Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kun pidättäydyt muutamasta lauseesta, maailmaan syntyy vähemmän huonoa energiaa.

Perheen sivutuotteena tulee helposti taipumus nähdä koko maailma vanhemmuuden kautta. Usein se on hieno asia: sitä kävelee vähemmän punaisia päin, alkaa miettiä maapallon tulevaisuutta ja niin edelleen. Joskus käy kuitenkin niin, että lyö vahingossa lapsetonta vanhemmuudella päähän. Siitä syntyy ikävää jälkeä. Tilanne on vältettävissä, kun noudattaa isäbloggaajan ohjeita ja lopettaa lirvauttamasta suustaan seuraavia lauseita.

1. Ei koiria ja lapsia voi verrata!

Se menee yleensä näin: ”Ai että mua ärsyttää ihmiset, jotka vertaavat koiraansa lapseen. Ei koira ole lapsi! Eikö se urpo tajua?”

Kyllä urpo tajuaa. Ihmisaivot hahmottavat lapsen ja koiran välisen eron. Lapseton tajuaa myös sen, että koiran omistaminen ja vanhemmuus eivät ole samanlaisia asioita. Lemmikin ja lapsen vertaaminen ei siis ole loukkaus vaan ehkä aito yritys ymmärtää. Se tarkoittaa sunnilleen tätä: ”Hahmotan ehkä hiukan, mistä puhut, koska minunkin elämässäni on jotain, joka tuottaa kovasti iloa, jonka kakkoja on siivottava ja jota rakastan ehdoitta.”

2. Ai olet väsynyt/stressaantunut/kiireinen/(mitä tahansa), heh heh. Odotapa, kun sinulla on lapsia

Elämän raskaudesta ei ole järkevää tehdä kilpailua. Se on tarpeeksi tylsää muutenkin. Lapseton ei tiedä, että raskas työviikko on vielä raskaampi perheelliselle, koska hän ei voi tietää. Hänen kärsimyksensä ovat hänelle aivan aitoja.

Jos haluat osoittaa hienotunteisemmin, että lapseton ruikuttaa turhaan ja että oma elämäsi on rankempaa, sano mieluummin jotain empaattista, esim. ”No kuulostaa tosiaan pahalta. Silloin, kun minä olin väsyneimmilläni Onnelin syntymän jälkeen, join kahvia mahahaavaan asti ja kannatin amfetamiinin laillistamista.”

3. Kyllä sinä sitten tiedät, kun sinulla on lapsia

Niin tietääkin! Siis paljon enemmän kaikista synnytys-, imetys-, rintareppu-, kasvatus- ja päiväkotiasioista, ehkä elämästä yleensä. Mutta on nolo virhe olettaa, että kaikki saavat lapsia. Toiset eivät halua, jotkut eivät saa yrityksistään huolimatta – ja siksi on tökeröä julistaa, että vasta lasten myötä ihminen saavuttaa korkeamman ymmärryksen asteen.

4.  Elämäni olisi niin paljon köyhempää/merkityksettömämpää/tylsempää ilman lapsia

Tämän voi muotoilla myös seuraavasti: Lapseton elämä on merkityksetöntä. Loukkaavasti sanottu, älä sano! Sanomalla annat ymmärtää, että lapsettomien elämä ei ole oikeastaan alkanut vielä. Ja sellaisessa tilanteessa lapsettomat kuitenkin elävät. Lisäksi et oikeasti saa koskaan tietää, olisiko elämäsi merkityksetöntä ilman lapsia – kun niitä kerran tuli hankittua, on vaikeaa enää kokeilla toista vaihtoehtoa.

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.