Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Raha hiertää Paulan ja hänen siskonsa välejä, vaikkei siitä varsinaisesti koskaan puhuta. Pitäisikö? Kyllä, ihan häpeilemättä.

Paulalla, 33, on rikas sisko. Paula tienaa itsekin kohtuullisesti eikä kadehdi siskonsa kovalla työllä ansaitsemaa vaurautta, mutta ei silti käsitä tämän elämäntyyliä.

– Välimme eivät ole huonot, mutta ei meistä maailman läheisimpiäkään saa. Siskolleni on tärkeää, että olalla heiluu luksuslaukku. Itse en ostaisi tonnin kassia, vaikka olisi varaakin. En vain pidä ulkoisia statussymboleita tärkeinä, Paula sanoo.

Hän ei halua arvostella siskonsa kulutuskeskeistä elämäntyyliä, mutta yhdessäoloa se kuitenkin rajoittaa.

– Emme esimerkiksi voi lähteä yhdessä matkalle, koska haluamme aivan eri asioita. Siskoni tahtoo yöpyä luksushotellissa, shoppailla Chanelilla ja syödä pelkästään Michelin-ravintoloissa, minä taas en halua törsätä palkkaani sellaiseen. En siis nauttisi yhteisestä matkasta, ärsyyntyisin vain ökyilystä, Paula kertoo.

Paulan mielestä sisarten välejä hiertää erilainen suhtautuminen rahaan. 

– Toinen meistä on keskittynyt urallaan enemmän rahan tekemiseen. Jokaisella on oikeus tehdä elämässään omat valintansa, mutta jos arvot ovat kovin erilaiset, voi olla viisaampaa pitää toiseen kohtelias etäisyys, Paula järkeilee.

Psykologian professori Markku Ojanen nyökyttelee. Hänenkään mielestä omaa elämäntyyliä ei kannata väkisin tyrkyttää toiselle.

– Arvostan sitä, että ihminen oivaltaa, mikä itselle on tärkeää. Asennettaan voi toki tartuttaa toiselle, mutta kannattaa myös katsella aidan yli. Miksei voisi kerran elämässään koettaa nauttia luksushotellin ylellisyydestä?

Palkasta ei puhuta

Raha on Suomessa tabu. Sukupolvelle toisensa jälkeen on opetettu, ettei siitä sovi puhua. Jopa intiimialueen karvoituksen ajelusta on soveliaampaa keskustella kuin siitä, paljonko kaveri nettoaa kuukaudessa.

Raha olisi mukavan vaivatonta mieltää pelkäksi välineeksi, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. Kuitenkin raha on riidanaiheista tavallisimpia. Pahimmillaan se pilaa ystävysten välejä ja kariuttaa sukulaisuus- ja rakkaussuhteita. Paulakaan ei tarkkaan tiedä siskonsa tuloja eikä ole kertonut tälle omaa palkkaansa.

– Emme riitele rahasta, koska emme koskaan puhu siitä. Tavallaan suljemme silmämme koko asialta, vaikka se jatkuvasti leijuukin ilmassa välissämme, Paula sanoo.

Onnellisuusprofessoriksikin tituleeratun Markun mukaan rahasta puhuminen on tukalaa, koska siihen liittyy niin monenlaisia tunteita: epävarmuutta, kateutta, häpeää, jopa vihaa.

– Ehkä minäkin sisimmässäni tunnen alemmuutta ja ajattelen, että siskoni silmissä olen varmasti säälittävä luuseri, kun en pysty ostamaan tuosta vain uutta Louis Vuittonin käsilaukkua. Ehkä hän ajattelee, että olen tyhmyyttäni tai laiskuuttani tyytynyt elämässäni liian vähään. Samaan aikaan halveksin siskoani salaa siitä, että hän juoksee rahan perässä ja vaikuttaa pinnalliselta, Paula pohtii.

Ihmisarvon mitta

Markku ymmärtää hyvin, miksi yritysjohtajan uutta Mersua kadehtivat läheisimmätkin ystävät ja sukulaiset. Omakotitalon pihalla kiiltelevä kaara ei ole pelkkä auto vaan myös itsenäisyyden ja menestyksen merkki.

Markku muistuttaa, ettei rahanpuute usein ole perimmäinen syy häpeään, vaan taustalla on muita ongelmia, kuten epävarmuutta. Pohjalla on ajatus siitä, että raha määrittelee ihmisarvon.

– Nykymaailmassa raha on arvostuksen mitta, ja arvostuksen saaminen on ihmisen perustarve. Lisäksi rahalla on helppo tehdä vertailuja, Markku pohtii.

Usein ajatellaan, että raha edustaa kovia arvoja, kun taas ystävyys, rakkaus ja onnellisuus kuuluvat vastakkaiseen maailmaan.

– Jos ajattelemme, että ihmisarvo on kiinni rahasta, hyväksymme kovan maailman pelisäännöt. Siellä kaikesta käydään ankaraa vaihtokauppaa. Pehmeässä maailmassa annetaan ja otetaan kiitollisena vastaan, eikä kaikkea mitata rahalla. Silloin tuloeroillakaan ei ole merkitystä, Markku sanoo.

Hänen mielestään rahasta saa iloita, mutta pitää muistaa, ettei euro ole sama euro kaikille. Läheskään aina toran syy ei ole kateus vaan erilaiset tarpeet. Yksi säästää kuivausrumpuun, kun toinen haaveilee Bahaman-matkasta. Pattitilanne syntyy, kun kumpikaan ei ymmärrä toista. Se kääntyy herkästi syyttelyksi: et edes yritä ymmärtää!

Paulan korvaan tämä kuulostaa kovin tutulta.

– Mielestäni siskoni on rikastuessaan kadottanut kokonaan käsityksen rahan arvosta. Hän tuntuu kuvittelevan, että kaikki hänen lähipiirissään pystyvät samanlaiseen rahankäyttöön kuin hän. Luulen, ettei hän oikein hahmota, etten voi loikoilla kahta viikkoa viiden tähden hotellissa.

Jossakin vaiheessa Paula ja sisko lopettivat lahjojen ostamisen toisilleen. Paulasta tuntui turhauttavalta tuhlata rahaa krääsään, jota sisko ei tuntunut juuri arvostavan.

– Hänellähän on jo kaikki mahdollinen. Siskoni taas selvästi tuskaili, mikä olisi sopiva lahja minulle. Lahjojenvaihdosta tuli niin vaivaannuttavaa, että kohteliaasti sovimme, ettemme hanki enää synttäri- ja joululahjoja lainkaan.

Kaverina kitupiikki

Rikas sisko on saanut Paulan analysoimaan muitakin ihmissuhteitaan. Paula on huomannut, että samanhenkiset ajautuvat usein yhteen. Esimerkiksi työpaikalla ystävystyneet ovat usein samassa myös tuloluokassa.

– Kun molemmat ovat niin sanotusti samalla tasolla, yhdessäolo on mutkatonta. Harrastukset ja mieltymykset ovat samanlaisia, jolloin rahaa ei tarvitse miettiä. Tällaisten ihmisten kanssa minäkin vietän mieluiten vapaa-aikani.

Paula ei havittele louisvuittoneita, mutta ei köyhäilekään.

– Käytän palkkani huolettomasti, mistä jotkut ystäväni ovat myös ohimennen huomautelleet. Ehkä he ajattelevat elämäntyylistäni vähän samoin kuin minä siskoni ökyilystä, Paula miettii.

Hänen ystäviinsä kuuluu myös kitupiikkejä. Heidän kanssaan Paula taiteilee niin, että luopuu omista, kalliimmista mielihaluistaan.

– Joidenkin ystävieni seurassa tiedostan selkeästi, että minulla on käytössäni enemmän rahaa kuin heillä. Silloin esiinnyn vaatimattomampana kuin oikeasti olen. En halua, että he kokevat minun leveilevän, Paula tunnustaa.

– Säästäväiselle ystävälleni en viitsi ehdottaakaan fine dining -ravintolaa ja samppanjaa. Olisi pöyhkeää tehdä asiasta numero: että minäpäs tarjoan nyt, kun sinulla on niin tiukkaa rahasta! Silloin kilistelen reilusti kuohuviinillä, johon hänelläkin on varaa. Luulen, että meillä molemmilla on mukavampi olo niin.

Markku Ojasen mukaan tämä on fiksua.

– Ihmiset ovat kovin erilaisia. Yleensä se vain pitää hyväksyä. Ei kannata takertua erilaisuuksiin. Spontaani rahankäyttäjä saattaa ajatella, että kaverin säästäväisyyteen liittyy moite tuhlaavaisuudesta, mutta se on yleensä vain hänen oma tulkintansa, Markku muistuttaa.

Hän kannustaa sekä sisaruksia että ystävyksiä puhumaan häpeilemättä rahasta. Ehkä Paulakin voisi kokeilla lomamatkaa siskonsa kanssa, jos haaveista ja haluista keskusteltaisiin avoimesti.

– Huomasin juuri, että olen tehnyt omassa päässäni aika paljon olettamuksia siitä, mitä siskoni mahdollisesti ajattelee. Olen tehnyt tulkintoja, vaikka emme ole ikinä keskustelleet asiasta, Paula hymähtää.

Markun mukaan rahan voi välillä yrittää myös unohtaa.

– Varmasti kummallakin on sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat molemmille rahaa tärkeämpiä. Niistä kannattaa iloita. Usein hyvät asiat jäävät tekemättä, jos elämä keskittyy rahan ympärille, hän muistuttaa.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala ns. puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti