”Yllättävää, kun oppilaat sanovat, että Pirjo on suuttunut ja ajanut kaikki ulos luokasta. Sellaista ei ole kovin paljon meidän keskinäisessä suhteessa”, Juha miettii.
”Yllättävää, kun oppilaat sanovat, että Pirjo on suuttunut ja ajanut kaikki ulos luokasta. Sellaista ei ole kovin paljon meidän keskinäisessä suhteessa”, Juha miettii.

Palaako käämi vai ymmärtääkö toista paremmin? Opettajat Pirjo ja Juha Selenius kertovat, millaista on työskennellä puolison kanssa.

– Vieläkin jännittää, kun Juha pitää aamunavauksia. Ettei se hirveästi räi, ja osaako se avata mikrofonin, kertoo jämsäläinen Pirjo Selenius, 55.

Myös aviomies Juha Selenius, 57, kuuntelee Pirjon aamunavauksia hivenen hermostuneena.

– Tarkkailen, onko Pirjon äänessä teennäistä, opettavaista sointia.

Seleniukset ovat seurustelleet kohta neljäkymmentä vuotta ja työskennelleet opettajina Kankarisveden koulussa Jämsässä 27 vuotta. Pirjo opettaa yläkoulussa englantia ja Juha äidinkieltä ja kirjallisuutta.

– Ei me töissä nyhjätä toistemme kanssa. Suurin osa opettajan työstä tapahtuu luokassa, ja välitunnit on kaoottista tavaroitten hakua. Mutta kotona työt ovat läsnä koko ajan.

Eikö se ahdista?

– Ei, ei koskaan. Me tykätään niin hirveästi tästä työstä, vakuuttavat molemmat.

Vaimo paljasti sukkahousut

Pirjon työpöydällä opettajanhuoneessa on muki, johon on printattu valokuva. Juha hymyilee siinä heidän ensimmäisen lapsenlapsensa nimiäisissä. Pirjo jakaa pienen työpöydän toisten kieltenopettajien kanssa, Juha taas toisen äidinkielenopettajan kanssa.

– Vietän välitunnit mieluummin muitten työkavereitten kuin Juhan kanssa, me kieltenopettajat olemme ystäviä keskenämme. Minun ja Juhan välisistä ristiriidoista en voisi puhua työkavereille. Se olisi epäkorrektia Juhaa kohtaan, Pirjo juttelee.

Seleniuksista on tullut yksikkö sekä työkavereille että oppilaille.

– Oppilaat kysyvät minulta, missä Juha on. Sanon, että olen antanut sen aika vapaasti kulkea täällä, Pirjo hymyilee.

Ja jos Pirjo on ollut tunnilla pahalla päällä, Juha kuulee siitä oppilailta viimeistään seuraavalla välitunnilla.

– Kerran kuulin, kun oppilaat oikein juoksi oven taakse. Pirjo oli maininnut niille, että minulla oli 1970-luvulla sukkahousut. Se vähän otti päähän, oliko tuo nyt ihan pakko kertoa. Sukkahousut oli sen ajan hitti, sanoo Juha.

Iltaisin töitä olkkarissa

Pim-pom, kello soi välitunnilta luokkaan. Pirjon luokkahuone on ihan Juhan luokan yläpuolella. Joskus pari hauskuttaa oppilaita soittamalla sisäpuhelimella, että tuotko kaupasta kevytmaitoa.

He toivovat samoja luokkaryhmiä, koska sitä voi hyödyntää opetuksessa.

– Saatan kysyä, viittaako joku oppilas sun tunnilla. Voiko olla niin ujo, ettei uskalla vai eikö vain viitsi, kertoo Pirjo.

Omia lapsiaan he eivät opeta. Se on jo riittävän jännää, että työkaverit opettavat. Tosin Pirjo piti heidän esikoiselleen Emmalle seksikasvatuskurssin, kun sijaisti liikunnanmaikkaa.

– Piti varoa, etten kerro mitään henkilökohtaista. Joittenkin opettajien lapset esittävät, etteivät tunnekaan vanhempiaan, mutta meidän lapset ovat aina tulleet juttelemaan. Elli oli äärimmäisen tarkka, ettei hän esimerkiksi saa vihiä sanakokeista, Pirjo sanoo.

Se ei ollut ihan helppoa, sillä Pirjo ja Juha tekevät töitä iltaisin olkkarissa. Juha korjaa aineita nojatuolissa, ja Pirjo väsää tietokoneella vaikka nettisuunnistusta New Yorkissa. Silloin kun toisen koepino näyttää liian korkealta, toinen tekee enemmän kotitöitä.

– Olen ylpeä Pirjosta, hän suunnittelee erilaisia opetusmetodeja. Mutta naispuoliset kieltenopettajat ovat burn out -tilastojen kärjessä. Sanon Pirjolle, että älä pakkaa tunteja liian täyteen, Juha kertoo.

Saunassa voi puhua oppilaista

Seleniusten keittiön ilmoitustaululla on neljä lukujärjestystä: Pirjon, Juhan, Ellin, 16, ja Eetun, 11.

– Elämä menee ihan koulun mukaan. Kesän alussa ollaan kuin junan alle jääneitä turskia. Sukulaisia ei jaksa nähdä ennen kuin keskikesällä.

Kun molemmat ovat opettajia, lomat ovat aina yhtä aikaa ja palkkakin sama. Parasta on kuitenkin se, että toiselle voi puhua.

– En viitsi opettajanhuoneessa retostella, että olipa mukava tunti. Juhalle voin kertoa myös, kun menee hyvin. Tässä työssä saa niin hirveän harvoin positiivista palautetta, Pirjo sanoo.

– Joo, opettajanhuoneessa tulee jäätävä hiljaisuus, jos sanoo, että olipa oppilaat ihania.

Opettajamaailmassa vähän kilpaillaan oppilaiden huomiosta, vaikka siitä ei puhuta, Juha selittää.

Seleniukset juttelevat kotona paljon oppilaistaan, mutta eivät ikinä nimillä lastensa kuullen. Saunassa voi puhua vapaammin.

Opettajapari keskustelee paljon myös kasvattamisen filosofiasta.

– Opettaja on onnistunut, jos oppilaat ottavat koulun jälkeen vastuun elämästään ja tekevät omia valintoja, Juha sanoo.

Vuonna 2017 treffeillä solahdetaan yhä perinteisiin sukupuolirooleihin.

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.