Vetäytyminen ei auta, vaan ongelmat pitäisi kohdata – yhdessä. Kuva: Shutterstock
Vetäytyminen ei auta, vaan ongelmat pitäisi kohdata – yhdessä. Kuva: Shutterstock

Parisuhdekriisin ratkominen lähtee siitä, että ottaa vastuun itsestään ja onnellisuudestaan. Puhumiseen tarvitaan silti aina kaksi.

Kesälomakausi alkaa olla lopuillaan, mikä tietää yleensä sitä, että parisuhdekursseille ja terapialle on kysyntää.

– Loma antaa mahdollisuuden kohdata toisen lähempänä kuin hektinen arki. Silloin kiireen keskellä sivuun sysätyt asiat kärjistyvät helposti, kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg sanoo.

Hänen mukaansa ihminen harkitsee avioeroa yleensä noin kahden vuoden ajan ennen kuin ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa. Lomilla omaa elämäntilannettaan ehtii arvioida ajan kanssa.

– Kun on tilaa ajatella, ajatuksiaan on myös vaikeampi päästä pakoon kuin kiireisessä arjessa.

Kun ajatukset pyörivät päässä tarpeeksi kauan, tulee myös tarve tehdä niille jotakin.

Löytyykö halua jatkaa?

Jos tuntuu, että jokin suhteessa hiertää, mutta mitään varsinaista kriisiä ei ole vielä päässyt syntymään, ainoa keino päästä eteenpäin on kumppanin kanssa puhuminen.

Erokortin väläyttelyn sijaan asiantuntija suosittelee puhumaan parisuhteen tilasta yleisesti. Voi olla, että on etäännytty vuosien kuluessa tai arki on nykyään enimmäkseen vertailua siitä, kumpi kantaa enemmän vastuuta ruuhkavuosiarjesta. Saattaa mietityttää, onko hän sittenkään se oikea.

– Ratkaisevaa on, haluavatko molemmat jatkaa parisuhdetta. Mikään pariterapeutti maailmassa ei pysty saamaan suhdetta raiteilleen, jos siihen ei ole halua, Marika Rosenborg sanoo.

”Kun on tilaa ajatella, ajatuksiaan on myös vaikeampi päästä pakoon.”

Ei myöskään riitä, että vain toinen yrittää päästä lähelle. Puhumiseen tarvitaan kaksi.

Marika kertoo tavanneensa ihmisiä, jotka ovat vuosia yrittäneet saada toista puhumaan ja avautumaan siinä onnistumatta.

– Silloin pitää myös ymmärtää, mikä on hyvää elämää itselle. Pitää olla rehellinen itselleen, luottaa intuitioonsa ja tietää, mikä on viimeinen niitti.

Vastuu on itsellä

Mikäli halua ja molemminpuolinen keskusteluyhteys kuitenkin löytyy, pitää vielä muistaa ikivanha parisuhdeviisaus: toista ihmistä ei voi muuttaa.

– Varsinkin nuorten parien kohdalla ensimmäisten hyvien vuosien jälkeen tulee valtataisteluvaihe, jossa koetaan, että minulla on valtaa muuttaa toista ja minä saan vaatia ja pyytää.

”Pitää myös ymmärtää, mikä on hyvää elämää itselle.”

Hyvä arki ja sopuisa elämä lähtee kuitenkin vasta siitä, että antaa toisen olla oma itsensä ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Toista ei voi muuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi vaikuttaa.

– Mitä enemmän on itsensä kanssa eksyksissä, sitä hanakammin heittää vastuun toiselle ja ajattelee, että on toisen asia tehdä minut onnelliseksi.

Kun kumpikin ottaa vastuun omasta elämästään, yhteiselokin on onnellisempaa.

– Identiteettikriisi on huonoin syy eroon. Ajatellaan, että oma paha olo paranisi sillä, että vaihdetaan puolisoa tai lopetetaan parisuhde, asiantuntija toteaa.

Pelkät sanat eivät riitä

Tutkimuksissa on saatu selville, että onnelliset parit tekevät yhdessä asioita, mielellään vähän uusia ja jännittäviäkin juttuja. Voi mennä vaikka naapurilähiöön uuteen ravintolaan syömään. Kun kokee uusia asioita yhdessä, tutulta tuntuvan kumppaninkin näkee uudessa valossa.

– Jos molemmat näkevät sen, että esimerkiksi arki on tullut heidän väliinsä, niin silloin pitää ottaa vastuu siitä, että tehdään ja ollaan enemmän yhdessä.

Niillä, jotka siinä onnistuvat, on asiantuntijan mukaan parhaat mahdollisuudet elvyttää suhteensa.

Onnelliset parit tekevät yhdessä asioita.

Aina kaikki asiat eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa puhumalla, sillä parisuhteessa viestintä on paljon muutakin kuin sanoja. Esimerkiksi tunteita ja kosketusta.

– Voi olla kaksi oikein älykästä ja hyvää ihmistä, jotka haluaisivat saada suhteensa toimimaan, mutta jostakin syystä niin ei vain tapahdu. Myös tosiasioiden myöntäminen on tärkeää.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Pohdittavaksi

Marika Rosenborg vinkkaa:

”Jos on ollut esimerkiksi kymmenen vuotta yhdessä ja tuntuu, että ero on mietityttänyt jo pitkään, kannattaa ajatella viimeistä kolmannesta eli noin kolmea vuotta. Miten asiat ovat kehittyneet ja miltä tässä valossa tuntuisi, jos suhde jatkuisi eteenpäin? Minkä pitäisi muuttua? Onko asioita, jotka muuttamalla voisin rakastaa puolisoani edelleen tai rakastua häneen uudelleen?”

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Erkki

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan.
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”