Vetäytyminen ei auta, vaan ongelmat pitäisi kohdata – yhdessä. Kuva: Shutterstock
Vetäytyminen ei auta, vaan ongelmat pitäisi kohdata – yhdessä. Kuva: Shutterstock

Parisuhdekriisin ratkominen lähtee siitä, että ottaa vastuun itsestään ja onnellisuudestaan. Puhumiseen tarvitaan silti aina kaksi.

Kesälomakausi alkaa olla lopuillaan, mikä tietää yleensä sitä, että parisuhdekursseille ja terapialle on kysyntää.

– Loma antaa mahdollisuuden kohdata toisen lähempänä kuin hektinen arki. Silloin kiireen keskellä sivuun sysätyt asiat kärjistyvät helposti, kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg sanoo.

Hänen mukaansa ihminen harkitsee avioeroa yleensä noin kahden vuoden ajan ennen kuin ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa. Lomilla omaa elämäntilannettaan ehtii arvioida ajan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kun on tilaa ajatella, ajatuksiaan on myös vaikeampi päästä pakoon kuin kiireisessä arjessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun ajatukset pyörivät päässä tarpeeksi kauan, tulee myös tarve tehdä niille jotakin.

Löytyykö halua jatkaa?

Jos tuntuu, että jokin suhteessa hiertää, mutta mitään varsinaista kriisiä ei ole vielä päässyt syntymään, ainoa keino päästä eteenpäin on kumppanin kanssa puhuminen.

Erokortin väläyttelyn sijaan asiantuntija suosittelee puhumaan parisuhteen tilasta yleisesti. Voi olla, että on etäännytty vuosien kuluessa tai arki on nykyään enimmäkseen vertailua siitä, kumpi kantaa enemmän vastuuta ruuhkavuosiarjesta. Saattaa mietityttää, onko hän sittenkään se oikea.

– Ratkaisevaa on, haluavatko molemmat jatkaa parisuhdetta. Mikään pariterapeutti maailmassa ei pysty saamaan suhdetta raiteilleen, jos siihen ei ole halua, Marika Rosenborg sanoo.

”Kun on tilaa ajatella, ajatuksiaan on myös vaikeampi päästä pakoon.”

Ei myöskään riitä, että vain toinen yrittää päästä lähelle. Puhumiseen tarvitaan kaksi.

Marika kertoo tavanneensa ihmisiä, jotka ovat vuosia yrittäneet saada toista puhumaan ja avautumaan siinä onnistumatta.

– Silloin pitää myös ymmärtää, mikä on hyvää elämää itselle. Pitää olla rehellinen itselleen, luottaa intuitioonsa ja tietää, mikä on viimeinen niitti.

Vastuu on itsellä

Mikäli halua ja molemminpuolinen keskusteluyhteys kuitenkin löytyy, pitää vielä muistaa ikivanha parisuhdeviisaus: toista ihmistä ei voi muuttaa.

– Varsinkin nuorten parien kohdalla ensimmäisten hyvien vuosien jälkeen tulee valtataisteluvaihe, jossa koetaan, että minulla on valtaa muuttaa toista ja minä saan vaatia ja pyytää.

”Pitää myös ymmärtää, mikä on hyvää elämää itselle.”

Hyvä arki ja sopuisa elämä lähtee kuitenkin vasta siitä, että antaa toisen olla oma itsensä ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Toista ei voi muuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi vaikuttaa.

– Mitä enemmän on itsensä kanssa eksyksissä, sitä hanakammin heittää vastuun toiselle ja ajattelee, että on toisen asia tehdä minut onnelliseksi.

Kun kumpikin ottaa vastuun omasta elämästään, yhteiselokin on onnellisempaa.

– Identiteettikriisi on huonoin syy eroon. Ajatellaan, että oma paha olo paranisi sillä, että vaihdetaan puolisoa tai lopetetaan parisuhde, asiantuntija toteaa.

Pelkät sanat eivät riitä

Tutkimuksissa on saatu selville, että onnelliset parit tekevät yhdessä asioita, mielellään vähän uusia ja jännittäviäkin juttuja. Voi mennä vaikka naapurilähiöön uuteen ravintolaan syömään. Kun kokee uusia asioita yhdessä, tutulta tuntuvan kumppaninkin näkee uudessa valossa.

– Jos molemmat näkevät sen, että esimerkiksi arki on tullut heidän väliinsä, niin silloin pitää ottaa vastuu siitä, että tehdään ja ollaan enemmän yhdessä.

Niillä, jotka siinä onnistuvat, on asiantuntijan mukaan parhaat mahdollisuudet elvyttää suhteensa.

Onnelliset parit tekevät yhdessä asioita.

Aina kaikki asiat eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa puhumalla, sillä parisuhteessa viestintä on paljon muutakin kuin sanoja. Esimerkiksi tunteita ja kosketusta.

– Voi olla kaksi oikein älykästä ja hyvää ihmistä, jotka haluaisivat saada suhteensa toimimaan, mutta jostakin syystä niin ei vain tapahdu. Myös tosiasioiden myöntäminen on tärkeää.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Pohdittavaksi

Marika Rosenborg vinkkaa:

”Jos on ollut esimerkiksi kymmenen vuotta yhdessä ja tuntuu, että ero on mietityttänyt jo pitkään, kannattaa ajatella viimeistä kolmannesta eli noin kolmea vuotta. Miten asiat ovat kehittyneet ja miltä tässä valossa tuntuisi, jos suhde jatkuisi eteenpäin? Minkä pitäisi muuttua? Onko asioita, jotka muuttamalla voisin rakastaa puolisoani edelleen tai rakastua häneen uudelleen?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla