Riia, 41, perusti perheen päälle nelikymppisenä, koska aika oli viimein sopiva. – Aikaisemmin olisi tuntunut, että lapsi estää minua tekemästä uraa, Riia sanoo.

Nuorena tyttönä Riia Koivisto oli varma, että 27-vuotiaana hänellä olisi oma perhe.

Vähän vanhempana hän ajatteli, että jollei hän ole 38-vuotiaana tavannut sopivaa miestä, hän tekee lapsen yksin.

Mutta vuodet vierivät, eikä Riialla ollut aikaa haaveilla perheestä. Meikkaajan päivät täyttyivät töistä ja oman yrityksen pyörittämisestä. Iltaisin Helsingissä riitti rientoja, ja monta kertaa vuodessa Riia matkusti ystäviensä kanssa ulkomaille.

Sinkkuelämä kesti pitkään. Mutta paniikki ei iskenyt edes silloin, 38-vuotiaana.

– Ei peli missään vaiheessa ollut menetetty, Riia sanoo.

– Tiesin että vauva tulee sitten, kun ihminen on oikea. Olen aika vahva nainen, ja monelle miehelle menestynyt, itsenäinen nainen voi olla pelottava asia.

Riia kurkkaa kolmikuisen Sea-tyttärensä vaunuihin. Hyväuninen pikkuihminen tuhisee siellä päiväuniaan.

– En koskaan vaipunut epätoivoon, sillä tiesin että asioilla on tapana järjestyä. Ihan turha kuumeilla sellaisesta, mikä ei ole realistista.

Tarvittiin oikea ihminen

Lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Pari vuotta sitten Riia tapasi miehen, jonka kanssa sai olla juuri sellainen kuin oikeasti oli. Lapsiasiaa ei otettu heti puheeksi, mutta Riia muistaa toivoneensa, että mieskin haluaisi joskus perustaa perheen.

Riia on onnellinen, että malttoi odottaa oikea ihmistä.

– Vauva-aika vaatii pari suhteelta paljon. Olen onnellinen, etten pamauttanut lasta jo valmiiksi huonoon suhteeseen. Asioita helpottaa myös se, että olemme vielä rakastuneita ja suhteemme alkuvaiheessa. Emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä ja jaksamme hoitaa myös parisuhdettamme.

Kun päätös oli tehty, perheen perustaminen ei sujunut ongelmitta. Keskenmeno sai Riian pohtimaan ikäänsä.

– Silloin tajusin, että olen neljäkymmentä eikä lapsensaanti ole mikään itsestäänselvyys. Lääkärit eivät tosin pitäneet ikääni selityksenä keskenmenoon, vaikka yritin sitä heille tarjota.

Riia uskoo, että neljäkymmentä on hänelle juuri sopiva ikä tulla äidiksi. Tähän ikään mennessä hän on ehtinyt bilettää, matkustaa, luoda uraa ja saada ystäviä.

– Aikaisemmin olisi tuntunut, että lapsi estää minua tekemästä uraa. Nyt tuntuu, että olen tehnyt tosi paljon ja voin edelleen tehdä. Hän ei vie minulta mitään, vaan päinvastoin tuo, Riia kertoo.

Freesi ja terve vielä pitkään

Riia on myös miettinyt ikäänsä ja sitä, ettei ole ihan nuori äiti.

– Olen 60-vuotias, kun tyttäreni on 20, hän toteaa.

– Onneksi aika on kuitenkin nyt erilainen, ja tämän päivän viisi- ja kuusikymppiset ovat nuorekkaita. Koen itsekin olevani ihminen, joka pysyy ajassa kiinni elämäntyylinsä ansiosta.

Riia haluaa pitää itsensä kunnossa tekemällä itselleen tärkeitä asioita, aivan kuten ennenkin – nyt vain koko perheen voimin. Lempilajit lenkkeily ja uinti odottavat jo. Riia haluaa pitää huolta sekä itsestään että tyttärestään – vielä pitkään.

– Minulla on vastuu pitää itsestäni hyvää huolta, jotta olen freesi ja terve äiti vielä kaksikymppiselle tyttärellenikin.

Itseensä luottava äiti

Riia uskoo, että rauhallisuus ja varmuudentunne ovat iän tuomaa viisautta. Se näkyy lasta koskevissa päätöksissä: ne Riia tekee yhdessä miehensä kanssa, vaikka arvostaakin neuvolan nuoria terveydenhoitajia.

Synnytyssairaalassa kätilö yritti väkisin väkisin yhyttää itkevää vastasyntynyttä ja äidin rintaa. Silloin Riia puhalsi pelin poikki ja opetteli imettämisen omassa rauhassaan.

– Olen aikuinen vasta nyt, Riia sanoo.

– Nuorempana olisin varmasti totellut muiden ohjeita orjallisemmin. Meitä kehotettiin herättämään vastasyntynyt vauva öisin syömään. Noudatimmekin ohjeita aluksi, kunnes päätimme luottaa omaan vaistoomme.

Muutkin osaavat hoitaa

Ennen vauvan syntymistä Riian suurin pelko oli, että hän kadottaisi itsensä tullessaan äidiksi. Niinpä hän on pitänyt itsensä virkeänä tekemällä vähän töitä ja pitämällä yhteyttä ystäviinsä.

Riian mies tekee pitkiä työpäiviä, mutta molemmat isovanhemmat tulevat enemmän kuin mielellään hoitamaan lastenlastaan.

– Kävin kampaajalla, kun Sea oli kahden viikon ikäinen enkä aio ottaa sellaisesta huonoa omaatuntoa. Haluan, että muutkin hoitavat häntä, jotta hän tottuu muihinkin kuin minuun. Päätin myös jo etukäteen, että tiedän miehen pärjäävän lapsemme kanssa ihan yhtä hyvin kuin minä enkä aio ohjeistaa häntä vaikkapa siitä, mitä vaatteita hän tytölle päälle pukee, Riia nauraa.

Kaipaako Riia vielä huoletonta entistä elämäänsä, josta hän ehti nauttia pitkään? Joskus kyllä. On haikeaa miettiä, ettei hän koskaan enää ole kahden miehensä kanssa.

– Välillä myös harmittaa, kun kaikki kaverit ovat viikonloppuna baarissa ja minä laulan kotona lastenlauluja, hän myöntää.

– Mutta se menee nopeasti ohi. Olen niin vilpittömän onnellinen lapsestamme ja täynnä rakkautta.

Lue lisää:

Munasolujen pakastaminen: Entä jos nainen voisi tulla raskaaksi silloin kun huvittaa?

Maria Sid: Äitiys muutti minut aivan kokonaan

Nicole Kidman, 47, tuskailee vauvakuumeessa: Toivon joka kuukausi olevani raskaana

Erimielisyydet pitäisi käsitellä puhumalla, mutta välillä jotakuta saattaa lapsettaa.

Mykkäkoulu on varmaan kaikille tuttu jostain ihmissuhteesta. Mökötät ehkä itse tai tuskastut, kun joku muu menee mykäksi. Tiedetään: aikuisten tulisi käsitellä erimielisyydet puhumalla. Välillä riita kuitenkin kärjistyy niin, että jotakuta alkaa lapsettaa ja suut vedetään suppuun.

Mykkäkoulu on herättänyt Vauvan keskustelupalstalla kiivasta mielipiteenvaihtoa, ja kokosimme kommentoijien joukosta useimmin tavattavat mykkäkoululaiset.

1. Marttyyri

Marttyyri olettaa, että muut tietävät, miksi hän on hiljaa. Vaikka häneltä kysyttäisiin syytä, marttyyri ei vastaa.

”Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tiennyt, mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.”

2. Turhautuja

Mykkäkoulu alkaa, kun turhautujalta loppuvat keinot. Turhautujasta tuntuu, että toinen sanaharkan osapuoli ei osaa riidellä.

”En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vain vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin ´parempi´ kuin se, että huudetaan kurkku suorana, ja tavarat lentelevät, tai jopa käydään käsiksi toiseen.” 

3. Tasapainoilija

Tasapainoilija on usein riitojen sovitteleva osapuoli. Välillä tuntuisi reilulta, että toinenkin joutuisi hyvittelemään käytöstään riitatilanteessa. Silloin tasapainoilija turvautuu mykkäkouluun.

”Mieluummin olen hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen, kuinka mieleni pahoittamista vähätellään.”

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar.”

4. Mykkämaratonin mestari

Nyt puhutaan jo kovan luokan mykkäkoululaisesta. Hän voi venyttää vaitioloa jopa päivien tai yli viikon pituiseksi. Mykkäkoulu on kuitenkin henkistä väkivaltaa ja varsinkin pitkittyneenä todella raskasta sen kohteelle.

”Vanhempieni mykkäkoulu kesti vuosia. Siis yli 10 vuotta! Päättyi, kun toinen heistä pakkasi tavaransa. Minä valitsin miehen, joka osaa puhua.”

5. Puhelias

Mykkäkoulu tuntuu hyvältä idealta, mutta juttua riittää niin, että siinä pitäytyminen on hankalaa. Puhelias vaikenee alkuun, mutta alkaa aina jossain vaiheessa jutella, tahallaan tai vahingossa.

”Rehellisesti, olen ollut mykkäkoulussa alle tunnin. En pysty olemaan hiljaa.”

6. Väärän kohteen valinnut

Tämä hahmo saattaa mennä hiljaiseksi ja vetäytyä vaikka makuuhuoneeseen vähäksi aikaa. Yleensä tilanne päättyy siihen, että tyyppi palaa mykkäkoulun kohteen luo ihmetellen: ”Mikset tullut kysymään, mikä vaivaa?”

”Mun mies on mykkäillyt itseksekseen ties kuinka kauan, en vain ole huomannut, kun ei muutenkaan puhu.”

7. Ainainen riitelijä

Ainaisella riitelijällä on melkein aina jotain kränää jonkun kanssa, ja hän pitää lukua, kenelle ei milloinkin puhu. 

”Äitini on mykkäkoulujen kuningatar. Hänellä pitää aina olla jotain kähinää jonkun kanssa menossa, ja kun ei osaa tai pysty käsittelemään ja säätelemään tunteitaan, pitää mykkäkouluja. Kotona asuessani meillä oli kuukausia puhumattomuutta.”

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin.”

8. Katoaja

Sen lisäksi, että katoaja ei puhu, hän lähtee kokonaan menemään ovet paukkuen, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin. Siinä on kääntöpuolensa. Hän voi vain toivoa, että joku on vielä odottamassa, kun katoaja päättää palata.

”Tajusin, että en muuten helvetissä mene enää takaisin kiukuttelevan miehen luo enkä ilmoita erostakaan, kun ei kerran ole asiaa voitu selvittää kuin aikuiset. Käytiin isän kans hakemassa mun kamat, ja muutin kotiin kunnes löysin uuden kämpän.”

9. Mykän vastarinnan harjoittaja

Mykän vastarinnan harjoittaja ei itse aloita mykkäkoulua, mutta jos hänelle ei puhuta, ei vastarintalainenkaan puhu. Syntyy pattitilanne.

”Kun huomasin missä taas mennään, lakkasin puhumasta minäkin. Olin kuin häntä ei olisikaan. Ei tullut syömään kun laitoin ruokaa, niinpä sitten jäin keittiöön istumaan ja lukemaan sanomalehteä. Tiskasin, puuhailin kaikenlaista kunnes ruoat jäähtyi ja laitoin ne jääkaappiin. Kun menin olohuoneeseen, hän livahti keittiöön etsimään ruokaa!”

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti