Onko pakko jaksaa olla tukena, kun ystävän elämäntilanne käy sietämättömän raskaaksi?

Ystäväni erosi raskausaikana ja sai lisäksi kuulla odottavansa sairasta lasta. Vauvan ensimmäinen vuosi on ollut hyvin vaikea, ja ystäväni on kovilla.

Autan, minkä voin, mutta minulla on itselläni päiväkoti-ikäinen lapsi ja päivätyö. Ymmärrän, että ystäväni on romahtamispisteessä ja perheen elämä on raskasta, mutta alan itsekin väsyä.

Ymmärrän, että hänellä on vaikeaa, mutta alan itsekin väsyä.

Ystävyytemme on ollut jo pitkään yksipuolista, hänen isot murheensa ovat hallinneet sitä. En enää jaksa olla aina saatavilla ja ymmärtää häntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän ei myöskään siedä kuulla neuvojani vaan suuttuu ehdotuksistani. Minun asiani puolestaan ovat turhia pikkuhuolia verrattuna hänen elämäänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En voi hylätä häntä, sillä hänellä ei ole muita lähellään. Tunnen oloni kurjaksi, sillä olen pitänyt itseäni auttajaluonteena.

Riitta, 44

Riitan tilanne on monelle tuttu: ystävä imee ongelmiensa keskellä kaiken energian, eikä mikään tunnu riittävän.

– Sananlasku ”Hädässä ystävä tunnetaan” pitää paikkansa. Vaikeuksien keskellä ystävyyden laatu koetellaan, psykoterapeutti Aili Schulman sanoo.

– Ihmisillä on taipumus paeta, kun toiselle tapahtuu jotakin vaikeaa ja ahdistavaa. Yritämme näin pitää pahan pois omasta elämästämme. Kun se on pois silmistä, se on pois mielestäkin.

Ystävällä on iso mutta hyvin rajattu vastuu, kun toisella on raskasta.

Riitta on jäänyt ystävänsä rinnalle, mutta alkaa uupua. Schulman muistuttaa, että auttajan pitää itse voida hyvin, jotta voi auttaa.

– On toimittava kuten lentokoneen turvaohjeissa kehotetaan: pitää ensin panna happinaamari itselle, sitten vasta lapselle. Riitan täytyy kuulostella omaa jaksamistaan, koska raja on aina vedettävä itse.

Schulman neuvoo tapaamaan huonosti voivaa ystävää lyhyissä pätkissä. Riitta voisi myös selvittää, löytyisikö ystävän lähipiiristä joku muukin, joka voisi välillä olla vierellä.

Pelkkä kuunteleminen voi tuntua sietämättömältä

Ystävä ei ole terapeutti. Kun toiselle on tapahtunut sietämättömiä asioita, myös niiden kuunteleminen voi tuntua sietämättömän ahdistavalta.

Riitan ystävä elää useaa kriisiä päällekkäin. Jo pelkästään ero on iso kriisi, ja raskauden aikana mieli on vielä herkistynyt. Vauvan sairaus on tietysti valtava sokki.

Schulman muistuttaa, että tällaisessa kriisitilanteessa asiantuntija-apu on välttämätöntä. Riitta voisikin kannustaa ystäväänsä tapaamaan ammattiauttajaa. Sellainen voi löytyä lääkärin, neuvolan tai sosiaalitoimen kautta.

Psykoterapeutti auttaa erittelemään kokemuksia. Tällöin vältytään tunnesolmuilta, joita harva pystyy itsekseen avaamaan.

Ystävälläkin on iso mutta rajattu rooli.

– Ystävä ei voi auttaa muuten kuin olemalla läsnä ja kestämällä tilannetta ja toisen pahaa oloa. Sellaista ystävää tämä ihminen kaipaa. Ystävyys on ajan jakamista yhdessä. Ja aina sen asian, mikä kulloinkin elämässä on läsnä.

Riitan pitäisikin vain kuunnella eikä ryhtyä neuvomaan, Schulman opastaa.

– Miten tuollaisessa tilanteessa voi edes antaa neuvoja?

Hankalat puolet korostuvat

Ystävissään näkisi mielellään vai hyvää, mutta juuri nyt Riitan ystävässä korostuvat hänen hankalat puolensa.

– Kun ystävällä on isoja huolia, suhteelta ei voi odottaa vastavuoroisuutta. Voi vain olla käytettävissä ystävänä. Tilanne saattaa kestää kauan, vuosiakin. Schulman sanoo.

Jos ystävyys kestää vaikeat ajat, se luultavasti syventyy.

– Riitan pitää miettiä, haluaako hän ystävyyden olevan voimassa kymmenen vuoden kuluttua. Silloinhan hän voi vuorostaan itse tarvita apua. Emme tiedä, millaisia vaiheita elämä tuo eteen ja milloin kuunteleva ystävä olisi erityisesti tarpeen.

Jokaisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä ystävyydeltä odottaa. Moni meistä toivoo siltä enemmän kuin on itse sille valmis antamaan. Voi myös miettiä, mistä jää paitsi ilman tätä ystävää.

Jos ystävyys kestää vaikeat ajat, se luultavasti syventyy. Luottamus ja toisen kunnioittaminen lisääntyvät.

Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et.

Vierailija

Itse olen siitä erimieltä että olisi reilua kaataa kaikki yhden ihmisen niskaan. Itse olen kärsinyt masennukset, eron, väkivallan, raiskauksen ja traumaperäisen stressihäiriön. Hain kaiken ulkopuolisen ammattiavun mitä sain. Tietty ystävät olivat kultaakin arvokkaampia, auttoivat ja tukivat. Mutta että ystävyya olisi vain yksipuolista kauan, vuosia? Ei mee mun jakeluun. Ainakin pitää olla kiinnostunut toisenkin elämästä ja kiitollinen siitä yhdestä ystävästä joka jaksaa vierellä.

Vierailija

Elän itse pitkässä erokriisissä, johon mahtuu lasten huolia, talous, rakkaan lemmikin lopetus ym. Minulla on monia ystäviä, jolle olen asiaa purkanut, pelkään juurikin tätä, että ajan heidät kauas kuormittavilla asioillani. Elämäni koostuu tällähetkellä vain näistä asioista....nyt hain itselleni apua, että pääsisin asioissa johonkin suuntaan. Olen yrittänyt olla vastavuoroinen ja kuunnella myös heidän murheitaan, sekin helpottaa, kun toteaa, ettei meillä kenelläkään ole helppoa, vaikka murheet ovatkin erilaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla