Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Haaveiletko rakkauden löytämisestä? Rakkausvalmentaja neuvoo, kuinka treenaat mielen lemmelle avoimeksi.

Valoisat kesäillat voivat olla pitkiä yksin vietettäviksi. Mitä tehdä, kun yksikään kiinnostava tyyppi ei tunnu kävelevän vastaan? Tai kun tyyppi toisensa perään vain katoaa maisemasta, koska et uskalla avata suutasi?

Rakkausvalmentaja Jenni Kauppila muistuttaa, että toiseen voi rakastua vasta sitten, kun on oppinut rakastamaan itseään. Jos kukaan ei siis tunnu kolahtavan, syynä voivat olla mielessäsi pyörivät, romanssia sabotoivat ajatukset. Vasta kun tiedostat, kuinka ajatuksesi vaikuttavat toimintaasi, voit päästä eroon sabotoijista.

– Tärkeintä on tunnistaa omat ajatuksensa ja esteensä rakkaudelle ja muistuttaa itseään siitä, etteivät ne välttämättä ole totta, Kauppila sanoo.

Se vaatii rohkeutta, sillä rakastumista rajoittavat uskomukset eivät ole niitä mieluisimpia. Voi joutua vaikka toteamaan, että pelkää sisimmässään tulevansa torjutuksi, jos paljastaa toiselle todellisen itsensä. Mutta rakkaus ei olekaan pelkureiden laji. Jos kuitenkin haluat jättää sinkkuuden taaksesi, aloita tutkimusmatka sisimpääsi.

Pyydystä ikävät ajatukset

On helpompi kiirehtiä treffeiltä toisille kuin pysähtyä miettimään, voisiko syynä jatkuviin pettymyksiin olla omat ajatukset. Ehkä ongelma onkin omassa mielessä, eikä vääränlaisissa kumppaniehdokkaissa?

– Kirjoita viikon ajan ylös omia ajatuksiasi. Niitä ei tarvitse yrittää muuttaa. Riittää, että tiedostat ne, rakkausvalmentaja neuvoo.

Mieleesi voi pulpahtaa hokemia, kuten ”kukaan ei huomaa minua” tai ”en ikinä onnistu parisuhteessa”. Kirjaa ajatuksesi ylös kuin tutkimusmatkailija.

Kun olet tiedostanut ne, voit alkaa kyseenalaistaa ajatteluasi. Huomaat myös, millaisia tunteita uskomuksesi herättävät. Uskalla kohdata ikävätkin tunteet, niin ne alkavat menettää vaikutusvaltaansa. Ajatusten kirjaaminen paljastaa senkin, onko mielessäsi tilaa romanssille. Ehkä et olekaan jättänyt taaksesi aiempaa suhdetta.

Päästä irti menneistä

Moni haikailee tiedostamattaan eksäänsä tai tuntee katkeruutta erosta. Mitä tehdä, jos menneisyys kummittelee mielessä?

– Kysy itseltäsi, mitä sellaista oli edellisessä suhteessasi tai erossa,  jota et ole hyväksynyt, Kauppila neuvoo.

Vasta kun hyväksyt menneen ja päästät siitä irti, voit päästä eteenpäin. Jos olet esimerkiksi tullut petetyksi, asian hyväksyminen tarkoittaa, että myönnät itsellesi tapahtuneen ja uskallat kohdata tunteesi. Olla vaikka vihainen.

– Tukahdutettu viha muuttuu katkeruudeksi. Silloin voi alkaa ajatella, ettei esimerkiksi enää koskaan löydä rinnalleen ketään.

Mielen puhdistamiseksi Kauppila kehottaa kirjoittamaan kirjeen eksälle. Vuodata paperille kaikki, minkä haluaisit sanoa hänelle. Kirjettä ei tarvitse lähettää. Riittää, että tunteet saa purettua. Voit myös kirjoittaa itsellesi kirjeen tunteistasi. Näin on helpompi antaa itselleen anteeksi, jos esimerkiksi antoi toisen kohdella itseään kaltoin.

Lähesty vapaana

Kun mieli on puunattu vanhasta, se on valmis uuteen kipinään. Mutta entä jos aloitteen tekeminen tuntuu yhä ahdistavalta? Rakkausvalmentajalla on lohdullinen viesti: itseään ei tarvitse muuttaa väkisin.

– Jos omaa käyttäytymistään yrittää muuttaa hampaat irvessä, se on aina vain vaikeampaa. Kun kykenee hyväksymään itsensä, oma toimintakin alkaa muuttua. Ihan itsestään.

Jos kiinnostavan henkilön luokse käveleminen tuntuu yhtä vaikealta kuin spontaanin katuperformanssiesityksen tekeminen, on paras hyväksyä tuntemuksensa. Voit todeta joka kerta kiinnostavan tyypin kohdattuasi, että haluaisit todella pyytää tuota ihmistä kahville mutta et vain pysty.

– Kun olet tiedostanut asian tarpeeksi monta kertaa, niin joku kerta toimit toisin, Kauppila vakuuttaa.

Rohkeuden takana on vapaa tahto. Kun et enää vaadi itseltäsi ylitsepääsemätöntä, teet lopulta aloitteen vapaasta tahdosta.

– Kun hyväksyy oman pelkonsa, toinen ihminen ei välttämättä edes huomaa sitä, Kauppila muistuttaa.

Avoimena tutkimusretkelle!

Kun treffi-ilta vihdoin koittaa, paras asusteesi on tyhjä mieli.

– Yritä lähestyä toista ilman odotuksia ja vaatimuksia, Kauppila neuvoo.

Jos heti ensimmäiseksi alat kauhistella mielessäsi treffikumppanin rumia kenkiä, saatat hylätä helmen pelkän kenkävalinnan perusteella. Ihannekumppania kuvaileva vaatimuslista kannattaa jättää kotiin. Kauppila muistuttaa, että lista kertoo usein sen tekijän peloista. Jos vaikka tuntee olonsa taloudellisesti turvattomaksi, toivoo kumppaniltaan varakkuutta ja vakaata työpaikkaa.

– Kun toista ei hae täydentämään omia puutteitaan, vaatimuslista jää lyhyeksi. Näin ihmissuhteista ei myöskään muodostu riippuvuussuhteita. Treffeillä on hyvä tarkkailla itseään. Solahdatko johonkin rooliin, esimerkiksi kriittiseksi epäilijäksi tai miellyttämishaluiseksi kyselijäksi? Mitä paremmin tiedostat roolisi, sitä helpompi siitä on irtaantua. Ajatusten sijaan kannattaa keskittyä siihen, millaisia tuntemuksia treffiseurasi sinussa herättää. Älä heitä hanskoja tiskiin, vaikka perhosia ei heti lentelisikään vatsassa.

– Yhteentoimivat kemiat tuntuvat eri ihmisten kehoissa eri tavoin. Toisella kädet hikoilevat, jollakin tulee vatsa kipeäksi…

Itselle sopiva tyyppi voi myös saada ihokarvat pystyyn ärtymyksestä. Tämä johtuu siitä, että ihmiset toimivat peileinä toisilleen. Tyyppi ärsyttää sinua, koska jokin hänessä heijastaa sinulle omia pelkojasi. Hän saa sinut pois mukavuusalueeltasi.

Mutta tuleeko tästä mitään?

Jos vaativaa mieltään ei saa hiljennettyä, se alkaa helposti etsiä vakuuksia jo ensimmäisten treffien aikana: onko tämä se tyyppi, jonka kanssa voisin kuvitella käveleväni alttarille? Sitten sanotaankin heipat, jos toinen ei tunnu heti täydelliseltä.

Kauppila tietää, että useimmat kaipaavat parisuhteelta varmuutta, koska epävarmuus on epämiellyttävä tunne. Seurauksena on onnen estävä noidankehä.

– Ihmiset eivät uskalla antautua suhteelle, koska eivät tiedä, toimiiko se.

Eivätkä he saa tietää sitä, koska antavat toiselle vain osan itsestään. Parisuhteessa ei voi pitää toista jalkaa oven välissä. Elämään kuuluva epävarmuus on hyväksyttävä. Asiaa voi harjoitella panemalla omien ajatusten perään kysymysmerkin. Sen sijaan, että mietit ”tästä ei tule mitään”, mieti: ”Voiko olla, ettei tästä tule mitään?” Jätä kysymys avoimeksi ja luota siihen, että saat vastauksen myöhemmin. Ennen treffeille lähtöä voi muistuttaa itseään: treffailun ei tarvitse olla vakavaa.

– Tutkitte yhdessä, tuleeko tästä mitään vai ei. Tärkeintä on kohdata toinen avoimesti ja nauttia hetkestä yhdessä.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti

Vainoharhaisen ihmisen silmissä maailma näyttäytyy pelottavana ja vihamielisenä. Omassa ajattelussaan hän ei yleensä näe vikaa.

