Paljon puhutaan siitä, miten nuoret kasvavat kiinni kännykkään, mutta aikuisetkin liimautuvat ruutuun. Kuva: Shutterstock
Paljon puhutaan siitä, miten nuoret kasvavat kiinni kännykkään, mutta aikuisetkin liimautuvat ruutuun. Kuva: Shutterstock

Niin kivoja vempeleitä kun älypuhelimet ovatkin, niiden näprääminen voi nakertaa suhdetta.

Monessa parisuhteessa yhteisen ajan puute on iso ongelma. Ja kun sitä myöhään illalla vihdoin olisi, ties kuinka pitkä aika saattaakin vierähtää niin, että on nenä kiinni puhelimessa. Tai sitten treffeilläkin on ihan pakko vastata Whatsapp-viestiin tai tarkistaa työsähköposti ihan nopeasti.

Tätä uutta parisuhdeilmiötä kutsutaan englanniksi phubbingiksi. McCann-mainostoimiston kampanjaansa varten kolmisen vuotta sitten kehittämä sana tulee yhdistelmästä phone ja snubbing eli puhelin ja halveksunta. Se kuvaa tilannetta, jossa yrittää puhua toiselle, mutta tämä ei reagoi, koska on niin puhelimensa lumoissa.

Phubbaamisesta parisuhteessa on jo hieman tutkimustakin. Viime vuonna ilmestyneen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan puhelimen käyttäminen kumppanin seurassa heikentää parisuhteen laatua. Luonnollisesti varsinkin se osapuoli, joka joutuu phubbingin kohteeksi, tuntee tyytymättömyyttä. 175 osallistujan tutkimuksen otanta ei ollut järin suuri, mutta tulokset antavat osviittaa.

Puhelimen näprääminen voi tarkoittaa, että on vähemmän aikaa tärkeälle vuorovaikutukselle, joka lujittaisi suhdetta. Puhelimen käyttö voi myös aiheuttaa riitaa. Tänä vuonna ilmestyneessä tieteellisessä artikkelissa saksalaistutkijat epäilevät, että phubbaaminen aiheuttaa mustasukkaisuutta.

”Tavallaan romanttiset kumppanimme valitsevat puhelimen ylitse meidän.”

”Tavallaan romanttiset kumppanimme valitsevat puhelimen ylitse meidän”, yksi yhdysvaltalaistutkijoista, markkinoinnin professori James A. Roberts, kirjoittaa CNN:n tuoreessa jutussa.

Pariterapeutti Jane Greer ei ole kuullut termistä, mutta kertoo Self-lehdelle, että ihmiset valittavat asiasta jatkuvasti.

– Kun he ovat ulkona jonkun kanssa ja tämä viestittelee ystävilleen, he kokevat jäävänsä ulkopuolelle. Niin toinen viestittää, että yhteinen aika kumppanin kanssa ei ole yhtä tärkeää kuin muut puuhat ja ihmiset omassa elämässä, Greer sanoo.

Greer neuvoo sanomaan tilanteissa kumppanille, että ymmärtää, miksi esimerkiksi työ tai yhteydenpito ystävien kanssa tuntuu toisesta tärkeältä. Perään voi kysyä, josko kumppani haluaisi silti viettää keskeytyksetöntä aikaa yhdessä vaikka ennen illallista tai illallisen jälkeen.

Voipa kumppanille myös ehdottaa samaan tapaan kuin monissa lapsiperheissä, että kännykät pannaan pois illalla tiettyyn kellonaikaan mennessä – edes yhtenä iltana viikossa.

Phubbaajan huono omatunto

Nopean kyselykierroksen perusteella ilmiö tuntuu monesta parisuhteessa elävästä tutulta.

– Avopuolisoni kuittailee kännykän räpläämisestäni, vaikka hänen yhteenlasketuilla kännykkä-, pelikonsoli- ja tv-tunneillaan siihen ei todellakaan olisi varaa. Mutta näköjään ihminen sokeutuu helposti omalle tekemiselleen ja toisen (ärsyttäviin) puuhiin kiinnittää helpommin huomiota, 31-vuotias nainen kertoo.

Hän arvelee, että puhelimen tuijottaminen tarttuu.

– Jos toisen ensimmäinen reaktio, kun tylsyys iskee, on älypuhelimeen tarttuminen, helposti siihen tulee sorruttua itsekin, vaikka yhteistä aikaa voisi viettää laadukkaamminkin.

”Viesteihin vastaaminen juuri tällä minuutilla tuntuu tärkeältä.”

Toisinaan puhelimeen liimautuva ei tajua, mitä tekee, mutta oma käytös voi myös kolkutella omaatuntoa. Puhelinta on silti vaikeaa laskea kädestä, koska sosiaalinen media koukuttaa tai tuntuu, että työasioita pitää hoitaa myös vapaa-ajalla.

– Olen itse suhteeni ”phubbaaja”. Puoliso valittaa usein, etten kuuntele, mitä hän sanoo, koska olen niin keskittynyt puhelimeeni. Hän on valitettavasti oikeassa. Yritän opetella hoitamaan tärkeät viestit työmatkalla, samoin somessa roikkumisen. Silti puhelin houkuttelee iltaisin selaamaan ja viesteihin vastaaminen juuri tällä minuutilla tuntuu tärkeältä. Keskittyminen kumppanin puheisiin on sitten mitä sattuu, 24-vuotias nainen kertoo.

Onko puhelimen näprääminen vaikuttanut parisuhteeseesi? Vastaa alla olevaan kyselylomakkeeseen!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kysely

Kuulostaako phubbaaminen tutulta?

Kyllä, kumppanini tekee sitä.
Kyllä, kumppanini tekee sitä.
43.4%
Kyllä, teemme molemmat sitä.
Kyllä, teemme molemmat sitä.
37.8%
Ei.
Ei.
10.9%
Kyllä, minä olen phubbaaja.
Kyllä, minä olen phubbaaja.
7.8%
Ääniä yhteensä: 320

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Vierailija

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Erkki kirjoitti: Perinteisesti karistetaan seurasta köyhtyneet, sairastuneet ja menetyksiä kokeneet. He kun eivät jaksa kauheasti iloita ja haluaisivat vielä puhuakin asioistaan. Eivätkä ole hapekkaita ja tasapainoisia. Jokainen ihminen on joskus energiasyöppö. Kannattaisi karsia ne pinnalliset hörhöt, jotka punnitsevat vain omaa etuaan ja jaksamistaan. Media-alalla on energiasyöppöjä vaikka kuinka paljon. Välttäkää näiden seuraa niin paljon kuin mahdollista.Siellä on paljon mielisairaita,...
Lue kommentti
Väsynyt

Energiasyöppö on parjattu ihmistyyppi – mistä tietää, onko itsekin sellainen?

Joo, jokainen on varmasti joskus energiasyöppö, ja syitä on monia. On sydämetöntä hylätä elämässään kovia aikoja elävä, esimerkiksi vakavasti sairas tai masentunut ihminen. Mutta sitten tuleekin mutta: entä jos joku ystävistä on aina pahassa jamassa? Jos pitää aina, siis oikeasti vuodesta toiseen, jaksaa kuunnella ja olla tukena, milloin mistäkin syystä? Ensin on nuoruusiässä vaikeaa ja ahdistavaa, sitten kumppanit pettävät ja jättävät, tulee keskenmenoja, irtisanomisia, sairauksia. Koko elämä...
Lue kommentti

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”