parisuhde, jos siinä ei ole tunnetta ja intohimoa. Elämässä ei pidä tyytyä huonoon tai edes keskinkertaiseen.

– Se ei välttämättä tarkoita puolison vaihtoa, vaan pysähtymistä omassa elämässä, Anna sanoo.

– On hyvä miettiä vaikka yhdessä kumppanin kanssa, mitä oikeasti haluaa. Keskustelu on meitäkin kantanut.

Jukka ja Anna ovat ehtineet elää jo monella tavalla täysillä hetkessä. Esimerkiksi niin, että kun kiireisestä arjesta on ollut mahdotonta löytää yhteistä aikaa, he ovat sopineet pikatreffit huoltoasemalle ja vaihtaneet kuulumiset jo ajomatkalla puhelimessa. Kolme aikataulutettua minuuttia perillä he ovat viettäneet suudellen.

Annan ja Jukan tarina jatkuu yhä myös Twitterissä: @annapellu @jukkasnurminen #twitterlove #kaikkitaiemitään #jokotai #kuksagate

 

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti