Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Jenni Airaksinen odotti Sami Dahlströmin treffikutsua neljä kuukautta kipinöissään.

Se tuntui heti ensimmäisessä kosketuksessa. Kuin sähkövirta olisi kulkenut lävitse. Tanssi jatkui, eikä Jenni tiennyt miehen nimeä, tuskin uskalsi katsoa tätä silmiin, etteivät askeleet olisi seonneet. Kun tanssitunti päättyi, tuli tuttu pettymys: mies ei taaskaan sanonut mitään! Eikö hän tuntenut samaa sähköä?

Hänen täytyy olla hullu tai varattu – muuten hän olisi jo tehnyt aloitteen, Jenni järkeili. Hän oli huomannut komean miehen ja tämän jäänsiniset silmät heti ensimmäisellä salsatunnilla. Mies oli aloittanut parisalsan jo edellisvuonna mutta oli kertaamassa aloittelijoiden tunnilla – Jennin onneksi.

Joka sunnuntai Jenni valitsi tanssivaatteita tavallista pidempään. Hän halusi antaa itsestään hyvän kuvan ihastukselleen. Salissa nainen pälyili jännittyneenä, oliko komistus paikalla. Usein mies astui ovesta vasta juuri ennen tunnin alkua.

Sami mietti sunnuntaisin, onkohan se mimmi siellä tänään. Perhoset lepattivat vatsassa, vaikka hän ei salsatunnilta suhdetta varsinaisesti etsinytkään. Hän oli huomannut heti naisen ryhdikkyyden ja ilon. Kun he tanssivat, mies tunsi sykkeensä nousevan epätavallisen korkealle.

Muiden kanssa ei jännittänyt samalla tavalla. Sami joutui puremaan hampaita yhteen, koska ei halunnut möhliä säteilevän naisen edessä. Nainen oli aivan omaa luokkaansa. Ja todennäköisesti varattu...

Sunnuntait kuluivat, ja lopulta oli kevään viimeinen tunti. Sami päätti taktiikkansa juuri ennen tunnin loppua. Hän käveli Jennin kiinni käytävällä.

– Onko sulla lenkkarit? Jos haluat lähteä joskus lenkille, jätä numerosi vastaanottoon.

Miehekkään matala ääni ratkaisi asian. Sen kuultuaan Jenni tiesi, että tämä on nyt menoa.

– Vihdoin hän ymmärtää oman parhaansa, Jenni ajatteli.

Post-it lappu odotti Samia vastaanottotiskillä.

Miksi rakkaani on paras treenikaverini?

Jenni: ”Meillä synkkaa hyvin, ja ymmärrän vaivatta Samin vientejä. Tunnin jälkeen voimme kotona jatkaa kuvioiden opettelemista. Sami kertoo aina rehellisesti, kuinka voisin kehittyä. Hän ymmärtää, että tanssi on iso osa elämääni, eikä minun tarvitse valita tanssin tai hänen väliltään.”

Sami: ”Jenni lukee ajatukseni ja tietää etukäteen, jos aion muuttaa kuviota kesken kaiken. Jos taas menetän hermoni, hän muistuttaa hengittämään tai pitämään juomatauon. Jennin loistava rytmitaju auttaa, kun itselleni tulee vaikeuksia rytmin kanssa. On myös mukava tanssia yhdessä matkoilla.”

Jenni Airaksinen on 39-vuotias yliopistolehtori. Sami Dahlstöm on 38-vuotias yrittäjä. Ovat kihloissa ja asuvat Tampereella Jennin 7- ja 9-vuotiaiden poikien sekä Samin 12-vuotiaan tyttären kanssa. Tapasivat toisensa parisalsatunnilla Tampereella tammikuussa 2010. Ensitreffit huhtikuussa 2010, ja vuoden päästä muutto yhteen. Tanssivat salsaa viisi tuntia viikossa Salsa Housella.

