Kuva Lilli Haapala
Kuva Lilli Haapala

Mikko Sorja on ollut vaimonsa Marikan tukena rintasyöpätaistelussa. – Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki suhteet kestä toisen sairastumista. Jos suhde ei ole hyvällä pohjalla, syöpä voi helposti murtaa sen.

Mikko Sorja, 37:

”Marika löysi kyhmyn rinnastaan viime helmikuussa ja luuli sitä ihan tavalliseksi maitopaakuksi, sillä hän oli lopettanut imettämisen muutama kuukausi aiemmin. Odotin lasten kanssa autossa sillä aikaa, kun Marikalta otettiin sairaalassa koepalat. Kun hän tuli takaisin, näin heti, ettei kaikki ollut hyvin. Marikalla oli kyyneleet silmissä ja kädessään hirveä nivaska papereita.

Lääkäri oli sanonut Marikalle, että kyseessä on todennäköisesti pahanlaatuinen kasvain. Kun 6- ja 2-vuotiaat lapsemme olivat menneet illalla nukkumaan, koko tilanne purkautui. Halailimme toisiamme ja itkimme vuolaasti. Marika odotti silloin kuopustamme.

Kasvaimen pahanlaatuisuus varmistettiin seuraavana päivänä puhelinsoitolla. Vaikka olimme osanneet varautua uutiseen, se oli sokki. Menimme yhdessä kuuntelemaan lääkärin virallisen diagnoosin, ja tulihan siinä aikamoinen vyöry niskaan: Marikan synnytys käynnistettäisiin ja hänen oikea rintansa leikattaisiin. Olimme silloin aika rikki.

En ole tuntenut syövän takia vihaa, mutta pelko oli voimakas varsinkin alussa. Pelkäsin eniten Marikan menettämistä. Miten selviäisin arjesta ilman häntä? Miten pystyisin kasvattamaan yksin kolme lasta? Kun sitten kuulimme levinneisyystutkimuksissa, ettei syöpä ole levinnyt, juhlistimme sitä parilla pullolla skumppaa.

”Huumorillakin on ollut iso merkitys”

Olen koettanut kehua ja kannustaa Marikaa ja lohduttanut häntä esimerkiksi silloin, kun hän on jännittänyt hoitoja. Huumorillakin on ollut iso merkitys, sillä olemme alusta asti pystyneet nauramaan syövälle. En usko, että jurottamisella tästä olisi tullut yhtään mitään.

Olen saanut Marikan sairauden aikana apua ystäviltäni ja vanhemmiltani, mutta myös Marika on tukenut minua. Hänellä on ollut niin paljon voimia, että hän on jaksanut kysyä, miten voin. Se on ollut minulle todella tärkeää.

En tunne muuttuneeni syövän takia, eikä ole kyllä Marikakaan. Olemme kinastelleet ja riidelleet ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Tykkään siitä, ettei meidän tarvitse teeskennellä toistemme seurassa.

Meillä on aina ollut hyvä parisuhde, mutta syöpä on tuonut siihen uutta syvyyttä. Jos tulevaisuudessa eteemme tulee pieniä vastoinkäymisiä, ne eivät tunnu enää niin pahoilta. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki suhteet kestä toisen sairastumista. Jos suhde ei ole hyvällä pohjalla, syöpä voi helposti murtaa sen.

Marikan rinta oli pakko poistaa, mutta en voi sanoa, etteikö se olisi harmittanut minua. Ei rinnan puuttuminen ole kuitenkaan loppujen lopuksi haitannut ollenkaan, ihan samanlainen nainen hän on kuin ennenkin. Huomasin ilokseni myös, ettei sillä ole minulle mitään merkitystä, että Marika on nyt kalju.

Marika on vahva ja periksi antamaton nainen. Olen ylpeä siitä, miten hän on jaksanut tämän kaiken. Se on ollut todella hatunnoston arvoinen suoritus. Olen kiitollinen siitä, että minulla on rinnallani ihana vaimo ja että meillä on toisemme.”

Marika Sorja, 28:

”En voi sanoin kuvailla, kuinka ihana Mikko on ollut sairauteni aikana. Olen voinut jutella hänelle kaikesta, ja hän on aidosti kuunnellut minua. Alkusokin aikana itkeskelin paljon ja ryvin itsesäälissä ja kuolemanpelossa. Mitä jos tästä kupsahdankin? Näenkö kun nuorimmaiseni aloittaa koulun? Mikko on onneksi pitänyt minulle tsemppauspuheita.

En pidä itseäni tällä hetkellä kauniina. Ennen sairastumistani olin tyytyväinen itsessäni juuri rintoihini ja hiuksiini. Oli siinä aika paljon uuden identiteetin hakemista, kun menetin ne. Mikko ei ole kuitenkaan ollut moksiskaan ulkonäköni muuttumisesta. Seksin määräkään ei ole vähentynyt tai laatu huonontunut. Aina kun olen ajatellut, että olen yhden rintani kanssa ihan roskiskamaa, Mikko on kehunut minua kauniiksi ja sanonut rakastavansa minua kaikesta huolimatta. Se on ollut se kaikista tärkein juttu.

Syövän alkuvaiheessa elin päivä kerrallaan, mutta nyt olen pystynyt miettimään myös tulevaisuuteen. Enää en mieti heräänkö huomenna, vaan että hitto vie, minullahan on vielä monta vuotta edessä. En aio lähteä täältä minnekään!”

Lue koko juttu Me Naisten numerosta 41/2013. Voit ostaa digilehden myös täältä.

Marika ja Mikko Sorja

  • Marika, 28, ja Mikko, 37, asuvat Helsingissä. Perheen lapset ovat 7 kk, 6 ja 2 vuotta.
  • Mikko on vahinkotarkastaja, Marika on äitiyslomalla hoitoalalta. He ovat olleet naimisissa kolme vuotta.
  • Marikan syöpä ei ole levinnyt. Hän sai juuri viimeisen sädehoitonsa.


Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.