MIten tämä vekotin nyt toimikaan? Kuva: Shutterstock
MIten tämä vekotin nyt toimikaan? Kuva: Shutterstock

Nuoruuden kesätyö ei ole pelkkää taskurahan tienaamista. Naiset kertovat, mitä kesätyö heille opetti.

Ihana tai kamala kesätyö - aina siitä oppii jotain.

1. Kaikki eivät pidä sinusta, vaikka tekisit kaiken oikein

Asiakaspalvelu opettaa kestämään päätöntäkin kritiikkia. Aina löytyy hankalia ja ikäviä ihmisiä.

"Sain ensimmäisen karun kosketukseni asiakaspalvelutyöhön 16-vuotiaana kahvilassa. Ensimmäisenä työaamunani sisään astui mies, joka tilasi kahvin. Kerroin avanneeni kahvilan juuri ja että kahvi oli vasta tippumassa. Mies alkoi huutaa ja kiroilla: 'Miten tänne otetaan noin huonoja työntekijöitä, jotka ei osaa edes keittää kahvia?' Lisäksi hän huoritteli minua. Muistan ajatelleeni kauhuissani, että tällaistako asiakaspalvelutyö on?
Onneksi en ole tuon tapauksen jälkeen kokenut yhtä ilkeää kohtelua. Olen oppinut, että vaikka en itse tekisikään mitään väärää, silti asiakkaat voivat syyttää kaikesta. Ymmärrän, että tämä on osa asiakaspalvelua. Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää."

2. Pomolle voi sanoa vastaan

Ei kannata olla orja, eikä sairaana pidä tulla töihin.

"Sairastuin flunssaan työskennellessäni ruokakaupassa. Käytäntö oli sellainen, että yhden päivän sai olla pois, kun vain ilmoitti asiasta pomolle. Soitin ja kerroin olevani kipeä. Pomoni vastasi, että en kuulosta yhtään kipeältä ja kysyi, onko minulla edes kuumetta. Sanoin, että lämpöä oli 37 astetta, joka pomon mielestä ei ollut paljoa: 'Itse kyllä tulisin töihin.'
Esimies oli hyvin nihkeä, joten marssin työterveyteen, missä minulle määrättiin kahden päivän sairausloma. Vein todistuksen töihin, ja pomo oli nolona. Opin, että työnantajan ei pidä antaa pomputtaa. Pomoni oletti, että kesätyöntekijänä nielen kaiken."

"Olin varma, että kohta muorin takapuoli palaa."

3. Kaikki työ ei ole kaikkia varten

Kesätöistä voi havaita, mikä ei ainakaan ole se oma juttu.

"Olin kauhuissani, kun 16-vuotiaana sairaalan kroonikko-osastolla jouduin auttamaan ummetuksesta kärsivää mummoa vessassa. Mummo pyysi minua ruutaamaan pyllyynsä vettä. Tein työtä käskettyä, mutta mummo huusi koko ajan: 'Kuumempaa, kuumempaa!' En tiennyt, olinko joutunut osaksi mummon perverssiä seksileikkiä vai oliko hänen tuntoaistinsa heikentynyt, mutta olin varma, että kohta muorin takapuoli palaa. Iso hatunnosto sairaalassa työskenteleville, mutta minun juttuni se ei ollut!"

4. Hanttihommat saavat arvostamaan muita töitä

Jokainen työ opettaa jotain. Jos ei muuta, niin ainakin arvostusta muita duuneja kohtaan.

"Kamalin kesätyöni oli pesulassa, jossa pyykättiin sairaalavaatteita. Ensimmäiset kolme työpäivää ripustin märkiä t-paitoja henkareihin. Työ oli mekaanista, kuluttavaa, tylsää ja yksinäistä. Päivät olivat loputtoman pitkiä ja aika mateli ennätysmäisen hitaasti. Pahinta oli, että joissain laitteissa oli punainen lamppu, joka syttyi jos koneeseen syötettiin lakanoita liian hitaasti. Koko homman kruunasi työnjohtaja, joka ei tietääkseni tehnyt muuta kuin kierteli hoputtamassa työntekijöitä.
Tylsä ja puuduttava työ sai minut arvostamaan muita työpaikkoja, joissa olen ollut töissä."

5. Tulevaisuuden ammatin voi löytää yllättäen

Kesätöissä voi tapahtua oivalluksia ja se voi vaikuttaa koko tulevaisuuteen.

"15-vuotiaana olin kesätöissä lihakaupassa, jossa haisi vahvasti lihasahan polttama luuydin ja sisäelintiski. Lihasta oli vaikeaa leikata oikean kokoisia paloja, joita asiakkaat tarkasti vaativat. Kallista lihaa ei saanut hukata siivuakaan.
Myös perinteiset liharuuat olivat teinitytölle tuntemattomia. Vai tiesitkö itse 15-vuotiaana, miten valitaan oikeat lihat merimiespihviin tai lammaskaaliin, tai mikä on täydellinen paksuus lehtipihville?
Työ kuitenkin opetti paljon: opin tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, työskentelemään kiireessä, olemaan tehokas ja myymään. Ennen kaikkea kiinnostus ruoanlaittoon ja laadukkaisiin raaka-aineisiin heräsi. Myöhemmin minusta tuli kokki."

Oma suhtautuminen työhön vaikuttaa paljon siihen, miten töissä viihtyy.

6. Kielitaito on aina plussaa

Näyttää hyvältä CV:ssä, jos osaa muutakin kuin suomea ja englantia.

"Paras kesätyöni oli Saksassa, jonne menin lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Asuin paikallisessa perheessä, joka kohteli minua kuin omaa tytärtään. Päivisin työskentelin paikallisen vanhainkodin vapaa-ajanosastolla, jossa pelasimme vanhusten kanssa bingoa ja korttia. Joka viikko järjestin myös viini- ja olutillan. Sain olla paljon ulkona ja tehdä erilaisia asioita. Opin myös hyvin saksan kielen!"

"Yksi ikimuistoisimpia kesätyökokemuksiani oli herttaisessa ruokakaupassa ulkosaaristossa sen jälkeen, kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi. Ruotsin taitoni kehittyi roimasti, kun työkaverit ja suurin osa asiakkaista puhuivat pelkästään ruotsia. Pikkusaarella oli ihanan kylämäinen tunnelma, ja pienessä puodissa sain nopeasti vastuuta. Kauppa oli myös loistopaikka bongailla julkkiksia, koska monilla oli saaristossa hulppeita huviloita."

7. Asenne vaikuttaa

Oma suhtautuminen työhön vaikuttaa paljon siihen, miten töissä viihtyy.

"Kamalimmat ja hauskimmat kesätyökokemukseni ovat samasta paikasta. Olin 16-vuotiaana töissä huvipuiston ruokapaikassa, jossa oli välillä niin jäätävä kiire, että seisoin kassalla monta tuntia putkeen rahastamassa asiakkaita kahdesta eri jonosta. Päivät saattoivat venyä kymmenentuntisiksi, ja asiakkaat olivat välillä hyvin vaikeita. Aina sattui ja tapahtui kaikenlaista. Muistelen kuitenkin lämmöllä kokemustani rasvakeittimen ja pehmiskoneen äärellä, koska työkaverini olivat mahtavia! Hiljaisina päivinä kehittelimme omia jätskimakuja ja yritimme tehdä maailman suurimman pehmiksen. Mistä vain hommasta saa hauskaa, jos on loistavaa seuraa ja lisää vähän huumoria mukaan."

Millainen ihminen sinusta muovautui kesätöiden ansiosta? Kerro kokemuksesi!

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”