"Kaikkea oli, mutta jotain puuttui", Kaisu Jouppi tiivistää ajatuksensa ennen eroa. Kuvat: Liina Aalto-Setälä
"Kaikkea oli, mutta jotain puuttui", Kaisu Jouppi tiivistää ajatuksensa ennen eroa. Kuvat: Liina Aalto-Setälä

Eroamiseen pitäisi yleensä olla edes yksi pätevä syy, varsinkin jos parilla on lapsia. Kaisu Joupilla ei ollut. Onko hän itsekäs?

Vuosi sitten juhannuksena Kaisu Jouppi tajusi tekevänsä perinteisiä juhannus­asioita suhteessaan viimeistä kertaa. Hän meni appivanhempiensa mökille vähän muuta perhettä myöhemmin, ­näki miehensä seisovan kalliolla ja tunsi olonsa haikeaksi ja surulliseksi.

– Ei meillä ollut sinällään mitään ­ongelmia missään vaiheessa. Meillä oli tosi hyvä suhde, ja mies oli hirmu kiltti. Meillä oli ihana asunto, lapset ja töitä, ja mummokin aina ylisti, miten hieno mies minulla on. Pikkuasioista vain alkoi kasvaa jäätävän kokoinen möntti, Kaisu, 29, kertaa tunteitaan.

Kun ero sitten loppuvuodesta tapahtui, taakse jäi yli yksitoista vuotta ­parisuhdetta. Yksitoista hyvää vuotta, joissa ei ollut mitään vikaa.

– Erosin itsekkäistä syistä, Kaisu ­sanoo suoraan.

Se on aika pysäyttävä ja rohkea kommentti. Nimittäin jos taustalla ei ole niitä ­tavallisia hyväksyttyjä erosyitä, kuten ­alkoholismia, väkivaltaa tai pettämistä, eroa on yleensä tapana selitellä kierrellen ja kaarrellen, omaa vastuuta etäännyttäen.

Vaikka erot ovat yleistyneet ja yleistyvät koko ajan, lähtemistä paheksutaan silti. Ikuisesti yhdessä olevan ydinperheen vanhempien ihanne elää sitkeästi.

Erityisen kevytkenkäisenä pidetään eroamista itsekkäistä syistä, siis sen ­takia, että itsestä vain tuntui siltä.

– Kaikki eroavat siitä syystä, että itsestä tuntuu siltä. Mitä muita syitä eroamiseen on! huudahtaa psykologi, Eron keskellä -kirjan kirjoittanut Ilona Rauhala, joka on itsekin eronnut kaksi kertaa.

– Itsekkyys ei missään tapauksessa ole paha asia. Se liittyy ihmisen kykyyn huolehtia omista tarpeistaan, Ilona sanoo.

Läpsystä vaihto -elämää

Kaisu Jouppi asuu nyt tyylikkäästi ­remontoidussa ja sisustetussa järvenpääläisessä rivitaloasunnossa 8- ja 3,5-vuotiaiden poikiensa kanssa. Ex-avopuoliso muutti reilut puoli vuotta sitten muutaman sadan metrin päähän.

Kaisu alkoi olla miehensä kanssa ­yhdessä 16-vuotiaana, ja pari eteni suhteessa tyypilliseen tahtiin.

– Muutimme yhteen, kun olimme seurustelleet vuoden. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, olimme olleet yhdessä neljä vuotta.

Toinen lapsi syntyi vajaat viisi vuotta esikoisen jälkeen. Kaisu oli juuri valmistunut valokuvaajaksi ja perustanut oman yrityksen. Siitä alkoivat perheen ruuhkavuodet.

– Kolme päivää synnytyksen jälkeen olin työkeikalla. Puoli vuotta meni läpsystä vaihto -menetelmällä. Mies työskenteli vuorotöissä ja Jouppi järjesteli työnsä niin, että ne osuivat puolison vapaille.

Arki oli työteliästä mutta sujuvaa.

– Vaikka välillä meillä oli kausi, että toinen häipyi ovesta, kun toinen tuli ­sisään, aina ne tiukimmat tilanteet ­menivät ohi ja arki tasaantui.
Jonkinlaista veroa hektinen lapsi­perhe-elämä kuitenkin Kaisun mielestä vaati.

– Aloimme tosi nopeasti yrittää kolmatta lasta. Kun sitä ei vain kuulunut puoleentoista vuoteen, kävin tutkimuksissa. Lääkäri sanoi, että olemme yksinkertaisesti liian väsyneitä.

Pian sen jälkeen eroajatukset alkoivat pulpahdella Kaisun mieleen. Nuorimmainen oli mennyt päivähoitoon, ja Kaisulla oli aikaa miettiä, mitä suhteelta oikeastaan haluaa.

– Kun on mennyt yhteen jonkun kanssa 16-vuotiaana, silloin ei paljon ajattele, että onko meillä tarpeeksi yhteistä. On vain ihan onnessaan siitä, että joku tykkää musta.

Kun Kaisu alkoi pyöritellä mielessään sitä, ettei tämä suhde ehkä sittenkään ole se loppuelämän suhde, hän avautui varovasti ystävilleen.

– Yhtäkkiä tosi moni tuttu ja tutun­tuttu tuntui olevan samassa tilanteessa. Se tuntui helpottavalta. Aloin puhua ­asiasta yhä enemmän.

Ne pikkuasiat

Kaisun puolisossa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Mies osallistui täysillä perheen arkeen, pyykkäsi, teki ruokaa ja hoiti poikia. Kaisu halusi käydä nukkumaan joka ilta niin, että vähintään jalat koskettivat toisiaan.

Ärsyttävät pikkuasiat olivat niitä ­tavallisia asioita. Kaisu olisi halunnut puhua ja keskustella, mutta hänestä tuntui, että häntä ei kuunneltu. Kosketusta ei ollut Kaisun mielestä tarpeeksi. Ja kun mies loppuaikoina kyseli, miten päivä on mennyt, se tuntui Kaisusta teennäiseltä.

– Pinnallisia, tyhmiä syitä, Kaisu ­toteaa.

– En vain voinut nähdä sellaista tulevaisuutta, että olisin ystävän kanssa ­parisuhteessa.

Psykologi Ilona Rauhalan mielestä tällaiset, ”meistä tuli kämppiksiä” -syyt eroamiseen ovat ihan normaaleja.

– Me elämme sellaisessa maailmassa, jossa on mahdollista kuunnella omia tunteitaan ja pyrkiä kohti onnellisuutta, hän sanoo.

Rauhala viittaa kuuluisaan Maslow’n tarvehierarkiaan, jonka mukaan ihmisen pitää ensin saada tyydytettyä perus­tarpeensa, kuten riittävä ravinnon, unen ja turvan tarve, ja kun ne ovat kunnossa, voidaan ruveta toteuttamaan ylevämpiä, henkisiä tarpeita.

– Koska meillä ei ole sotaa eikä nälänhätää, yhteiskunnassamme ovat nyt keskiössä nämä korkeammat tarpeet. Ei se ole mitenkään yksilön syytä, että nyt voi tavoitella omaa onnea. Yksilö vain heijastelee yhteiskunnan tilaa.

Omat tunteet ensin

Kaisu on kertonut erostaan avoimesti blogissaan Muutama hetki. Blogin kautta ja tutuiltaan hän on saanut paljon palautetta siitä, että on ollut rohkea, kun ­uskalsi erota.

Ja kun hän alkoi puhua tuntemuksistaan, hän törmäsi useampaankin samassa tilanteessa olevaan.

– Blogin kautta löysin vertaistuki­henkilön, toisen ihan samassa tilanteessa olevan pienten lasten äidin, joka on eronnut syystä, ettei ole mitään syytä.

– Täällä ollaan vain tämä yksi elämä. On pakko luottaa omiin tunteisiin ja toimia niiden mukaan.

Kun Kaisu kypsytteli eroajatustaan, pari kokeili muutaman viikon erillään asumista. Se tuntui sujuvan. Kaisu sai nukuttua ­paremmin kuin aikoihin, ja hän ryhtyi vaivihkaa ottamaan selvää asuntolaina-asioista.

Erokokeilun aikana hän sanoo saaneensa vahvan intuition, että ratkaisu on ­oikea.

– Aloin todella voimakkaasti uskoa siihen, että minulle on olemassa vielä ­joku toinen ihminen ja että tämä ero ­menee hyvin.

Parisuhdeterapia ei Kaisun mielestä ollut siinä vaiheessa enää ratkaisu.

– Olin odotellut tunteiden heräämistä jo niin kauan. Toivoin, että toista olisi tullut ikävä mutta ei tullut. En jaksa ­uskoa, että tunteet olisivat terapiassa enää heränneet. Ja jos en olisi lähtenyt silloin, olisin lähtenyt vuoden päästä.

Lopulliseen eroon vaadittiin hysteerinen ilta, jolloin Kaisu nauroi ilmoittaessaan lopullisesta päätöksestään, välillä itki ja sanoi ainakin viidesti, että on ­oikeasti nyt ­tosissaan. Illan lopuksi Kaisun olo oli helpottunut: päätös oli nyt sanottu ääneen.

– Tärkeintä oli, että sain tehtyä päätöksen. Muuten ehkä jahkailisin vieläkin.

Onnellisuus on perustarve

Erossa mentiin sikäli lasten ehdoilla, ­että Kaisu jäi asumaan perheen entiseen ­yhteiseen asuntoon ja puoliso muutti ­lähelle, jotta poikien olisi helppo olla ­molemmilla vanhemmillaan.

– Lapsille korostettiin, että mikään ei muutu eikä kukaan häviä heidän elämästään.

– Pojat ovat meidän molempien silmäterät. Mutta eropäätös on itsekäs, koska lapset oli tietyllä tavalla pakko unohtaa ja ajatella ­itseään. Muutenhan ei pysty tekemään mitään elämäänsä koskevia päätöksiä, jos aina miettii, mitä muut ajattelevat ja miten se muihin vaikuttaa.

Erosta on nyt kahdeksan kuukautta. Kaisu on tyytyväinen eikä kadu päätöstään. Kaikki ei tietenkään ole ollut ruusuilla tanssimista.

Raha-asioissa on tiukkaa, kun entistä kahden ihmisen lainaa pitää maksaa yksin ja asumiskustannukset ovat kaksinkertaistuneet. Lasten kustannukset jaetaan. Vapaasti vanhempiensa välillä liikkuvien lasten hoito­asioita on toisinaan hankala sumplia molempien töihin sopiviksi.

Mutta kuten tunnettu pariterapeutti Kari Kiianmaa nettisivuillaan toteaa, ero itsessään ei tuo kaivattua parannusta elämään. Eron myötä elämä voi parantua, kun ottaa itse uudenlaista vastuuta omasta elämästään.
Ero otti tietysti koville myös Kaisun lähipiirissä, joka oli tiivis. Sukulaiset pelkäsivät, miten välien käy. Toistaiseksi on käynyt ihan hyvin.

– Äitini ensin suuttui, että ’mitä sulta muka puuttuu’, mutta myöhemmin käänsi sitten kelkkansa ja sanoi ymmärtävänsä minua.

Psykologi Ilona Rauhala muistuttaa, että ihmisen tehtävä ei ole tehdä muita onnelliseksi tai uhrautua suhteen takia.

– Ihmisen on tehtävä itse itsensä ­onnelliseksi. Siinä ei ole mitään itsekästä, että haluaa olla onnellinen. Se on ­perustarve.

”Nyt tiedän mitä haluan”

– Joitakin sellaisia itsesäälisiä hetkiä on tullut, että löydänköhän itse koskaan ­ketään, kun ex-mies löysi uuden, Kaisu Jouppi sanoo.

Ennen eromietteitä Kaisu tunnustaa ”kavahtaneensa” ajatusta, että ”joku muu nainen” hoitaa hänen lapsiaan.

– Mutta nyt olen onnellinen eksäni puolesta ja vilpittömästi toivon, että lapset tykkäävät hänen uudesta kumppanistaan.

Vanhaan ei olekaan enää paluuta.

– Nyt olen aikuinen ja ainakin tällä hetkellä tiedän, mitä suhteelta ­haluan.

Kaisu on nyt ensimmäistä kertaa elämässään totutellut olemaan yksin, kun pojat ovat isällään.

– On ollut rankkaa yksinäisyyden tunnetta, mutta myös hauskaa. Olen nauttinut olostani ja ollut vain tekemättä mitään, lojunut ja katsonut televisiota.

Hän on myös varovasti tapaillut uusia kumppanikandidaatteja.

– Kun on eronnut näinkin itsekkäistä syistä, on löydettävä sellainen, joka vastaa kumppanitoiveitani. Ettei näin käy uudelleen.

Kaisu ei haaveile ylitsevuotavan ­ihmeellisestä tyypistä vaan sellaisesta, joka tulee toimeen hänen lastensa kanssa ja viihtyy kotona, kuten hän itsekin.

– Sellainen, jonka kanssa voisi jutella ja olisi läheisyyttä. Ja se jaksaisi puuhata ja pelata jalkapalloa lasten kanssa. Sellainen ihan tavallinen tyyppi, koska olen itse vähän tällainen luova hullu.

Mutta klikata pitää.

Tee niin kuin haluat

Ajattele perhettä ja ­lähimmäisiäsi, mutta ajattele myös itseäsi. Nykyaika on täynnä hyvää tarkoittavia asiantuntija- ja amatöörineuvoja siitä, kuinka parisuhteessa täytyy elää. Jopa keskenään täysin ristiriitaisia.

Vallitseva käsitys lienee, että ennen eroamista on tehtävä kaikkensa ja vielä pikkuisen päälle suhteen eteen. ”Ei vain enää nappaa”, on pinnallinen, heppoinen, keskenkasvuinen ja ennen kaikkea itsekeskeinen syy erota. Vai onko?

– On olemassa niin sanottua tervettä itsekkyyttä ja sellaista itsekkyyttä, joka menee överiksi. Niiden välinen raja voi olla ­veteen piirretty viiva, sanoo Ilona Rauhala.

– Ihmisillä on erilaisia käsityksiä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä itsekkyyttä. Se on meissä aika syväänrakennettuna.

Rauhalan mukaan tämänkin asian kokeminen on yhteydessä lapsuuteen.

– Jos lapsi ei ole saanut ­ilmaista tunteitaan ja tehdä omia valintojaan, hän voi aikuisena koko ajan skannata muiden odotuksia. Jos lapsi taas on saanut tilaa tunteilleen, hän ymmärtää, että on ok kuunnella itseään.
Tervettä itsekkyyttä voi toki opetella aikuisena myöhemminkin.
Kun ihminen etsii elämässä omaan onneaan, vaikka nyt sitten eroamalla, kyse ei Rauhalan mukaan ole itsekkyydestä.

– En käyttäisi sitä termiä tässä yhteydessä ollenkaan.

Nykymaailmassa ihmisellä on Rauhalan mukaan kolme velvollisuutta tai tehtävää. Ne ovat ­kyky rakastaa itseään ja muita, kyky tehdä töitä ja kyky kestää vastoinkäymisiä.

– Terveen ihmisen on osallistuttava yhteiskuntaan. Kun pitää noista asioista huolta, on ihan sama, mitä omassa elämässään haluaa puuhastella oman onnensa saavuttamisen eteen.

Lue myös:

Harkitsetko eroa? Muista nämä asiat

Ville Niinistö avioerostaan Kodin Kuvalehdessä: "Piinaavin oli jahkailuvaihe"

Laulaja Sani erostaan: "Olin suhteessamme yksin jo pitkään"

Hei sinkku, haasta itsesi kokeilemaan deittiguru Ali Binazirin rakkausvinkkejä!

Jokainen sinkkunainen sen tietää: usein rakkaan löytyminen on kiinni hyvästä tuurista, monimutkaisista kemioista ja tähtien oikeasta asennosta. Mutta rakkauden löytämistä ja syntymistä voi myös itse edistää muutamilla kikoilla.

Nämä kikat tietää amerikkalainen lääkäri Ali Binazir, joka on kirjoittanut yhden kaikkien aikojen myydyimmistä deittailukirjoista Tao of Dating. ”Onnellisuusinsinööri” on rakkauden löytämisen ja vastaanottamisen ammattilainen. Deittailukirjansa hän on kuulemma kirjoittanut moderneille, fiksuille naisille, jotka etsivät rakkautta.

Selvää on: amerikkalainen tapailukulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Me suomalaiset emme välttämättä ole yhtä helposti lähestyttävissä, eikä small talk lennä hersyvästi amerikkalaisittain. 

Tämä heijastuu myös ihmisten tapaamiseen ja rakkauden löytämiseen – kumppania voi olla vaikea löytää sosiaalisesti varautuneessa kulttuurissa. 

Nyt Binazir kertoo Me Naisille, miten suomalainen heteronainen voi maksimoida todennäköisyytensä kumppanin löytymiseen. 

Oletko huono deittailussa? Väärä vastaus

Aluksi Binazir muistuttaa, että kukaan ei ole luonnostaan ammattilainen deittailussa.

– Monikaan ihminen ei puhu näistä asioista kotona vanhempiensa kanssa, joten miten me voisimme osata deittailla ja etsiä rakkautta, kun sitä ei ole koskaan opetettu meille? Kyse on taidoista, jotka jokaisen täytyy opetella, Binazir sanoo.

”Jos sinulla on vähän enemmän lahjoja deittailussa, kuin muilla naisilla, the world is your oyster.”

Hänen mukaansa kannattaa ajatella, että korkea kynnys lähestyä ihmisiä on enemmänkin mahdollisuus, eikä uhka. Jos ihmiset eivät juurikaan harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, sehän tarkoittaa, että jokainen mies on vapaa sinun jutustelullesi. 

Ja jos sinulla on vähän enemmän lahjoja deittailussa, kuin muilla naisilla, the world is your oyster, kuten Binazir sanoo.

– Nämä ovat pieniä asioita, joilla on helppo leikkiä ihmisiä kohdatessa. Ne tekevät deittailusta hauskaa ja luovat jokaisesta kohtaamisesta hieman paremman. Näin ympäristö on otollinen rakkauden löytämiselle.

Binazirin vinkkejä voi soveltaa esimerkiksi yöelämässä, terassilla tai vaikkapa ihan vaan liikennevaloissa!

1. Anna itsellesi lupa: Mene juttelemaan ihan kelle tahansa miehelle, kenelle haluat jutella. Mutta mieti myös, miksi haluat jutella juuri sille miehelle.

– Siinä ei ole mitään kiusallista kysyä vaikka, missä on vessa. Mikset voisi mennä muuten vaan juttusille? Salaisuus on se, että naisena voit sanoa mitä tahansa keskustelun aloittamiseksi. Mies sen sijaa ajattelee, että ”wau, nainen puhuu minulle”, Binazir sanoo.

Jos nämä miehet eivät haluaisi jutella sinulle, he olisivat luultavasti kotona tuijottamassa televisiota. Eli sisimmissään, he ovat jollain tasolla kiinnostuneita tuntemattomille juttelusta.

”Ajattele mitä oikeasti haluat tietää siitä tyypistä. Itse keskustelu ei ole itseisarvo, jos jutustelulla ei ole mitään sisältöä.”

2. Kysy kysymys: Hei, mitä drinkkiä juot? Olen ensimmäistä kertaa täällä, mitä suosittelet? Tai kysy vaikka miehen vaatteista: hei, kivat kengät, mistä nuo ovat? 

Tärkeintä on vain saada keskustelu alkuun ja sen jälkeen jatkaa kysymysten esittämistä. Ihmiset rakastavat puhua itsestään.

Kun luot keskustelua, ajattele mitä oikeasti haluaisit tietää siitä tyypistä. Itse keskustelu ei ole itseisarvo, jos jutustelulla ei ole mitään sisältöä.

3. Eikö juttu luista? Hiljainen hetki? Jos olette baarissa, ei kannata odottaa jutustelun luistavan heti loppuiltaa. Käy lyhyt keskustelu miehen kanssa, jonka jälkeen esittele itsesi ja palaa ystäviesi luokse. Eli vieraile hänen luonaan.

– Ja avot, sinulla on yksi uusi tuttavuus baarissa, jonka luokse on tämän jälkeen helpompi palata yhä uudelleen ja uudelleen, Binazir sanoo.

Treffeille? Kääk!

Kun homma on edennyt ensitreffeiksi, on syytä muistaa pari niksiä deittien onnistumiseksi. Treffeillä tavoitteena on saada hyödylllistä tietoa treffikumppanista: kuka hän on, mistä hän pitää ja ennen kaikkea – sopiiko hän minulle?

1. Valitse siis oikea ympäristö: Jos ympärillänne on meluisaa, et saa tarpeeksi informaatiota tyypistä. Jos molemmilla on rohkaisuryypyt alla, et luultavasti kysy hyviä kysymyksiä, eikä hän anna hyviä vastauksia. Ettekä lopulta muista mitään treffeistänne. 

”Kysy kysymyksiä, jotka saavat ihmiset sille tuulelle, millä tuulella haluat heidän olevan. Eli hyvälle.”

2. Heitä ennakkoluulot romukoppaan: Jos jo ennen treffejä ajattelet, että hän on maailman älykkäin ja komein ilmestys, olet jo valmiiksi myyty ajatukselle, että hän on täydellinen kumppani. Silloin et kysy hyviä kysymyksiä tai saa oikeanlaista informaatiota – sillä ei ole siis enää väliä, koska olet jo miehen pauloissa, eikä se ole hyvä asia.

Lue myös: Älä tee asioista vaikeita: 10 toimivaa treffi-ideaa

3. Kultainen kysymys: Mikä sinulle on merkityksellistä tässä? Se on sama kysymys kuin miksi, mutta sävy on vähemmän tuomitseva. Miksi pidät tästä asiasta, mikä sinua tässä asiassa kiehtoo, mikä sinulle on merkityksellistä? Mies menee vastauksissaan syvemmälle, mikä paljastaa hänen arvojaan ja päämääriään elämässä.

– Tärkeää on kysyä kysymyksiä, jotka saavat ihmiset sille tuulelle, millä tuulella haluat heidän olevan. Eli hyvälle. Jos puhutte välittömästi vaikeista ja ikävistä asioista, tunnelma latistuu ja keskustelukumppani muistaa keskustelun ikävissä merkeissä, Binazir sanoo.

Kun osaat johdatella keskustelua oikeaan suuntaan, voit saada miehestä kiinnostavaa tietoa ja sen lisäksi vielä saada hänen olonsa mukavaksi.

”Mukailemalla kehonkieltä luot treffeille intiimin kuplan. jossa olette vain te kaksi.”

4. Kehonkieli. Mukaile hänen kehonkieltään. 

– Kun läheiset ihmiset keskustelevat syvällisesti, he matkivat alitajuisesti toistensa kehonkieltä. 

Käännä siis itsesi häntä kohden, luo katsekontakti. Mukailemalla luot treffeille intiimin kuplan, jossa olette vain te kaksi.