Lue myös:

Rakkaus syttyi suunnistusreissulla – yö vierähti hyttikäytävällä

Rakkaus syttyi beach-volley kentällä – erätauolla kunnon kielarit

Koetko jatkuvaa ahdistusta suhteessasi? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan, miten voi tietää, että suhde on vaarassa hajota.

Usein sanotaan, että ero tuli täysin puskista. Todellisuudessa tilanne kuitenkin on harvoin tämä. Voiko eron sitten aavistaa jotenkin etukäteen? Eroasiantuntija Marika Rosenborg paljastaa kirjassaan Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas merkit, joista tunnistaa suhteen olevan vaarassa hajota. Kysyimme eronneilta naisilta, miten nämä merkit näkyivät heidän suhteissaan ennen lopullista hajoamista. 

1. Jatkuva ahdistus

"Minua ahdisti sekä kumppanin läsnäolo, kuin virtahepo olohuoneessa, että poissaolokin." 

"Kumppanin reaktion ajatteleminen ahdisti. Läheisten mahdolliset reaktiot ahdistivat. Ajatus loppuelämästä kyseisessä suhteessa ahdisti. Pelko tulevaisuudesta eron jälkeen ahdisti. Kokemus epäonnistumisesta ahdisti. Eli kyllä, ennen eroa ahdistus oli 4–5 kuukautta hyvin paljon läsnä."

2. Puhumattomuus

"Puoliso lopetti puhumisen ja jutteli sen sijaan pullon hengen kanssa."

"Aluksi yritin puhua kokemistani haasteista, ei edes suoranaisista ongelmista. Jossain vaiheessa tajusin, että kyse oli enimmäkseen perustavammanlaatuisista persoonallisuus- ja elämäntapaeroista, enkä kokenut enää puhumista mielekkääksi. Tarvitsin kuitenkin ennen lopullista eroa useamman kuukauden pohtimisaikaa."

3. Pelko toisen reaktiosta

"Puoliso ei puhunut, ja minä kiehuin, kun mihinkään ei saanut reaktiota. Puoliso pelkäsi kiehumistani, minä ahdistuin puhumattomuudesta."

4. Et tiedä, missä kumppanisi viettää aikaa

"Tilanne oli suhteen viimeisinä viikkoina varmaan enemmänkin niin päin, että kumppanini ei aina tiennyt, missä minä vietin aikaani. Ahdistuksen vuoksi yritin olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Kerroin kyllä kysyttäessä, missä olin ollut tai minne menossa, mutta minulla ei ollut enää luontaista halua jakaa asioita kumppanini kanssa."

"Tiesin kyllä, missä puolisoni viettää aikansa: netissä."

5. Läheisyyden ja seksin loppuminen

"Lähinnä sitä koitti välttää kaikkea yhdessäoloa."

"Kun aloin tajuta, ettei kyseessä ollut se suhde, jossa haluan olla loppuelämäni, ei läheisyyskään enää tuntunut hyvältä tai oikealta. Ensin pois jäi seksi, sitten vähitellen muukin läheisyys. Pienikin suukko tuntui kiusalliselta, ja kumppanin halausote nukkumaan mennessä lähinnä ahdisti."

6. Tunne etääntymisestä

"Emme puhuneet enää muusta kuin lapsiin liittyvistä pakollisista asioista."

"Huomionhaku muualta, kalenterin täyttäminen äärimmilleen."

7. Sinulta salaillaan asioita tai salaat niitä itse 

"Puolin ja toisin, kun ei halua enää jakaa elämäänsä toisen kanssa."

Moni haluaa tehdä sosiaaliseen mediaan virallisen tilin lisäksi kakkostilin, jolla saa hölmöillä ja hassutella vapaasti. 

Viime vuosina kypsempi väestönosa on herännyt päivittelemään, kuinka kunnollista nykynuoriso on: se esimerkiksi juo aikaisempia sukupolvia vähemmän alkoholia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL arvioi, että ilmiön taustalla ovat esimerkiksi tiukentuneet asenteet. Myös sosiaalinen media voi vaikuttaa juomahalujen vähenemiseen: Munchies kertoo, että nuoret eivät halua olla humalassa, koska pelkäävät joutuvansa kavereiden sometileille osana railakkaita kännikuvia.

Se, mikä kerran päätyy nettiin, jää sinne ikuisiksi ajoiksi, tietävät nuorisolaiset.

Mutta voi siellä somessakin irrotella, kunhan suojaa selustansa. Silloin tarvitaan erillinen sometili eli niin kutsuttu sekoilutili. Sellaisen kertoo tehneensä esimerkiksi 23-vuotias Milja (nimi muutettu).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan salatilissä on kyse siitä, mitä somessa, tässä tapauksessa Instagramissa, haluaa itsestään näyttää ja mitä ei.

– Joskus tekisi mieli hassutella, muttei oikein omalla, virallisella sometilillä kehtaa, Milja kertoo.

Tilit ovat salaiset, ja niitä seuraavat vain kaveriporukan jäsenet.

– Siksi teimme jonkin aikaa sitten kaveriporukan kesken omien Instagram-tiliemme lisäksi kaksi ”sekoilutiliä”, joille postaamme kaikenlaista outoa.

Kun Milja sanoo ”kaikenlaista”, hän tarkoittaa esimerkiksi kaksoisleukakuvia, tanssivideoita, epämääräisiä meikkitutoriaaleja, päätöntä riehumista ja muuta epäasiallista materiaalia.

Kyseiset tilit ovat salaiset, ja niitä seuraavat vain Miljan kaveriporukan jäsenet – ja tietenkin sekoilutilit seuraavat toinen toisiaan.

– Tällä tavalla somessa uskaltaa hölmöillä ja viihdyttää kavereita ilman, että tarvitsisi pelätä, mitä pomo löytää googlettaessaan työntekijäänsä, Milja miettii.

Hyvä, paha digijalanjälki

Viestintä–Pirittan somekonsultti ja -asiantuntija Helmi Korhonen kertoo, että kyseessä ei ole täysin ennenkuulumaton ilmiö.

– Kakkostilien tekeminen ei myöskään liity pelkästään Instagramiin. Joihinkin sosiaalisiin medioihin saatetaan tehdä pelkästään tällaisia sekoilutilejä, kun toisissa someissa esitetään se julkisempi minäkuva, Korhonen sanoo.

Hassuttelutilien tekeminen on Korhosen mukaan lähtökohtaisesti hauska ilmiö, mutta se voidaan myös nähdä vastavoimana lisääntyneelle mediakasvatukselle.

”Nuorille puhutaan paljon nimenomaan digitaalisesta jalanjäljestä.”

– Nuorille puhutaan paljon nimenomaan digitaalisesta jalanjäljestä. Lapset ja nuoret toki naureskelevat, että joo joo, ihan kuin omat someasiat olisivat kymmenen vuoden päästä missään nähtävillä. Toisaalta on myös ymmärretty hyvin sekin, että kaikille kasvaa digitaalinen jalanjälki, joka seuraa koko loppuelämän ja jonne voi jäädä jälkiä nuoruuden hölmöilystä, Korhonen sanoo.

– Kakkostilit saattavat olla siis sellainen vastavoima, että hei, vaikka käytämme somea, emme ole tylsiä. Halutaan pitää kiinni myös leikkimielisyydestä ja pilailusta. Niillä kakkostileillä se vain koetaan turvallisemmaksi.

”Vanhempi väestö saattaa laukoa omalla nimellään aika kauheitakin juttuja somessa.”

Mediakasvatuksen määrä näkyy myös sukupolvien eroissa somen käyttämisessä.

– Sama ilmiöhän näkyy myös esimerkiksi vihapuhekeskusteluissa: vanhempi väestö saattaa laukoa omalla nimellään aika kauheitakin juttuja somessa, mutta nuoret käyttäytyvät paljon fiksummin, Korhonen sanoo.