Kodin Kuvalehti
Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.
Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.

Entiset kiusatut kertovat, mitä ovat aikuisena ymmärtäneet. Ensimmäinen ajatus kuuluu: minä en ollut vääränlainen, väärässä olivat kiusaajat.

Nämä lauseet jokaisen kiusatun pitäisi kuulla jo lapsena, mutta niitä ei ole myöhäistä sanoa itselleen aikuisenakaan.

  1. Kiusaaminen ei johtunut siitä, että olisin ollut vääränlainen tai toiminut väärin. Väärässä olivat kiusaajat.
  2. Aikuisten olisi pitänyt puuttua kiusaamiseeni. En saa syyttää itseäni, vaikken olisikaan uskaltanut kertoa tilanteesta. Aikuisten vastuulla oli huomata.
  3. Minun ei tarvitse muuttaa niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi minua kiusattiin. Oikeastaan suuri osa niistä on arvokkaita, kun niitä katsoo aikuisen perspektiivistä. En ole liian hiljainen, vaan hyvä kuuntelemaan. En ole outo, vaan oma persoonani.
  4. Myös yksin jättäminen, selän takana kuiskuttelu ja tietyt katseet olivat kiusaamista. En ole vainoharhainen tai liioittelija, koska se tuntui minusta pahalta.
  5. Saan olla surullinen. Minulta vietiin lapsuus, jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa päivää ja viikkoa.
  6. Voin antaa anteeksi, jos minusta tuntuu siltä. Voin olla antamatta, jos en pysty. Kumpikaan ei välttämättä riipu siitä, pyytääkö joku minulta anteeksi vai ei.
  7. Minun ei tarvitse unohtaa, kuinka surullinen olin kiusattuna. Voin kuitenkin päästää irti ja ajatella, että se on nyt mennyt osa elämääni.
  8. Olen erilainen kuin olisi ollut ilman kiusaamista. Kiusaaminen muutti minut herkemmäksi, vahvemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua oppimaan tällä tavalla.
  9. Voin muuttaa maailmaa osaltani. Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.
  10. Olen arvokas ja ainutlaatuinen. Juuri minä, juuri nyt, juuri tällaisena.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolinen 76

Kiusaamisen jäljet on ikuiset. Teini-iässä meininki oli raakaa, ylä-asteelle siirryttäessä ystävät sulkivat pois porukasta ja jouduin kiusatuksikin. Löysin uusia ystäviä mutta olimme tavallaan koulun hylkiö-porukkaa, kovin tiiviitä ystävyyssuhteet eivät olleet enää. Olin onnellinen että en kuitenkaan ollut se jota koko koulu kiusasi, yritin sulautua taustaan ja olla huomaamaton.

Edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi, porukkaan kuulumattomaksi oli kyseessä sitte työ, harrastus tai suku. En ajattele että joku voisi oikeasti haluta tutustua minuun tai haluaisi olla ystäväni. En osaa "hoitaa" sosiaalisia tilanteita oikein, vääriä sanoja, vääriä eleitä ja ehkä jonkinverran tunneköyhyyttäkin.

Teini-ajoista on jo 30v aikaa mutta ne hylkäämiskokemukset ja olo huonommuudesta ei ikinä katoa. Välillä on huonompia kausia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkikohtauksia. Pitää esittää reipasta ja iloista vaikka kaukana siitä.

Töissä olen suorittaja, olen parhaimpia ja huolellisimpia työntekijöitä. Autan työkavereita miellyttääkseni heitä ja saadakseni hyväksyntää, en sen takia että sydämestäni haluaisin auttaa. Haen vain sitä hyväksyntää, kiitosta ja kehuja.

Kaikista pahinta tässä on se että tämä jatkuu lapsieni kautta. En tällaisena rikkinäisenä osannut rakentaa lapsilleni hyvää itsetuntoa enkä ehkä olla se paras vanhempi mutta olen kaikkeni yrittänyt ja lapsilleni parasta toivonut.

Vanhempi lapsistani on joutunut kiusatuksi ja kulkee viitoittamaani polkua eteenpäin. On myös joutunut ystävien pettämäksi, pahemmat ongelmat sosiaalisissa tilanteissa eli sosiaaliset taidot vielä enemmän hukassa. Nuorempi on pärjännyt paremmin, on ystäviä ja häntä ei ole kiusattu.

Kaikki kiusatut eivät selviydy tai toivu eivätkä ikinä unohda kokemaansa pahaa. Varsinainen kiusaaminen ei se isoin ongelmakohta ollut itselleni vaan ystävien petos ja selkään puukottaminen. Paras ystävä kun heittää sivuun kuin roskan koska joku muu oli kauniimpi, suositumpi ja mitähän muuta. Se on se isoin ja kipein asia jonka takia en luota yhteenkään ihmiseen enää. Minä uskon että minä en riitä kenellekään vaan olen vain se vara-ystävä kun ei muitakaan nyt ole.

Hei ulkopuolinen!
Pystyin samaistumaan kokemaasi ja tunteisiisi hyvin. Minullakin on mm. pelko lasteni puolesta ja epäluottamus ihmisiin sekä tunne ulkopuolisuudesta. Sain vihdoin aikaiseksi hakea lähetteen psykologille, koitan mennä avoimin mielin juttelemaan. Voimia ja rakkautta sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla