Riia, 41, perusti perheen päälle nelikymppisenä, koska aika oli viimein sopiva. – Aikaisemmin olisi tuntunut, että lapsi estää minua tekemästä uraa, Riia sanoo.

Nuorena tyttönä Riia Koivisto oli varma, että 27-vuotiaana hänellä olisi oma perhe.

Vähän vanhempana hän ajatteli, että jollei hän ole 38-vuotiaana tavannut sopivaa miestä, hän tekee lapsen yksin.

Mutta vuodet vierivät, eikä Riialla ollut aikaa haaveilla perheestä. Meikkaajan päivät täyttyivät töistä ja oman yrityksen pyörittämisestä. Iltaisin Helsingissä riitti rientoja, ja monta kertaa vuodessa Riia matkusti ystäviensä kanssa ulkomaille.

Sinkkuelämä kesti pitkään. Mutta paniikki ei iskenyt edes silloin, 38-vuotiaana.

– Ei peli missään vaiheessa ollut menetetty, Riia sanoo.

– Tiesin että vauva tulee sitten, kun ihminen on oikea. Olen aika vahva nainen, ja monelle miehelle menestynyt, itsenäinen nainen voi olla pelottava asia.

Riia kurkkaa kolmikuisen Sea-tyttärensä vaunuihin. Hyväuninen pikkuihminen tuhisee siellä päiväuniaan.

– En koskaan vaipunut epätoivoon, sillä tiesin että asioilla on tapana järjestyä. Ihan turha kuumeilla sellaisesta, mikä ei ole realistista.

Tarvittiin oikea ihminen

Lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Pari vuotta sitten Riia tapasi miehen, jonka kanssa sai olla juuri sellainen kuin oikeasti oli. Lapsiasiaa ei otettu heti puheeksi, mutta Riia muistaa toivoneensa, että mieskin haluaisi joskus perustaa perheen.

Riia on onnellinen, että malttoi odottaa oikea ihmistä.

– Vauva-aika vaatii pari suhteelta paljon. Olen onnellinen, etten pamauttanut lasta jo valmiiksi huonoon suhteeseen. Asioita helpottaa myös se, että olemme vielä rakastuneita ja suhteemme alkuvaiheessa. Emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä ja jaksamme hoitaa myös parisuhdettamme.

Kun päätös oli tehty, perheen perustaminen ei sujunut ongelmitta. Keskenmeno sai Riian pohtimaan ikäänsä.

– Silloin tajusin, että olen neljäkymmentä eikä lapsensaanti ole mikään itsestäänselvyys. Lääkärit eivät tosin pitäneet ikääni selityksenä keskenmenoon, vaikka yritin sitä heille tarjota.

Riia uskoo, että neljäkymmentä on hänelle juuri sopiva ikä tulla äidiksi. Tähän ikään mennessä hän on ehtinyt bilettää, matkustaa, luoda uraa ja saada ystäviä.

– Aikaisemmin olisi tuntunut, että lapsi estää minua tekemästä uraa. Nyt tuntuu, että olen tehnyt tosi paljon ja voin edelleen tehdä. Hän ei vie minulta mitään, vaan päinvastoin tuo, Riia kertoo.

Freesi ja terve vielä pitkään

Riia on myös miettinyt ikäänsä ja sitä, ettei ole ihan nuori äiti.

– Olen 60-vuotias, kun tyttäreni on 20, hän toteaa.

– Onneksi aika on kuitenkin nyt erilainen, ja tämän päivän viisi- ja kuusikymppiset ovat nuorekkaita. Koen itsekin olevani ihminen, joka pysyy ajassa kiinni elämäntyylinsä ansiosta.

Riia haluaa pitää itsensä kunnossa tekemällä itselleen tärkeitä asioita, aivan kuten ennenkin – nyt vain koko perheen voimin. Lempilajit lenkkeily ja uinti odottavat jo. Riia haluaa pitää huolta sekä itsestään että tyttärestään – vielä pitkään.

– Minulla on vastuu pitää itsestäni hyvää huolta, jotta olen freesi ja terve äiti vielä kaksikymppiselle tyttärellenikin.

Itseensä luottava äiti

Riia uskoo, että rauhallisuus ja varmuudentunne ovat iän tuomaa viisautta. Se näkyy lasta koskevissa päätöksissä: ne Riia tekee yhdessä miehensä kanssa, vaikka arvostaakin neuvolan nuoria terveydenhoitajia.

Synnytyssairaalassa kätilö yritti väkisin väkisin yhyttää itkevää vastasyntynyttä ja äidin rintaa. Silloin Riia puhalsi pelin poikki ja opetteli imettämisen omassa rauhassaan.

– Olen aikuinen vasta nyt, Riia sanoo.

– Nuorempana olisin varmasti totellut muiden ohjeita orjallisemmin. Meitä kehotettiin herättämään vastasyntynyt vauva öisin syömään. Noudatimmekin ohjeita aluksi, kunnes päätimme luottaa omaan vaistoomme.

Muutkin osaavat hoitaa

Ennen vauvan syntymistä Riian suurin pelko oli, että hän kadottaisi itsensä tullessaan äidiksi. Niinpä hän on pitänyt itsensä virkeänä tekemällä vähän töitä ja pitämällä yhteyttä ystäviinsä.

Riian mies tekee pitkiä työpäiviä, mutta molemmat isovanhemmat tulevat enemmän kuin mielellään hoitamaan lastenlastaan.

– Kävin kampaajalla, kun Sea oli kahden viikon ikäinen enkä aio ottaa sellaisesta huonoa omaatuntoa. Haluan, että muutkin hoitavat häntä, jotta hän tottuu muihinkin kuin minuun. Päätin myös jo etukäteen, että tiedän miehen pärjäävän lapsemme kanssa ihan yhtä hyvin kuin minä enkä aio ohjeistaa häntä vaikkapa siitä, mitä vaatteita hän tytölle päälle pukee, Riia nauraa.

Kaipaako Riia vielä huoletonta entistä elämäänsä, josta hän ehti nauttia pitkään? Joskus kyllä. On haikeaa miettiä, ettei hän koskaan enää ole kahden miehensä kanssa.

– Välillä myös harmittaa, kun kaikki kaverit ovat viikonloppuna baarissa ja minä laulan kotona lastenlauluja, hän myöntää.

– Mutta se menee nopeasti ohi. Olen niin vilpittömän onnellinen lapsestamme ja täynnä rakkautta.

Lue lisää:

Munasolujen pakastaminen: Entä jos nainen voisi tulla raskaaksi silloin kun huvittaa?

Maria Sid: Äitiys muutti minut aivan kokonaan

Nicole Kidman, 47, tuskailee vauvakuumeessa: Toivon joka kuukausi olevani raskaana

Oliko tavoitteissasi kivuliaaseen eroon kiinnijääminen? Tästä muistilistasta on hyvä lähteä liikkeelle.

1. Pidä yhteyttä.

Lähde liikkeelle vaivaannuttavan tiiviistä yhteydenpidosta. Käytä kaikkia mahdollisia viestimiä rajoittamatta kommunikointia pelkkiin pitkiin puheluihin. Myös hänen työsähköpostinsa ja Instgraminsa ovat kelpo osoitteita muistutuksille olemassaolostasi.

2. Kiellä kaikki.

Sulkeudu täysin ja anna negatiivisten tunteidesi patoutua. Purkautumisvaiheesta tulee paljon jännempää.

3. Ehdota yhteenpalaamista…

…joka toinen päivä. Muuta mieltäsi niin usein kuin mahdollista ja jätä viimeisistä käänteistä hänen vastaajaansa vuoroin syyllistäviä, vuoroin rakastavia ääniviestejä.

4. Puhu ex-kumppanistasi pahaa.

Kerro vahvasti väritetty ja eksääsi demonisoiva versio tapahtumista kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Sujauta joukkoon henkilökohtaisia salaisuuksia, joita olette jakaneen keskenänne onnellisina aikoina.

5. Avaudu hänen lähipiirilleen.

Hänen kavereihinsa törmätessäsi anna palaa. Onhan heidän hyvä tietää näkökulmasi asiaan.

6. Vakoile.

Tarkista päivittäin hänen kuulumisensa somesta. Pidä samalla silmällä hänen perheensä, futiskavereidensa ja lukioaikaisen ihastuksen puuhia.

7. Sulje ystäväsi ulos elämästäsi.

Pysyttele kaukana ymmärtäväisistä kuuntelijoista. Heillä on tapana nopeuttaa erosta selviämistä huolestuttavan paljon.

8. Tee itsellesi soittolista yhteisistä biiseistänne.

Kuuntele sitä aina hereillä ollessasi.

9. Lukittaudu kotiisi.

Älä lähde ulos. Ihmisten tapaaminen saattaa viedä ajatuksesi pois olennaisesta ja pahimmillaan piristää.

10. Laiminlyö itseäsi.

Jätä syöminen ja nukkuminen vähemmälle. Kärsiminen asiaan.

 

Hiljennä valittaja, aivojesi tähden!

Valittaminen on tärkeä osa ihmisyyttä.

”Mieli on mestari luomaan toiveita, standardeja ja olettamuksia kaikesta siitä, mitä emme voi hallita”, kertoo psykologi Shawn T. Smith Psychology Today -lehdessä.

Se, etteivät toiveet toteudu, saa meidät kitisemään, olivat odotukset realistisia tai eivät.

Mutta tiesitkö, että märinän kuunteleminen ei ainoastaan raasta hermojasi, vaan on myös haitaksi aivoillesi?

Purnaus stressaa aivoja

Ongelma piilee mäkätyksen luomassa stressireaktiossa, kertoo Psychology Spot.

B-rapun naapurin moikkaamattomuudesta vaahtoava anoppisi saa aivoissasi aikaan hälytystilan, kun hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli (tuttavallisemmin HPA-akseli) aktivoituu uhalta suojautuakseen. HPA-akseli vapauttaa herätessään stressihormoni kortisolia. Sen tarkoitus on suojella.

Ikävä kyllä stressitilanteen jatkuessa pitkään (eli jos anoppi jatkaa ja jatkaa valitusta) kortisolin määrä nousee turhan korkeaksi. Reaktio taas tappaa hermosolujasi.

Tee palvelus aivoillesi. Hiljennä inisijä ihmisystävällisemmäksi.

Usein voivottelijan kanssa keskustellessa joutuu huomaamaan, että optimistiset vinkit tyrmätään ilman harkintaa. Valittaja ei halua apua. Hän tarvitsee lähelleen korvaparin, johon kipata viimeisimmät synkistelyn aiheet.

Aivot eivät kuormituksesta pidä. Ne hämmentyvät entisestään, kun hyökkäys ei ota laantuakseen.

Siksi kannattaa tehdä palvelus aivoilleen ja hiljentää inisijä ihmisystävällisemmäksi. Se onnistuu esimerkiksi näin:

Ehdota valittajalle kisaa siitä, kumpi pystyy listaamaan nopeammin sata asiaa, josta on kiitollinen tällä viikolla. Valittajan vaihtoehdot rajoittuvat haasteen hyväksymiseen tai totaaliseen jäätymiseen. Sinä ja aivokemiasi selviätte joka tapauksessa voittajina.