Klaus Karkia kertoo olevansa nykyään onnellisessa ja seesteisessä parisuhteessa. Siihen on vaadittu paljon työtä.

Mistä teillä riidellään kotona? Siitä, että toinen tekee vähemmän kotitöitä? Vai raha-asioista? Omasta ajasta? Luultavasti aika tavallisista jutuista. Klaus Karkian, 35, parisuhteessa aiheet ovat samoja kuin muillakin, mutta lisää kierroksia tuo se, että sekä Klausilla että hänen vaimollaan on ADHD.

– ADHD on vaikuttanut parisuhteeseen hyvässä ja pahassa. Suhteemme alku oli todella intensiivinen, helppo ja luja, mutta arjen tultua tuli isoja vaikeuksia. Kun tunteiden säätelyn kanssa on ongelmia, suuttuu pienestä ja alkaa keulia. Tilanne menee solmuun.

”ADHD-aikuisten avioerotilastot näyttävät synkiltä.”


Klausin mukaan ADHD:n kanssa eläminen tuntuu vähän siltä, kuin päässä olisi monta telkkaria auki yhtä aikaa. Kaikki äänet kaukaakin kuuluvat selvästi, ja sivusilmällä näkyvät tapahtumat häiritsevät.

– On kuin hukkuisi aistitulvaan. Sitten toinen selittää minulle jotain tärkeää, en pysty keskittymään ja tiedän, etten tule muistamaan mitään. Vaikutan kuuntelevalta, kun tuijotan vain eteenpäin. Oikeasti ahdistaa, etten pysty olemaan läsnä. Tuleehan siitä räjähdyksiä, kun on pakko vain päästä tilanteesta pois.

Klaus Karkian mukaan oireet vaikuttavat välillä vähän dementialta: ”Saatan etsiä jotain tavaraa, joka on kädessä.”
Klaus Karkian mukaan oireet vaikuttavat välillä vähän dementialta: ”Saatan etsiä jotain tavaraa, joka on kädessä.”

Kahden ADHD-aikuisen perheessä kummallakin on omat vaikeutensa. Klausin vaimo pystyy keskittymään kaupassa ostosten tekemiseen, mutta jos jossain pitää olla kello 13, Klaus joutuu ottamaan vastuun. Kotitöissä on pakko vain elää sen kanssa, että ne meinaavat usein unohtua. Kun kumpikin kompensoi toisen ongelmakohtia ja koettaa muistaa, että toinen ei mokaile ilkeyttään, homma toimii.

”Vaikutan kuuntelevalta, kun tuijotan vain eteenpäin, mutta oikeasti ahdistaa.”

ADHD-aikuisten avioerotilastot näyttävät synkiltä: he päätyvät eroamaan yli kaksi kertaa useammin kuin neurotyypilliset ihmiset. Klaus olettaa, että syitä voi etsiä tunnekontrollin puutteesta ja impulsiivisuudesta – ja monella on ongelmia myös päihteiden kanssa. Klausin parisuhteessa kumpikaan ei ole onneksi kärsinyt päihdeongelmista. Lääkitys auttaa keskittymään, ja lisäksi molemmat ovat tosissaan halunneet saada parisuhteen toimimaan.

– Meillä on tällä hetkellä kotona seesteistä ja vakaata, mutta se on vaatinut hirveästi työtä: pariterapiaa ja itsereflektiota.

Homeiset pyykit koneessa

Klausin ADHD-diagnoosi on melko uusi juttu. Koko asia ei ollut käynyt hänellä mielessäkään, ennen kuin tuttu kysäisi kerran illanistujaisissa, onko hän tullut ajatelleeksi ADHD:n mahdollisuutta. Klaus oli kertoillut elämänkulustaan, ja tutun mielestä kompurointi koulun ja töiden kanssa kuulosti tutulta.

– En ole mikään hyperaktiivinen sähköjänis, jollaiseksi ajattelin ADHD-ihmisen. Mutta kaveri totesi, ettei se aina menekään niin. Minulla on inattentiopainotteinen ADHD: keskittymisen ylläpitäminen on se isoin ongelma, ja toisaalta jumittuminen yhteen asiaan.

Klaus hakeutui tutkimuksiin, sai diagnoosin ja lääkityksen, ja nyt, yli kolmekymppisenä, hän on saanut vihdoin myös lukion suoritettua. Se vaatikin kuusi yritystä.

– Ongelmia ei ollut asioiden oppimisesta vaan lukujärjestyspuolessa. En hahmottanut, mitä pitäisi opiskella ja missä olla mihinkin aikaan.

Työelämässä Klaus pärjää parhaiten, kun tehtävät ovat uusia ja kiinnostavia. Stressitaso lähtee nousuun, kun täytyisi tehdä rutiinitöitä. Entäs kotona, rutiinitöiden ihmemaassa? 

– Kotityöt jäävät helposti kesken tai vain unohtuvat. ADHD-palstoilla näkyy gallupeja siitä, kuinka monta kertaa ihmiset joutuvat pesemään saman koneellisen pyykkiä, kun ne unohtuvat rumpuun homehtumaan…

Tiskaaminen: normityypille tylsää, ADHD-ihmiselle välillä mahdotonta.
Tiskaaminen: normityypille tylsää, ADHD-ihmiselle välillä mahdotonta.

Aluksi pariskunta riiteli erilaisista siivousstandardeista ja siitä, kuinka usein pitää imuroida. Ratkaisu löytyi standardien neuvottelemisella ja yhteisellä sopimuksella siitä, mikä on kodin tavoitetila. Lisäksi he opettelevat hyväksymään sitä, että toiselta tulee välillä unohtumaan pyykit koneeseen ja imuri lattialle.

”Iso osa voimavaroista menee siihen, että arki olisi lapsille tasaista.”

Perheessä on nykyään kaksi pientä lasta. Se tarkoittaa jatkuvaa hälinää ja hässäkkää, ja myös kotitöiden määrän räjähdysmäistä kasvua.

– Iso osa omista voimavaroista menee siihen, että arki olisi lapsille tasaista. Meillä toimii se, että kun voimat alkavat loppua, saa sanoa, että lapset ovat nyt vähän aikaa sun vastuulla.

Ilmaisia neuvoja!

Klausin parisuhde toimii nykyään, vaikka lähtökohdat ovat hankalia. Toimisiko samoilla keinoilla myös neurotyypillinen suhde? Tästä kokeiluun Klausin perheessä hyviksi havaittuja vinkkejä:

  1. Kotitöitä ei jaeta puoliksi ja puoliksi. Se ei ole reilua, kun ne eivät oikeasti ole molemmille yhtä helppoa – mutta kummankin pitää yrittää parhaansa! Ei saa siipeillä vaan täytyy tehdä kaikki se, mitä pystyy. 
  2. Hanki tietoa, jos epäilet puolisollasi ADHD:ta. Jos tekee mieli patistaa puoliso kuulotestiin, ongelma voikin olla neurologisella puolella. Oikea tieto auttaa hahmottamaan, ettei toinen ole laiska tai saamaton tahallaan.
  3. Riitoja pystyy välttämään, kun jumppaa aiheen parissa. ”Me riidellään nykyään todella harvoin, kun olemme oppineet tunnistamaan, milloin toinen on hermona. Silloin täytyy antaa tilaa rauhoittua.”
  4. Musiikki helpottaa rutiineja. ”Imurin ääni on tosi epämiellyttävä, mutta imurointi helpottui, kun tajusin ottaa kuulokkeet korville. Nykyään onnistuu jopa ilman musaa.”
  5. Ikuisen epätoivon kaappi. ”Kuivaustelineellä roikkui aina kuivia vaatteita, kun olisi pitänyt päästä ripustamaan uusia pyykkejä kuivumaan. Hankimme kaapin, jonka pohjalle dumppasimme kuivat vaatteet telineeltä. Nimi tuli siitä tunteesta, kun etsii tiettyä vaatetta kaapin pohjalta laittaakseen sen päälle. Kaappia ei enää nykyisessä asunnossa ole; se toimi portaana siihen, että pyykkirumba alkoi toimia.”
  6. Pariterapia. ”Meillä toimi hyvin, koska molemmat olivat sitoutuneita ja halusivat ratkaista ongelmia.”