Saatko yhden hengen kutsuja juhliin? Tuleeko kavereillesi aina kiire, kun kumppanisi ilmaantuu paikalle? Hävettääkö viedä siippaasi julkisille paikoille? Saatat seurustella ääliön kanssa

Kuva Colourbox

Toimiva parisuhde tarvitsee aina yleisön, mutta mitä tehdä, kun
ystäväpiiri suhtautuu nihkeästi kumppaniisi? Entä kun järjestät itse juhlia, etkä haluaisi kutsua tiettyä pariskuntaa, jonka toinen puolisko on lievästi sanottuna hankala? Miksi ihmiset sitten seurustelevat ääliöiden kanssa? Jos inhoat kaverisi siippaa, joskus on kyse vain siitä, että henkilökemiat eivät osu yksiin. Mutta jos kaikki muutkin ovat sitä mieltä, että kaverisi kumppani on todellinen toope, kyse voi olla hyväksikäytöstä, yksinäisyyden pelosta tai huonosta omanarvontunnosta.

– Ennen äidit huolehtivat siitä, millainen puoliso lapsille sopii
parhaiten. Nykyään kaveripiiri on se, joka ohjaa, millaisten tyyppien kanssa ollaan. Porukalla mietitään, kuka sopii kenelle ja kuka ei, sanoo Katja Kurri Suomen Mielenterveysseuran psykoterapiaklinikalta.

Ääliömäisyyttä on monta tasoa

Kurri muistuttaa, että monelle rakastetun ääliömäisyys selviää siinä vaiheessa, kun rakastumisen vaihe on ohi. Rakastunut ihminen löytää aluksi kumppanistaan juuri niitä piirteitä, joita toivoo hänessä olevan. Yleensä viimeistään parin vuoden kuluttua kumppania pystytään katsomaan jo kriittisemmin.

– Parisuhdeääliöitä on monenlaisia. Lievimmät ovat yleensä vain  sosiaalisesti taitamattomia. Kutsuisin heitä pseudoääliöiksi, sillämitään varsinaisia ilkimyksiä he eivät ole. Pahimpia ovat ne, jotka omalla toiminnallaan aiheuttavat toiselle kärsimystä. Tosiääliön kanssa seurustelevaa voi olla vaikea auttaa. Jos vanhat ystävät eivät siedä uutta kumppania, pariskunta alkaa helposti eristäytyä. Tilanteeseen saattaa liittyä myös häpeää tai sen pelkoa: sosiaalisesti vajavaista kumppania ei haluta tuoda näytille. Katja Kurri kuitenkin muistuttaa, että eristäytyminen ei ole hyvästä.

– Jos kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa, siitä kertominen on tärkeää. Neljän seinän sisälle umpioituminen on vaarallista myös psyykkisesti.

Ääliöksi koetaan usein myös kylmä ja etäinen puoliso, joka ei ymmärrä kumppaniaan tai tämän kaveripiiriä. Kurrin mukaan tällaiseen suhteeseen ajaudutaan usein, kun etsitään niin kutsuttua korjaavaa kokemusta.

– Ihmiset saattavat seurustella kylmän ihmisen kanssa, koska heidän psyykelleen olisi korjaavaa, että tällainen ihminen muuttuisi rakastavaksi. Toisin sanoen heidät on tavalla tai toisella hylätty lapsuudessa. Onnistuessaan uusi kokemus voi korjata jotain – usein näin ei kuitenkaan käy.

Ystävät joskus liian lähellä

Jokaisen velvollisuus on tarjota kuunteleva korva silloin, kun havaitsee, ettei ystävällä ole kaikki kunnossa suhteessaan. Toisaalta toimivassa parisuhteessa pitää tulla toimeen myös kumppanin kaveripiirin kanssa. Jotta välit pysyvät kunnossa, aina ei kannata purkaa parisuhdeongelmiaan ystävilleen. Se voidaan ymmärtää väärin.

– Hyvien kavereiden tulisi kyllä ymmärtää, että kumppanista
voi puhua välillä kriittisestikin. Se ei tarkoita, että häntä vihaa, Katja Kurri sanoo.

– Joskus ystävät voivat myös antaa vääriä neuvoja. Silloin on tarpeellista löytää kaveripiirin ulkopuolinen henkilö, jonka kanssa voi puhua, tai kääntyä esimerkiksi terapeutin puoleen.

– Tärkeä valinta on myös, miten elää omassa parisuhteessaan.

Kumpikin puoliso on vastuussa omasta käyttäytymisestään sekä
siitä, miten toisen näkee. Ääliömäistä on, jos ei suostu tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti. Yleensä tilanne paranee, kun kertoo toiselle rehellisesti, miltä tämän käytös tuntuu. Sen jälkeen kumppani ei enää tunnu niin ääliömäiseltä – ellei tämä siis todella ole ääliö.

5 kohdan testi: Oletko ääliön kanssa?

1 Oletko alkanut saada kutsuja ilman avec-merkintää?

2 Järjestetäänkö sinua varten tyttöjen tai poikien iltoja? 3 Pelkäätkö etukäteen
sosiaalisia
tilanteita
kumppanisi kanssa? 4 Pidätkö kumppaniasi
holhokkinasi tai lähinnä
huollettavana? 5 Vihjailevatko ystäväsi jotain
puolisostasi ja vältteletkö
aihetta?

Lue myös naisten tarinat ääliöpuolisoista.

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.