Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Olisiko aika katsoa riitelyä uusin silmin? Usko pois: rehellisyys ei aina kannata,
mutta pikkuasioista saa nalkuttaa.

Tulet kotiin, ja pussillinen tyhjiä pulloja keittiön nurkassa iskee heti silmääsi. Puoliso lupasi käydä palauttamassa ne tänään. Kävelet olohuoneeseen, ja siellähän se rikollinen rötköttää mukavasti television ääressä. Selvität kurkkuasi ja ­sanot pari valikoimatonta sanaa.

Ja sitten homma eteneekin kuten yleensä: Kumpikin käy läpi toisen viat, ja siippa jää illan päätteeksi suosiolla nukkumaan sohvalle. Harmittaa vietävästi.

Taitaa kuulostaa tutulta. Pitäisikö olla huolissaan? Ei lainkaan. Nyt annetaan riitely­myyteille kyytiä!

Riitely on turhaa.

Heti kärkeen helpottavia ilouutisia:

– Riiteleminen kuuluu kaikkiin tärkeisiin ihmissuhteisiin, vakuuttaa psykologi Tuija Matikka.

Omien mielipiteiden esittäminen on tärkeää, ja parhaassa tapauksessa se jopa lähentää. Pariskunnat, jotka jättävät ­kinastelematta välttääkseen toisen suuttumisen, etääntyvät helpommin toisistaan.

– Riitelemättömyys ei ole oleellista. Kuopan pohjalta poispääseminen on, Tuija kertoo.

Älä nalkuta pikkuasioista.

Puoliso puhuu aamupalapöydässä liikaa, jättää puoliksi juotuja kahvikuppeja ympäriinsä, ei vastaa heti puhelimeen. Pikkusyistä voi syntyä mehevä kina.

– Riidat syntyvät, kun ­jokin sietokyvyn raja ylitetään. Se raja voi olla tiedostamaton tai liittyä ihan pieneen asiaan. Ristiriitoja ei pidä missään ihmissuhteissa lakaista maton alle. Jos riitely auttaa kertomaan itselle painavista asioista, siitä voi olla paljonkin hyötyä, Tuija sanoo.

Jos pullot keittiön nurkassa ovat elämän ja kuoleman asia, kannattaa se ­sanoa ääneen. Suositeltavaa on tiedottaa asiasta riidan ulkopuolella.

– Useimmiten riidan aiheella ei ole oikeastaan väliä. Se on vain aivoissa laukeava automaattinen reaktio tilanteeseen ja pitää hyväksyä sellaisenaan.

Kinastelu pilaa suhteen.

On olemassa kolme tapaa riidellä: poissulkeva, välttävä ja kohtaava.

Poissulkevassa unohdetaan kinaaminen kokonaan, koska toinen voittaa aina. Välttävässä tavassa hyssytellään, ettei toinen vain pahastuisi. Kohtaavassa riidassa saatetaan kiivailla milloin kenenkin syystä.

Kinastelua ei pidä varoa. Se on otettava molemmille tasapuolisena tapana ­ilmaista tunteita.

– Parisuhteen riidattomuus kertoo usein siitä, että toinen on riippuvainen toisesta. Hän ei uskalla aloittaa riitaa, koska pelkää sen johtavan eroon, Tuija Matikka selventää.

Puhuminen kannattaa.

Jos elämänkumppanin kanssa on aina napit vastakkain, on paikallaan selvittää itselleen, mitkä kynnyskysymykset aiheuttavat itsessä tulistumisen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, listan kirjoittaminen toimii.

Tai kumppanin kanssa voi päättää, että ollaan naimisissa vain vuosi kerrallaan.

– Tiedän yhdysvaltalaisen avioparin, joka aina vuoden vierähdettyä vetäytyi vuoristoon tarkastelemaan, mistä kenkä puristaa. Siellä käytiin läpi kaikki mahdollinen. Omien riitelytaipumusten analysointi on hyvin rakentavaa.

Huutaminen ei auta.

– Raivoamisesta ei ole ­mitään hyötyä, Tuija Matikka tyrmää heti.

Eikö edes ihan vähän?

– Ihmisellä on tavallaan erilaiset aivot käytössä riidan aikana. Kun joku alkaa huutaa, ihminen joutuu puolustusreaktioon ja aivoissa aktivoituu niin sanottu nisäkäsaivo.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että ihmiseltä putoaa korvasta kuulolaite. Silloin alkaa havaita ainoastaan äänen voimakkuuden, ja sanojen merkityksen ymmärtämisestä tulee vaikeaa.

Jos on koskaan huomannut taantuvansa kiistan aikana lapsen tasolle, on aivan oikeassa. Koska riita pakottaa ­ihmisen puolustusrefleksin valloilleen, älykäs toiminta muuttuu hankalaksi. ­Ihmisen älykkyysosamäärä saattaa laskea jopa 30 pykälää.

Älä anna auringon laskea vihasi ylle.

Sopua ei tarvitse väkisin vääntää tunnekuohussa.

– Jos riidan yli nukkuu ja sen syitä alkaa hieman pohdiskella, usein koko homma naurattaa aamulla. Jäähystä on kuitenkin hyvä ­sopia yhdessä, Tuija neuvoo.

Toista kannattaa kuunnella.

Kyllä, sillä toisellakin on tunteet. Järkevän riitelyn ydin on toisen kunnioittaminen.

Se näkyy myös muissa ­ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. Sisarusten välejä saattaa hiertää esimerkiksi perinnön­jako, kun vanhempien kuoltua pintaan nousee syvälle haudattuja tunteita. Äkkiä kaikki haluavatkin muistoksi äidin keltaisen esiliinan. Saksitaanko se siis osiin ja jaetaan palanen kaikille?

– On tärkeää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Silloin voi välttää vuosia kestävän riidan, asianajaja Tapani Norros muistuttaa.

Minä riitelen oikein!

Yksi muuttuu riidassa kivi­kasvoksi, toinen paukkaa ovesta pihalle. Sekös ärsyttää puhumisen tarpeessa olevaa: Sano nyt jotain!

Jokaisella on päässään omanlainen sapluuna, miten kiistatilanteessa tulee toimia. Malli juontaa juurensa aiempiin riitatilanteisiin ja erityisesti lapsuuteen.

Parisuhteessa erilaiset riitelytavat kohtaavat, eikä puoliso aina tiedä, miten toisen poruiluun tulisi suhtautua.

– Riitelyssä kannattaa muutella toimintatapoja, koska sen kaavamaisuus tuppaa lisäämään vain toivottomuutta, Tuija Matikka sanoo.

Anteeksi pitää antaa heti.

– Jos suuttuneena selvittää riidan syitä ja pakottaa toisen antamaan anteeksi, se on ­sama kuin yrittäisi humalassa ratkaista kolmannen asteen yhtälöä, Tuija samaa.

Pieni breikki riidassa siis tosiaan toimii. Viikkoja ja vuosia jatkuva vihanpito on asia erikseen.

– Esimerkiksi perintöriidat pitäisi ratkaista aina silloin, kun ne ovat ajankohtaisimmillaan. Muuten asiat alkavat kalvaa, eikä kukaan pysty etenemään elämässään, Tapani Norros kuvailee.

Ovenpaiskontaan päättyneen riidan jälkeen saattaa olla hyvä ajatus tunnustella kumppanin fiiliksiä anteeksipyytävällä tekstiviestillä.

Rehellisyys maan perii.

Aina ei tarvitse avata suutaan, jos jokin kismittää. Kumppanille ei ole pakko rähjätä pitkästä saunaillasta tai nettikauppaostoksista.

Sama pätee muissakin ihmissuhteissa: jos kaveri on lihonut muutaman ­kilon, ei sitä tarvitse sanoa ääneen.

– Ystävien kanssa riidan voi monesti välttää, kun miettii, mitä sanoo missäkin tilanteessa. Ystävyyden kuuluisi olla vain mukavaa olemista, ja riidat rikkovat sen hyvin helposti. Parisuhde kestää paljon enemmän, Tuija Matikka muistuttaa.

Ei, kaikille se ei ole ”vain koira” tai ”vain kissa”, vaan jotain paljon enemmän.

Lemmikin menettäminen voi tuntua yhtä pahalta tai jopa pahemmalta kuin ihmisläheisen kuolema, todistavat tutkimukset. Jokainen suhtautuu lemmikin menettämiseen omalla tavallaan, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa surra.

On kuitenkin lauseita, joita koiransa, kissansa tai muun kotieläimensä vastikään menettänyt ei haluaisi mielellään kuulla. Niitä ovat esimerkiksi:

  1. ”No, onneksi niitä saa aina uusia.” On vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi vastaavaa läheisen ihmisen juuri menettäneelle. Koira on voinut olla ihan yhtä tärkeä persoona.
  2. ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin itkin varmaan kaksi päivää, kun Jani alkoikin seukata Petran kanssa.” Miten nämä asiat ovat muka rinnastettavissa?
  3. ”Ai, kurja juttu. Hei olenko kertonut, mitä minulle kävi siellä työhaastattelussa…” Surevalle kannattaa antaa mahdollisuus puhua menetyksestään, vaikka aiheen vaihtaminen tuntuisi sinusta helpoimmalta vaihtoehdolta.
  4. ”Paljonko sen lopettaminen maksoi? Menikö vakuutuksesta?” Kiinnostaahan se, mutta asian ehtii ottaa puheeksi myöhemminkin, kun tilanne on rauhoittunut.
  5. ”Vieläkö sä sitä itket? Eikö siitä ole jo ainakin kaks viikkoa?” Voi olla, että sureminen ei ole vielä päässyt kahdessa viikossa edes käyntiin.
  6. ”No mutta osasihan se olla välillä ihan tosi rasittava.” Ja juuri siksi niin rakastettava.
  7. Ja sitten on tietenkin tämä klassikko: ”Sehän oli vain koira.”