5. Keskity! Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa moni ihminen ei keskity treffikumppaniinsa täysin. Helpoin tapa olla keskittymättä on pitää puhelin näköisällä, sillä se heikentää välittömästi toiselle antamaasi huomiota. Pistä puhelin pois ja äänettömälle, äläkä tekstaa tai soita puheluita treffien aikana. Anna huomiosi täysin treffikumppanille, ja hän kyllä tulee huomaamaan sen.

Ali Binazir esiintyy Helsingissä Magnesia Festivalilla 4.–5. elokuuta 2018.

Mistä tietää, rakastaako toista ihmistä vai onko vain rakastunut? Eroasiantuntija vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin rakkaudesta. 

Mitä rakastuminen on? 

– Rakastuminen on reaktio, joka tapahtuu kehossa ja mielessä, määrittelee erotutkija Marika Rosenborg. 

Hän on julkaissut vastikään kirjan Sinä selviät kyllä (Hidasta elämää), jossa käy läpi rakkautta erojen näkökulmasta.

”Rakastuminen haihtuu aina.”

Rosenborgin mukaan keskuudessamme on sarjarakastujia, jotka lähtevät helposti hormonivirtojen vietäväksi uudelleen ja uudelleen. Tällaiset ihmiset tarvitsevat aina uuden annoksen rakkautta ja jäävät helposti koukkuun tunteeseen. 

– Rakastuminen on mielestäni ainoana syynä huono pohja parisuhteelle tai naimisiin menemiselle, sillä rakastuminen haihtuu aina. Sen sijaan tarvitaan rakastamisen taitoja. 

Rakastaminen merkitsee pysyvyyttä, turvallisuutta ja kumppanuutta. Onnistuneiden parisuhteiden kannalta olisi tärkeää, että ihmiset puhuisivat siitä, mitä tarvitsevat parisuhteilta. 

Mistä sitten tietää, rakastaako toista ihmistä vai onko vain rakastunut?

Rosenborgin mukaan ei ole kehitetty mittareita, joka auttaisi tietämään onko rakkaus "oikeaa". Ihmisellä on oikeus määritellä se itse.

Monesti rakastuneena hehkutetaan: ”Minusta ei ole koskaan aiemmin tuntunut tältä”. Aika usein ihminen pystyy vasta jälkikäteen arvioimaan, oliko kyseessä aito rakkaus vai esimerkiksi pyörremyrskyromanssi. 

Kuinka montaa ihmistä voi rakastaa elämänsä aikana? 

– Vaikka kuinka montaa! Ei sille ole mitään rajaa. Osa ihmisistä on alttiimpia rakastumisen prosessille kuin toiset, Rosenborg kertoo. 

Onko mahdollista elää saman kumppanin kanssa koko loppuelämä? 

– Koko elämän kestävä parisuhde saman ihmisen kanssa on edelleen monen ihmisen toivelistan kärjessä, ja haluamme uskoa siihen, Rosenborg kertoo.

Hänen mukaansa elinikäinen parisuhde ei ole mahdoton, mutta sellaisen ylläpitäminen on entistä haastavampaa, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi.

– Ihmisten parisuhdekäsitys on monimuotoistunut, ja nykyään on entistä enemmän polyamorista rakkautta ja avoimia suhteita. 

Rosenborg kuitenkin uskoo, että oikein rakennettu parisuhde voi kestää vaikka läpi elämän. 

Vierailija

Rakastuminen on huono pohja naimisiinmenolle – eroasiantuntija kertoo syyn

Minua viisaampi on sanonut, että rakkaus tulee ja menee, ystävyys on ikuista. Itse menin naimisiin rakkauden huumassa ja eihän se jatkunut sitä kahta vuotta kauempaa. Lopulta olimme avioliitossa, jossa molemmat ihmettelivät, miksi alunperinkään kuvittelimme voivamme elää onnellisina ikuisesti. Onneksi erosimme, ennen kuin teimme toistemme elämästä pahemman helvetin. Nyt muutamien "rakastumisten" ja niiden hiipumisten jälkeen olen vasta käsittänyt, että puolison pitäisi ennemmin olla se...
Lue kommentti