Tunnekylmän ihmisen seurassa olo saattaa tuntua siltä, kuin olisi yhtäkkiä heitetty jäätikölle. Kuva: Shutterstock
Tunnekylmän ihmisen seurassa olo saattaa tuntua siltä, kuin olisi yhtäkkiä heitetty jäätikölle. Kuva: Shutterstock

Tunnekylmä ihminen ei tee kompromisseja tai pahoittele omaa käytöstään. Ominaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi paha ihminen. 

Tunneälykkyyttä pidetään usein menestyjän piirteenä, joka antaa puhtia elämän jokaisella alueella. Hyvät tunnetaidot omaava tyyppi on kiva kaveri, mainio kollega ja usein myös loistava esimies.

Lue myös: Nämä merkit paljastavat, että sinulla on tunneälyä

Ihmisiä on kuitenkin myös päinvastaiseen junaan. Jokainen meistä tuntee sellaisen tyypin, joka ei vaikuta piittaavan muiden tunteista ollenkaan.

Mutta missä menee tunnekylmän ja normaalin käytöksen raja?

Lifehack ja Psychology Today -sivustot ovat listanneet tunnekylmyyden merkkejä:

  1. Kompromissien tekeminen on tunnekylmälle ihmiselle vaikeaa. Esimerkiksi aikataulumuutokset voivat saada hänet raivostumaan, koska hän ei kykene ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta.
  2. Tunnekylmä ihminen ei ymmärrä, että virheet kuuluvat elämään. Koska hän ei pysty samastumaan toisten pettymykseen tai häpeään, hän suhtautuu toisten mokiin varsin tuomitsevasti.
  3. Muiden kritisoiminen on tunnekylmälle helppoa. Tämä johtuu siitä, ettei tunnekylmä ihminen ymmärrä sanojensa vaikutusta. Hän ei pysty samastumaan toisen tunteeseen.
  4. Tunnekylmä ei ota huomioon muita ihmisiä. Siksi hän saattaa olla esimerkiksi jatkuvasti myöhässä, eikä pahoittele käytöstään.
  5. Hän saattaa udella puolituntemattomilta ihmisiltä mitä tahansa. Tämä johtuu siitä, ettei hän ymmärrä sosiaalisia rajoja ja sitä, että tietyt asiat eivät kuulu kaikille.
  6. Toisaalta tunnekylmä saattaa salailla asioita läheisiltään, koska ei ymmärrä, että niistä täytyisi kertoa toiselle.
  7. Jos tunnekylmä loukkaa toisia ihmisiä, hän ei tunne katumusta tai syyllisyyttä.
  8. Luottaminen on tunnekylmälle haastavaa. Siksi hän usein vetäytyy omiin oloihinsa.
  9. Tunnekylmä saattaa helposti raivostua tai ilmaista itseään jopa aggressiivisesti. Tämä johtuu siitä, että tunnekylmyyden ytimessä on ongelmia tunteidenkäsittelyn kanssa.

Tunnekylmä ei ole paha ihminen

Vaikka tunnekylmän kanssa voi olla vaikeaa, hän ei ole paha ihminen. Hän ei myöskään ole psykopaatti, vaikka tunnekylmyys toki yhdistetäänkin luonnehäiriöön. Psykopaatteja on väestöstä noin yksi prosentti – jonkinasteista tunnekylmyyttä on huomattavasti enemmän.

Psykopaatteja on väestöstä noin yksi prosentti – jonkinasteista tunnekylmyyttä on huomattavasti enemmän.

Mistä tunnekylmyys yleensä kumpuaa?

Usein tunnekylmyys johtuu lapsuudessa koetuista tunne-elämän ongelmista. Jos nuoruuden kodissa ei saa ilmaista normaalilla tavalla tunteitaan tai joutuu jatkuvasti kuritetuksi, se vaikuttaa myös myöhempään elämään. Helsingin Sanomien mukaan jopa 3–7 prosenttia 5–18-vuotiaista näyttää tunnekylmyyden merkkejä.

Tunteidensa kanssa painivan lapsen leimaaminen psykopaatiksi voi olla todella haitallista.

– Psykopatia näyttää olevan pitkälti biologinen häiriö. Kyse on todennäköisesti usean geenin yhteisvaikutuksesta. Kasvatukselliset tekijät vaikuttavat, mutta enemmänkin sanoisin, että hyvä vanhemmuus pystyy lieventämään psykopaattista kehitystä, Helsingin Uutisten haastattelema psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Alo Jüriloo kertoo.

Onko tunnekylmyydelle olemassa diagnoosia?