Kyttääkö puolisosi jatkuvasti puhelintasi, vaikket ole antanut mitään aihetta epäluottamukseen? Kantaako ystäväsi vieläkin kaunaa, että kerran arvostelit hänen paitaansa yläasteella? Kyse voi olla paranoidisesta ajattelusta.

Psykologian maisteri Aino Saarinen on tehnyt paranoidisesta ajattelusta väitöstutkimuksen. Saarisen mukaan paranoidisuus ulottuu lievistä ja ohimenevistä ajatuksista vakavaan vainoharhaisuuteen.

Lievänä paranoidisuus voi ilmetä esimerkiksi hetkellisinä pelkoina joutua kritiikin kohteeksi. Vakavimmillaan siihen liittyy vainoharhaisuutta eli psykoottistasoista harhaluuloisuutta. Vakavassa muodossa ihmisellä on pysyviä ja ahdistusta aiheuttavia uskomuksia – hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että on poliisin vainoama.

Paranoidisesti ajatteleva ihminen tunnistaa hyvin harvoin itse oireiluaan. Sen vuoksi voi olla tärkeää, että läheinen huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

– Oireiluun tulisi hakea apua, jos paranoidisuus alkaa haitata ihmisen itsensä tai tämän läheisten elämää merkittävästi, Saarinen sanoo.

Mistä sitten tunnistaa paranoidisen ajattelun? Saarinen kertoo, että tyypillisiä merkkejä ovat muun muassa seuraavat:

1. Epäluottamus

”Perusteeton epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan ovat paranoidisuuden ydinmerkkejä.”

Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi. Tämän vuoksi hänellä saattaa olla korkea kynnys uskoutua edes läheisilleen.

2. Kontrollin tarve

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa pyrkiä seuraamaan ja kontrolloimaan läheistensä toimintaa.”

Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi läheisten puhelimen käytön seuraamisena.

Vainoharhainen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi.

3. Kaunaisuus

”Paranoidiset ihmiset ovat taipuvaisia kantamaan kaunaa pitkään pienistäkin loukkauksista.”

Paranoidisen saattaa siis olla vaikeaa antaa anteeksi, vaikka asiasta olisi kulunut jo paljonkin aikaa.

4. Oman edun tavoittelu

”Paranoidisen henkilön saattaa olla vaikeaa tehdä joustavasti yhteistyötä toisten kanssa.”

Saarisen mukaan paranoidinen ihminen saattaa nähdä asiat pikemminkin itsekeskeisestä näkökulmasta. Hän voi pyrkiä edistämään omia tavoitteitaan eikä yhteistä päämäärää.

5. Ylitulkinta

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa löytää herkästi negatiivisia piiloviestejä toisten hyväntahtoisesta toiminnasta.”

Hän saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Paranoidinen ihminen saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Miten apua vainoharhaisuuteen?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

– Häiriökeskeistä näkökulmaa ja psykiatrisia termejä tulisi välttää. Aluksi kannattaa pyrkiä keskustelemaan esimerkiksi konkreettisista tilanteista, joissa ajattelu ilmenee, Saarinen ehdottaa.

Paranoidisen ajattelun vakavuutta voi yrittää selvittää esimerkiksi tiedustelemalla, miksi läheinen tulkitsi tilanteen niin kuin tulkitsi. Tekeekö hän samankaltaisia tulkintoja laajalti muissakin sosiaalisissa tilanteissa? Kuinka vakuuttunut hän on tulkintojensa oikeellisuudesta?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

Kuitenkin monissa tapauksissa paranoidisesti ajattelevaa ihmistä on vaikea saada hoitoon. Hän ei useinkaan tunnista omaa oireiluaan ja saattaa herkästi kokea asiaan puuttumisen uhkaavana. Hän voi jopa reagoida siihen aggressiivisesti.

Helpoimmin hänet saattaa saada helpommin avun pariin tarttumalla toisiin, samanaikaisesti ilmeneviin oireisiin. Saarisen mukaan paranoidiseen ajatteluun liittyy tyypillisesti esimerkiksi unettomuutta, ahdistusta tai stressiä, joihin henkilö saattaa kokea tarvitsevansa ammattiapua.

– Kun näitä oireita käsitellään ammattilaisten kanssa, saatetaan päästä keskustelemaan myös paranoidisista ajatuksista ja niiden hoidosta, Saarinen sanoo.