Miksi mulle käy aina näin? Niin, kurja juttu, mutta käy meille muillekin. Kuva: Shutterstock.
Miksi mulle käy aina näin? Niin, kurja juttu, mutta käy meille muillekin. Kuva: Shutterstock.

Joskus tekisi mieli pyytää itsesääliin vajonnutta läheistä ryhdistäytymään. Saako niin tehdä?

Sama virsi viikosta toiseen: Aina minulle käy näin. Miksi aina minulle? En enää ikinä löydä ketään.

Itsesäälin tunnistaa, kun sen kuulee. Jokainen meistä sortuu siihen välillä, mutta joskus itsesäälissä piehtaroiminen menee liian pitkälle.

Liika sääli on haitallista, koska se ei ruoki mieltä selviytymään ja pääsemään yli. Jos itsesääliin jää vellomaan, se voi haavoittaa minäkuvaa. Lisäksi ennusteet alkavat usein toteuttaa itseään.

– Jos tulee vaikka jätetyksi, alkaa vältellä tiettyjä tilanteita, ettei koskaan enää rakastuisi. Tai jos epäonnistuu töissä, ei yritä enää saavuttaa mitään, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin.

Itsesääli voi vaikuttaa myös ihmissuhteisiin.

– Jos rypee pitkään itsesäälissä ja puhuu negatiivisesti, toiset alkavat kokea sen raskaaksi ja vältellä säälissä rypevän seuraa, Martin sanoo.

Itsesäälissä pyöriskelevä käpertyy helposti itseensä ja omiin huoliinsa niin, ettei huomaa, miten muilla menee. Sekin voi turhauttaa läheisiä. Syntyy noidankehä: itseään säälivä janoaa tukea, mutta turhautuneet läheiset vetäytyvät vain kauemmas.

Onko säälissä mitään hyvää?

Itsesääli on opittu suhtautumistapa. Se voi periytyä tai olla seurausta monista huonoista kokemuksista.

Jos vanhemmat ovat aina sanoneet, ettei tuostakaan mitään tule, on helppo uskoa niin.

Jos vanhemmat ovat aina sanoneet, että ei tuostakaan mitään tule, on helppo uskoa niin itsekin.

– Sitä oppii hakemaan sellaista todistusta kaikesta. Mieli on yksinkertainen. Se hakee informaatiota, joka sopii vanhaan malliin, Minna Martin sanoo.

Tunteet ovat aina inhimillisiä ja sääli luonnollista, kun on sattunut jotain ikävää. Pieninä annoksina siinä voi olla jotain hyvääkin.

– Epäonnistumisen hetkinä tulee aika pieni olo ja toivoisi, että joku ottaisi syliin. Silloin saa keskittyä suruun. Se ei ole välttämättä huono asia.

Mikään tunne ei sitä paitsi ole absoluuttisesti hyvä tai huono, Martin muistuttaa. Oleellista on, mitä tunne saa aikaan ja kuinka pitkäksi aikaa sen vangiksi jää.

Liian pitkälle itsesääli menee, jos tunnelma on jatkuvasti surkea ja toivoton. Itseensä myötätuntoisesti suhtautuva viestii itselleen toiveikkaasti: sellaista se on, tämä menee ohi. Itsesääliin taas liittyy toivottomuus: näinhän minulle aina käy.

Sano lämpimästi, älä syyttäen

Ystävät huomaavat usein helpoiten, jos ajatukset junnaavat jatkuvasti samaa raskasta rataa. Kannattaako syvälle itsesäälin syövereihin vajonneelle ystävälle sanoa, että nyt menee överiksi?

– Ilman muuta kannattaa. Eri asia on, miten sanoa niin, ettei syytä toista, Minna Martin sanoo.

Ensin kannattaa osoittaa myötätuntoa: kurjaa, että näin on tapahtunut, mutta kuulostaa, että vellot itsesäälissä.

– Tärkeintä on sanoa se lämpimään sävyyn, ei arvostellen tai syyttäen.

Säälin sijaan kannattaa keskittyä toivoon.

– Nyt tuntuu pahalta, mutta se menee ohi. Näin olisi voinut käydä kelle tahansa. Harvoin ihminen kaipaa siinä tilanteessa neuvoja tai toisen omia kokemuksia.

Tärkeintä on, että myötätunto välittyy. Ystävää voi myös muistuttaa aiemmin selätetyistä vastoinkäymisistä ja kysyä, miten hän silloin pääsi pahan olon yli.

"Ei kannata puhua epäonnesta vaan toipumisesta."

Sääliin ei kannata lähteä mukaan.

– Ei kannata sanoa ainakaan, että aina sinulle käy noin tai sinä se olet sellainen epäonnistuja. Ei kannata puhua epäonnesta vaan toipumisesta.

Vaikka muiden kuulumiset voivat itsesäälin keskellä unohtua, ystävää ei kannata syyllistää toisten huolien sivuuttamisesta. Se ei auta toipumista vaan luo helposti olon, että tätäkään en osaa.

– Kannattaa pitää se omana tietonaan ja hakea omiin huoliin tukea joltain muulta.

kiekura

Saako itsesäälissä rypevälle ystävälle huomauttaa? Asiantuntija vastaa

Mitä sitten jos on omia kokemuksia. Ihmettelen että aina näissä jutuissa on joku pölkerö trollaaja, ilkeä ihminen. Isäni oli vanhan kansan sodankääynyt Mies jota kunnioitin ja edelleen kunnioitan. Kerran teini- iässä intin jotain asiaa ja se oli AINOA kerta kun isäni sanoi vihaisena, että " pentupaska, sinusta ei koskaan tule mitään." Tuntui tosi pahalle, vaikkei hän sitä todella tarkoittanut. Tiedän sen kun puhuin siitä äitini kanssa. Se juurtui sisälleni ja ammatinvalinta oli hankalaa. Tein...
Lue kommentti