Ei oikeastaan. Tunnekylmä ihminen saattaa tosin kärsiä tunnesokeudesta, eli olla psykologisin termein ilmaistuna aleksityyminen. Aleksitymia ei kuitenkaan ole sairaus vaan persoonallisuuden piirteiden yhdistelmä. Aleksityymikolle on vaikeaa kokea, kuvata ja ilmaista tunteita.

Aleksityymikolle on vaikeaa kokea, kuvata ja ilmaista tunteita.

Hyvä Terveys -lehden mukaan aleksitymia vaihtelee eri ihmisillä. Osalla se ilmenee niin voimakkaasti, etteivät he ymmärrä omia tai toisten tunteita ollenkaan. Voimakkaat tunteet ilosta suruun aiheuttavat heille vapinaa, hikoilua ja hengitysvaikeuksia. Osa kuitenkin ymmärtää tunteita jollain tasolla ja kykenee esimerkiksi hahmottamaan, että tietyt fyysiset reaktiot kehossa tarkoittavat erilaisia tunteita.

Vai ihan vaan introvertti?

Vaikka joku ei nauti muiden seurasta tai suhtaudu kaikkeen empaattisesti ja tunteella, hän ei välttämättä ole tunnekylmä. Esimerkiksi introvertti saattaa vaikuttaa kylmältä, vaikkei hänellä olisi pienintäkään ongelmaa tunteiden käsittelyssä.

Vaikka ihminen ei nauti muiden seurasta tai suhtaudu kaikkeen empaattisesti ja tunteella, hän ei välttämättä ole tunnekylmä.

– Introvertti tarvitsee enemmän aikaa pohtia asioita, eikä hän välttämättä nauti seurasta. Tämä ei tarkoita tunneongelmia vaan toisenlaista tapaa käsitellä asioita, Anna-lehden haastattelema työterveyspsykologi Antti Kauppi kuvaa.

On lisäksi hyvä huomioida, että tunnekylmyys ei ole pelkästään negatiivinen piirre.

Erikoislääkäri Alo Jüriloon mukaan joissain esimerkiksi pelastustehtävissä toimivien täytyy kyetä pitämään vaikeassa paikassa tunteensa jäässä.

Teininä moni asia on vähän vaikeaa – ja varsinkin noloa!

Ei ole helppoa olla teini-ikäinen. Juuri tuossa iässä kulmat kurtistuvat ja silmät muljahtelevat keskimääräistä herkemmin. Ja hyvin usein näiden eleiden kohteina ovat omat vanhemmat, joita hävetään.

Silmien pyörittely omille vanhemmille ei ole kuitenkaan merkki epäkypsyydestä. Psykologi Lisa Damour on kertonut The New York Timesissa, että kyseessä on normaali kehitysvaihe, jolla pyritään ilmaisemaan itsenäisyyttä. Myös psykologi Heli Heiskanen on todennut Ylellä saman.

– Teinin on tarkoituskin itsenäistyä ja erottautua vanhemmista, ja se korostaa vanhempien kritisointia. Kun halutaan olla kavereiden silmissä mahdollisimman cooleja ja hyväksyttyjä, niin kaikki poikkeava on hävettävää, Heiskanen on kertonut sivustolle.

”Supernoloa, kun äitini kyseli kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu.”

Pyysimme kaksi-, kolme- ja nelikymppisiä muistelemaan, mikä heitä hävetti teini-ikäisinä. Näin he kertoivat:

1. Nolot jutut

”Äidilläni on mutkaton asenne erilaisiin ruumiintoimintoihin. Teininä oli supernoloa, kun hän kyseli iloisesti kaverini kuullen, ovatko minulta tamponit loppu. Hän oli juuri lähdössä kauppaan ja teki ostoslistaa.” Suski, 36

”Kaikkein nolointa oli, kun olimme koko perhe ensimmäistä kertaa Lontoossa lomalla. Olin itse tuolloin 13-vuotias. Kiersimme kaupunkia turistibussilla. Piccadilly Circuksen kohdalla isä kysyi oppaalta isoon ääneen, miten tuonne sirkukseen voi ostaa lippuja.” Jonna, 41

”Isä pärähti aina paikalle kertomaan todella luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia vitsejään.”

”Kokoonnuimme teineinä tyttöporukalla usein meille kotiin, minun huoneeseeni, Manhattan-sipsikulhon ympärille. Aina jossain kohtaa isäni pärähti huoneeseen kutsumatta ja alkoi kertoa luokattomia – ja pahimmillaan pikkutuhmia – vitsejään. Ystävieni mielestä isä juttuineen oli tosi hauska. Itse muistan ajatelleeni, miten hullu ja nolo hän on. Muistelemme tyttöjen kanssa näitä kertoja edelleen. Isäni kertoo yhä vitsejään. Nykyään joku jutuista saattaa jopa naurattaa.” Reetta, 37

2. Halaaminen

”Isäni halusi aina halata joka aamu koulun pihalla. Ja siis vielä lukioiässä. Oli jotenkin kauhean noloa teinin mielestä. Nyt jälkikäteen se on aika suloista.” Johanna, 42

”Isä halusi tehdä poikakavereille selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan.”

3. Puhuttelut

”Isäni piti puhutteluja poikakavereille keittiön pöydän ääressä. Halusi tehdä selväksi, miten hänen tyttäriään kohdellaan. Itse istuin omassa huoneessa korvat punaisina ja halusin kadota maan päältä.” Jaana, 42

4. Samassa paikassa näyttäytyminen

”Jossain vaiheessa teini-ikää häpesin erityisesti mutsia niin paljon, etten voinut mennä hänen kanssaan samaa matkaa bussilla kaupungille, jos joku tuttu olisi vaikka nähnyt. Vanhempien läsnäolo erinäisissä tilanteissa sai aina pelkäämään, että nyt ne kaikki uudet tuttavuudet tajuaa, että olen ihan lapsi ja kiusallinen tyyppi. Jotain huijarisyndroomaan liittyvää siinä todennäköisesti oli.” Emilia, 25

”Tuli olo, että olen kuin joku lemmikki, jota esitellään.”

”Vaikka vanhemmissani ei aina ollut mitään sinänsä noloa, heidän kanssaan näyttäytyminen esimerkiksi kaupassa tai ravintolassa nolotti. Nolous siis ikään kuin aktivoitui ja muuttui tarttuvaksi julkisilla paikoilla. Minulla on nuoret vanhemmat, jotka yleensä osasivat käyttäytyä. Isovanhemmilla, jotka hekin tosin ovat suhteellisen nuoret, sen sijaan oli välillä vaikeuksia. Pahinta oli, kun menimme ekaa kertaa isovanhempien kanssa Mäkkäriin ja he vaativat henkilökunnalta aterimia. Koulun coolit tyypit olivat tietysti paikalla. mikä oli aivan hirveää. Viivi, 26

”Äidilläni oli tapana jäädä suustaan kiinni kaupungilla joka toisen vastaantulijan kanssa. Eniten niissä tilanteissa hävetti se, että äiti aina esitteli minut kaikille tuttavuuksilleen 'meidän nuorimmaisena'. Tuli sellainen olo, että olen joku lemmikki, jota esitellään ihmisille, ja he sitten katsovat siinä, että miten olen kasvanut ja miten söpö olen. Niin noloa! Nykyään on maailman ihaninta, kun äiti esittelee minua tutuilleen – ymmärrän, että hän on minusta kertoessaan yleensä ennen kaikkea kauhean ylpeä.” Helmi, 25

”Joskus opettaisäni nukahti koetta valvoessaan.”

5. Ikä

”Hävetti, kun vanhempani olivat niin vanhoja, luokkakaverin mummo oli nuorempi kuin äitini. Lisäksi hävetti, kun isäni ei jättänyt minua autolla säällisen välimatkan päähän, vaan kurvasi koulun pihaan. Toki minulla oli erityisen paljon hävettävää siksi, koska vanhempani kyläkoulun opettajina kaikkine omituisuuksineen olivat päivästä toiseen kavereiden tarkkailtavina. Joskus isä nukahti koetta valvoessaan.” Ärrä, 41

”Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin.”

6. Olemus / vaatteet ja alastomuus

”Minua hävetti se, että vanhempani eivät olleet yhtään ”cooleja”. He ovat ihan sellaisia tavallisia tyyppejä, työssäkäyviä ihmisiä, joiden juuret ovat maaseudulla. Tykkäävät hiihtää, käydä mökillä ja katsoa lauantai-iltana telkkaria. Itse olisin halunnut olla tietenkin äärimmäisen cool kaupunkilainen. Olisin halunnut matkustella, mutta me menimme aina mökille. Kerran kävimme Kanarialla – sekin tuntui nololta ja kliseiseltä, vaikka matka olikin ihan todella hauska.” Linda, 24

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita.”

”Isäni patsasteli kotona alasti suihkun jälkeen, vaikka olisi ollut kavereita kylässä. Kyllä hävetti.” Ärrä, 41

”Vanhempani pukeutuivat nolosti. Olisin kovasti halunnut, että he olisivat tyylikkäitä ja trendikkäitä, mutta sellaisia tavallisia pulliaisia he vain aina olivat. Kaikista nolointa oli, kun isä hankki nahkarotsin. Se oli meganolo.” Elina, 25

7. Oudot tavat

”Isäni on fanaattinen penkkiurheilija, jolle mieluisia lajeja ovat erityisesti hiihto ja mäkihyppy. Teininä en voinut kutsua kavereita kylään olympialaisten tai muiden urheilukisojen aikaan, koska isä kannusti suomalaisia niin kovaan ääneen, että talo tärisi. Supernoloa. Vieläkin välttelen vanhempieni kotia suurten urheilujuhlien aikaan.” Mari, 40

”Mielestäni oli noloa, että junalla työmatkaa tekevä äitini käveli töistä lähtiessään aseman laiturilla mahdollisimman pitkälle, jotta pystyi hyppäämään junan ekaan vaunuun välttääkseen siten kävelyä määränpäässä. Nykyään teen itse samoin.” Viivi, 26

 

Kysely

Häpesitkö sinä vanhempiasi teininä?

Nykyteknologian ansiosta yhteydenpito kaukana asuvan rakkaan kanssa on helppoa. Aina se ei ole hyvä asia. 

Olen ollut etäsuhteessa kerrallaan vain alle vuoden, enkä enempää olisi jaksanutkaan. Ikävä raastoi, mutta ehkä vielä enemmän raastoivat puhelinsoitot. Luuriin tarttuessani toivoin suhdetta vahvistavaa lepertelyä ja henkevää keskustelua, mutta aika usein sain parin sanan vastauksia, molemminpuolista turhautumista ja lopulta riidan. 

Ystäväni elää pitkässä suhteessa, johon on aikojen saatossa mahtunut monta monituista etäpätkää. Nykyinen etäelo jatkuu todennäköisesti useita vuosia, mutta kumpikaan suhteen osapuoli ei vaikuta turhautuneelta tilanteeseen. Niinpä kysyin hiljattain, mikä toimivan etäsuhteen salaisuus oikein on. 

– Me ei oikeastaan soitella, ystävä sanoi. 

Pariskunta pitää silti usein yhteyttä viestein ja tapaa, kun se on mahdollista. Soitot vain ovat karsiutuneet vuosien varrella pois pahaa mieltä aiheuttavina. 

Keskittymiskyky ei riitä

Whatsapp-viestien luulisi välittävän sanatonta viestintää vielä huonommin kuin puhelujen, mutta jostakin syystä juuri puhelut näyttävät nostavan turhautumislukemat helpoiten taivaisiin.

Ehkä syy on katteettomissa odotuksissa, joita itsekin vaalin etäsuhdeaikanani. Henkevä puhelinkeskustelu tekee tutkitusti etäsuhteessa elävistä läheisempiä kuin arkensa jakavista, mutta toisaalta kunnollinen juttelu vaatii keskittymistä, joka on älypuhelinaikana vähissä – erityisesti, jos takana on pitkä työpäivä tai puhelu sattuu tilanteeseen, jossa olisi muutakin tekemistä. 

”Puhelu tulee usein huonolla hetkellä.”

Vastarakastunut ehkä antautuu mielellään tuntien puheluihin päivittäin muista kiireistään välittämättä, mutta vuosikymmenen yhteiselon jälkeen viestit tuntuvat helpommalta ja huomaavaisemmalta kommunikaatiovälineeltä. Varsinkin, jos rakastavaiset asuvat eri aikavyöhykkeillä tai tekevät eri tavalla rytmitettyä työpäivää, puhelu tulee usein huonolla hetkellä.

Skypeä vai nykyajan kirjeitä?

Osa etäsuhteessa elävistä pareista on ratkaissut keskeyttämis- ja keskittymisongelmat puhumalla puhelunsa Skypessä niin, että yhteys on auki mutta mitään erityistä ei välttämättä tehdä tai sanota. Näin voidaan simuloida yhdessä asumista, johon kuuluu samassa tilassa oleskelu ilman kummempaa yhteistä tekemistä.

Osa taas keskittyy viestittelyyn. Kuten rakkauskirjeen ennen vanhaan, myös viestin voi kirjoittaa silloin, kun sattuu olemaan puuhaan sopivassa mielentilassa. Kirjeisiin verrattuna viesteissä on se hyvä – tai no, tilanteesta riippuen myös huono – puoli, että ne saapuvat perille välittömästi. Jotta viestittely säilyy mukavana yhteydenpidon muotona, täytyy parin löytää yhteinen linja siihen, kuinka nopeasti ja millä tavoin viesteihin reagoidaan. 

Vuosia etäsuhteessa ollut yhdysvaltalainen psykologi Roni Beth Tower kehottaa etäsuhteessa olevia sopimaan säännöistä, mutta myös välttämään puheluihin ja viesteihin perustuvaa sekoilua. Vaikka yhteisiä vuosia olisi takana paljonkin, muuhun kuin kasvokkaiseen viestintään liittyy iso väärinymmärrysten riski.