Jenny ja Mikko käyvät iltarasteilla yhdessä kerran viikossa. Kuva Panu Pälviä
Jenny ja Mikko käyvät iltarasteilla yhdessä kerran viikossa. Kuva Panu Pälviä

Jenny Paulin ja Mikko Patana löysivät suunnistuksen parista elämänsä rastin, vaikka eivät sitä edes etsineet.

Jenny ei tiennyt, että se voisi tuntua tältä. Aivan kuin hän olisi tuntenut Mikon vuosia, vaikka he olivat juuri tavanneet. Onneksi he istuivat laivan käytävällä, sillä kun hän lopulta rohkeni suudella Mikkoa, jalat menivät veltoiksi. Suuteleekin ihan samalla tavalla kuin minä!

Lokakuussa 2010 bussilastillinen suunnistajia oli palaamassa Tukholmasta suunnistuskauden päätöstapahtumasta, Smålands Kavlenista. Mies oli leikkinyt mäkihyppääjää pelkässä urheilukerrastossa sataman betoniporsaan päällä.

Hauska tyyppi, Jenny oli ajatellut. Kaveri tiesi, että mies on Mikko Patana Ikaalisten Nousevasta Voimasta.

Laivan diskossa valot osuivat baaritiskillä nojailevaan mieheen. Jenny tunnisti miehen samaksi, joka oli esitellyt ponnistusvoimaansa aiemmin päivällä satamaterminaalissa.

Diskossa mies näytti jotenkin erilaiselta. Siisti sininen kauluspaita, hiuksetkin kivasti. Jenny päätti rohkaista mielensä.

– Mikko Patana, mikäs mies sinä olet?

Ennen matkaa Jenny oli ilmoittanut kavereilleen nauttivansa vapaudesta. Pitkä suhde oli päättynyt vuosi sitten, ja Jenny oli päättänyt pitää kiinni sinkkuudestaan. Mikkokin oli vielä toipumassa samana vuonna loppuneesta suhteesta.

Seurakaverit jatkoivat biletystä tanssilattialla, kun Jenny ja Mikko siirtyivät laivan käytävälle juttelemaan. Suunnistuksesta, suhteista, elämästä…

Mikko ihmetteli mielessään, kuinka ihmeessä hän ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota tähän naiseen. Jennyn veikeys ja aitous tekivät häneen vaikutuksen.

Juttu jatkui typötyhjällä käytävällä aamutunneille asti. Lopulta taian rikkoi pimpelipom-kuulutus: saavumme Turun satamaan. Oli aika erota – hetkeksi. Jenny heitti hyttinsä oven auki ja huusi seurakavereilleen:

– Olen löytänyt elämäni miehen!

Miksi rakkaani on paras treenikaverini?

Jenny: ”Treeneistä ei tule kinaa, koska molemmille on selvää, että joka päivä lenkkeillään. Jos olen luistamassa lenkistä, Mikko kysyy, noinko helposti luovutan. Käymme yhdessä iltarasteilla kerran viikossa. Kotona analysoimme molempien reitit, koska toisen kommentit kehittävät. Aloitimme myös geokätköilyn – ihanaa kokea uutta yhdessä.”

Mikko: ”Kun käymme lenkillä yhdessä, juttelemme samalla tulevista reissuista ja kyläilyistä. Yhteisen harrastuksen ansiosta meillä on enemmän aikaa yhdessä. Ennen kisoja Jenny voi pitää minulle tsemppipuheen. Jennyn rohkaisun jälkeen uskon taas itseeni. Jenny osaa myös antaa treenivinkkejä.”

Jenny Paulin on 25-vuotias lastenhoitaja. Mikko Patana on 30-vuotias controller. He ovat kihloissa ja häät ovat elokuussa 2014. Pariskunta asuu Espoossa puolivuotiaan tyttärensä  kanssa. Tapasivat laivalla suunnistuskauden päättäjäisreissulla 2010. Treffit joulukuussa 2010, kihlat marraskuussa 2012.  Kilpailevat Hiidenkiertäjät-suunnistusseurassa. Mikko on vuoden 2012 suunnistuksen erikoispitkien matkojen SM-voittaja.

Lue myös:

Rakkaus syttyi beach-volley-kentällä – erätauolla kunnon kielarit

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti

Vainoharhaisen ihmisen silmissä maailma näyttäytyy pelottavana ja vihamielisenä. Omassa ajattelussaan hän ei yleensä näe vikaa.

Kyttääkö puolisosi jatkuvasti puhelintasi, vaikket ole antanut mitään aihetta epäluottamukseen? Kantaako ystäväsi vieläkin kaunaa, että kerran arvostelit hänen paitaansa yläasteella? Kyse voi olla paranoidisesta ajattelusta.

Psykologian maisteri Aino Saarinen on tehnyt paranoidisesta ajattelusta väitöstutkimuksen. Saarisen mukaan paranoidisuus ulottuu lievistä ja ohimenevistä ajatuksista vakavaan vainoharhaisuuteen.

Lievänä paranoidisuus voi ilmetä esimerkiksi hetkellisinä pelkoina joutua kritiikin kohteeksi. Vakavimmillaan siihen liittyy vainoharhaisuutta eli psykoottistasoista harhaluuloisuutta. Vakavassa muodossa ihmisellä on pysyviä ja ahdistusta aiheuttavia uskomuksia – hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että on poliisin vainoama.

Paranoidisesti ajatteleva ihminen tunnistaa hyvin harvoin itse oireiluaan. Sen vuoksi voi olla tärkeää, että läheinen huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

– Oireiluun tulisi hakea apua, jos paranoidisuus alkaa haitata ihmisen itsensä tai tämän läheisten elämää merkittävästi, Saarinen sanoo.

Mistä sitten tunnistaa paranoidisen ajattelun? Saarinen kertoo, että tyypillisiä merkkejä ovat muun muassa seuraavat:

1. Epäluottamus

”Perusteeton epäluottamus ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan ovat paranoidisuuden ydinmerkkejä.”

Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi. Tämän vuoksi hänellä saattaa olla korkea kynnys uskoutua edes läheisilleen.

2. Kontrollin tarve

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa pyrkiä seuraamaan ja kontrolloimaan läheistensä toimintaa.”

Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi läheisten puhelimen käytön seuraamisena.

Vainoharhainen saattaa esimerkiksi kuvitella toisten puhuvan hänestä pahaa selän takana tai pelätä tulevansa petetyksi tai hyväksikäytetyksi.

3. Kaunaisuus

”Paranoidiset ihmiset ovat taipuvaisia kantamaan kaunaa pitkään pienistäkin loukkauksista.”

Paranoidisen saattaa siis olla vaikeaa antaa anteeksi, vaikka asiasta olisi kulunut jo paljonkin aikaa.

4. Oman edun tavoittelu

”Paranoidisen henkilön saattaa olla vaikeaa tehdä joustavasti yhteistyötä toisten kanssa.”

Saarisen mukaan paranoidinen ihminen saattaa nähdä asiat pikemminkin itsekeskeisestä näkökulmasta. Hän voi pyrkiä edistämään omia tavoitteitaan eikä yhteistä päämäärää.

5. Ylitulkinta

”Paranoidisesti ajatteleva ihminen saattaa löytää herkästi negatiivisia piiloviestejä toisten hyväntahtoisesta toiminnasta.”

Hän saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Paranoidinen ihminen saattaa ylitulkita toisten puhetta esimerkiksi äänensävyn tai ilmeiden perusteella.

Miten apua vainoharhaisuuteen?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

– Häiriökeskeistä näkökulmaa ja psykiatrisia termejä tulisi välttää. Aluksi kannattaa pyrkiä keskustelemaan esimerkiksi konkreettisista tilanteista, joissa ajattelu ilmenee, Saarinen ehdottaa.

Paranoidisen ajattelun vakavuutta voi yrittää selvittää esimerkiksi tiedustelemalla, miksi läheinen tulkitsi tilanteen niin kuin tulkitsi. Tekeekö hän samankaltaisia tulkintoja laajalti muissakin sosiaalisissa tilanteissa? Kuinka vakuuttunut hän on tulkintojensa oikeellisuudesta?

Jos kokee, että läheisellä saattaisi olla vainoharhaisuutta ja että hän olisi mahdollisesti ammattiavun tarpeessa, kannattaa asia ottaa puheeksi ruohonjuuritasolla.

Kuitenkin monissa tapauksissa paranoidisesti ajattelevaa ihmistä on vaikea saada hoitoon. Hän ei useinkaan tunnista omaa oireiluaan ja saattaa herkästi kokea asiaan puuttumisen uhkaavana. Hän voi jopa reagoida siihen aggressiivisesti.

Helpoimmin hänet saattaa saada helpommin avun pariin tarttumalla toisiin, samanaikaisesti ilmeneviin oireisiin. Saarisen mukaan paranoidiseen ajatteluun liittyy tyypillisesti esimerkiksi unettomuutta, ahdistusta tai stressiä, joihin henkilö saattaa kokea tarvitsevansa ammattiapua.

– Kun näitä oireita käsitellään ammattilaisten kanssa, saatetaan päästä keskustelemaan myös paranoidisista ajatuksista ja niiden hoidosta, Saarinen sanoo.