Houkuttele hänet valoon! Kuva: Shutterstock
Houkuttele hänet valoon! Kuva: Shutterstock

Harmaannuttaako päivääsi ihminen, jonka mielestä kaikki on aina jotenkin niin sieltä? Toimi näin.

Tunnetko tyypin? Hänet, jonka ohitse bussikuskit ajavat tahallaan. Reppanan, josta työnantajat eivät koskaan pidä. Ihmisen, joka joutuu aina kohtaamaan tyhjän soijamaitohyllyn kaupassa. Ai Kuubaan lomalle? Jaa, olisihan se varmaan kivaa, jos niitä turisteja ja taskuvarkaita ja huijareita ja huonoja katumuusikkoja ei roikkuisi joka puolella. Ja töihinpaluu on aina yhtä tuskaa, senhän tietää jo nyt.

Joko sinulla keittää? Houkuttele pessimisti valoisalle puolelle tällä taktiikalla:

1. Kurkkaa hänen ajatusmaailmaansa.

Pohjaton negatiivisuus on pelkoa, ei mitään sen mutkikkaampaa. Pessimisti kokee, että elämä on potkaissut päähän liian monesti ja suojautuu siksi todennäköisyyslaskelmiensa taakse. Kun ei odota mitään, ei pety. Revi siitä, universumi.

2. Huumori kukoistamaan.

Viljele huumoria ja pakota hänet näkemään pessimisminsä naurettavat puolet. Liioittelu voi toimia: pohdi ääneen, kannattaakohan sinun viedä koiraa ulos ollenkaan, kun kengänpohjat kuluvat ja uudet maksavat rahaa, jos vaikka meteoriitti iskee jo ensi yönä ja siihenhän ne säästöt sitten menevät. Morkkaa silti vain hänen asennettaan, älä hänen persoonaansa.

3. Alleviivaa hyviä asioita.

Optimismi tarttuu. Huomauttele jatkuvasti arjen pienistä ja suurista iloista. Perusnegatiivinen tyyppi ei huomaa saamiansa ihailevia katseita tai ravintolan superystävällistä asiakaspalvelua. Tuuleta kaikesta hyvästä, mitä hänelle tapahtuu. Ennen pitää hänen itsetuntonsa kiittää.

Lähteet: Biba Magazine, Réussite Personelle

Lue myös:

Unohda pessimismi – myönteisesti ajatteleva onnistuu

Huippusuunnittelija Jean Paul Gaultier: ”Asenne on paras asuste”

Elastinen: ”Minulla on 2–3 huonoa päivää vuodessa”

Tällaiset ihmiset ovat onnellisia

Elämäni surkeimmat treffit, Iida Åfeldt ajattelee ja hörppii kahvia. Mies on kutsunut Åfeldtin kaljalle, vaikkei Iida edes pidä oluesta. Kun laskun aika tulee, mies toteaa jämptisti, että hänen kahdeksan euron kaljansa ja Åfeldtin euron kahvi maksetaan erikseen...

Uhriutumista kotitöistä, kisaa ja kiistaa vapaa-ajan käytöstä... Kilpailuasetelma muodostuu parisuhteeseen helposti. 

Huomasiko hän, että raadoin jälleen keittiössä? Kuka saikaan viime viikolla vaihtaa kotityöt kavereiden kanssa rillutteluun? Menevätkö nallekarkit tasan? 

Parisuhteeeseen syntyy helposti kilpailuasetelma. Tietoista tai tiedostamatonta kisaa käydään vapaa-ajasta, kotitöistä, rahasta ja siitä, kuka on oikeassa milloin mistäkin pikkuasiasta lähteneessä väittelyssä.

Väestöliiton parisuhdetutkija ja psykoterapeutti Heli Vaaranen arvioi, että kilpailuasetelma johtuu usein arvostuksen puutteesta parisuhteessa.

– Olemme Suomessa huonoja jakamaan arvostusta omalle puolisolle. Ihmettelen aina, että keneltä se olisi pois.

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän.”

Kehun, kiitoksen ja arvostuksen puute nousi esiin myös Me Naisten kysyessä naisilta siitä, millaiset asiat ja teot loukkaavat parisuhteessa eniten. Näin kolmekymppiset naiset kuvailivat Me Naisten jutussa arvostuksen puutetta:

”Minua loukkaa, kun puolisoni ei arvosta tekemisiäni. Hän ei kehu minua koskaan eikä ymmärrä vitsailujani.” 

”Eniten satuttaa kumppanin tapa antaa ymmärtää, että minun työni tai harrastukseni ovat aina toisella sijalla. Ensimmäisenä tulevat hän ja hänen uransa.”

Kumpikin voi huonosti

Parisuhteessa kisaaminen voi myös olla riitelemisen synonyymi. Kilpailua tulee samoista aiheista kuin riitaa, eli rahasta, kotitöistä ja vapaa-ajasta. Esimerkiksi tällaisista aiheista suomalaisnaiset kertovat ottavansa matsia parisuhteissa:

”Meillä on klassinen kilpailuasetelma uhriutumisesta, aiheena mikäpä muukaan kuin kotityöt. Kumman marttyyrinviitta heilahtaa uljaimmin?”

”Mieheni ajattelee, että voittaja on se, jolla on isompi palkka, eli hän. Sen mukaan päätetään, missä asutaan ja miten koko elämä menee. En ole tähän suostunut, ja niinpä asumme eri maissa.”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia.”

”Kilpailemme siitä, kumpi on käyttänyt enemmän aikaa elämästään lasten hoitamiseen. Tai vaippojen vaihtamiseen.”

”Kun ostin sijoitusasunnon, mieheni halusi ostaa oman.”

”Aina Trivial Pursuitia pelatessa alamme kilvoitella kohti voittoa: kumpi tässä onkaan fiksumpi? Tyhmää, tiedän!”

”Ajankäytöstä on tullut riitaa sen jälkeen, kun suhteeseen tuli lapsia. Lasketaan niitä iltoja, joita toinen saa olla ulkona, kun toinen jumittaa kotona lasten kanssa.”

Eroon kisaamisesta

Lautapeliä pelatessa tai lenkkipolulla huhkiessa heräävä kilpailuvietti ei yleensä aiheuta mökötystä kummempaa parisuhdekriisiä. Jatkuva ja joka asiaan ulottuva kisaaminen sen sijaan tekee elämästä vaikeaa. 

– Silloin kumpikaan ei voi hyvin, ei edes se, joka siellä tunkiolla kukkoilee, Heli Vaaranen sanoo. 

Ensimmäinen askel kilpailuasetelman keskeyttämisessä on ongelman huomaaminen. 

– Toinen askel on juttelu kumppanin kanssa ja sen ymmärtäminen, että kilpaileminen ei voi jatkua loputtomasti, Vaaranen toteaa.

Peliä ei ole menetetty, vaikka kumppani ei heti muuttaisi käytöstään vähemmän kilpahenkiseen suuntaan. Yksipuolinenkin päätös siitä, ettei enää ryhdy kilpailemaan oman rakkaan kanssa, voi Vaarasen mukaan auttaa.