Kirjoitimme aiemmin asioista, jotka esimerkiksi läheisen menetystä sureva toivoisi muiden ihmisten ymmärtävän. Samat neuvot pätevät, vaikka kyse olisi karvaisesta läheisestä. Kömpelökin huomiointi tai osanotto on paikallaan, kunhan se ei ole tyyliltään väheksyvä.

Myös se, että vain tarjoaa kuuntelevan korvan, merkitsee paljon. Surututkija Mari Pulkkisen mukaan surevalla on usein tarve puhua menetyksestään. 

– Yhä uudelleen tapahtuneesta puhumalla sureva järkeistää asiaa itselleen, hän on sanonut Me Naisten haastattelussa.


Sanoista voi olla myös hyötyä

Toisaalta joillekin voi tehdä myös hyvää, että joku muistuttaa lempeästi tosiasioista.

– Olen ajatellut, että minulle avautuu tietyllä lailla erilainen elämä, kun koirani kuolevat. En ole enää niin sidottu niihin, enkä ehkä tunne niin paljon huonoa omaatuntoa. Ei ole välttämättä niin paha asia, jos joku sanoo sen minulle ääneen, kun suren koiriani, miettii kahden jo ikääntyvän koiran omistaja.

Ranskalaisten rakkauselämää hehkutetaan taas, vaikka kotosuomalainen rakkaussuhde on se, joka todella ansaitsisi ylistystä.

Ranskalaisten erinomaisuudesta kertovia opaskirjoja alkaa olla niin paljon, että pian niistä tarvitaan kokoomateos Ranskattaret tekevät ihan kaiken aina paremmin.

Viimeisimpiä tulokkaita Ranska-ihailun kentällä ovat suomalaisen, viisi vuotta Ranskassa asuneen Helena Liikanen-Rengerin kirjoittama Mon Amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä ja kolmen pariisilaisnaisen kynäilemä Rakkautta ranskalaisnaisten tapaan

Ilmeisesti ihaillussa ranskalaisessa parisuhteessa on olennaista pitää yllä kulissia siitä, ettei kenelläkään meistä ole esimerkiksi ruumiintoimintoja. Kirjojen mukaan ranskatar ei esimerkiksi hengaile pieruverkkareissa tai leikkaa varpaankynsiä siellä missä milloinkin sattuu olemaan. Ruokakaupassakin pitää olla viettelevä ja kotona vilkaista peiliin ennen kuin arvoisa herra puoliso saapuu töistänsä kotiin. 

Jos suomeksi sanotaan, ranskatarten rakkauselämä kuulostaa melko pinnalliselta ja rasittavalta. Paljon paremmin parisuhdeneuvoja jakelemaan kävisimme me suomalaiset. Erotilastot ovat kyllä täälläkin kohtuullisen karua luettavaa, mutta ainakin uskallamme käyttää pieruverkkareita sen vähän ajan, jonka olemme aviossa!

Suomalainen rakkaus on kauneinta, koska...

1. Suomalainen ei teeskentele

Hyvän parisuhteen merkiksi tiedetään se, että kumpikin voi olla aito, oma itsensä. Kuka osaakaan brutaaliuteen asti teeskentelemättömän omana itsenä olemisen paremmin kuin suomalainen? Niinpä, ei kukaan.


2. Suomalainen ehtii muutakin kuin puunata naamaansa

Siinä, missä ranskalainen on sonnustautunut parhaimpiinsa ennen puolison saapumista kotiin, on suomalainen käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa kumppanilleen. Ehkä hän ei kiireessä ole ehtinyt vaihtaa pieruverkkareita pikkumustaan tai kietoa puhdasta krakaa kaulaan, mutta käsi sydämelle, kumman haluat, kun saavut töistä jäätävän nälkäkiukun kourissa: lautasellisen höyryävää bolognesea vai puunatun puolison?

3. Suomalainen auttaa, kun vatsa vaivaa

Vatsan toiminnasta ei kuulemma ole soveliasta puhua puolisolle Ranskassa. Jos siis sairastuu suolistosairauteen tai saa parisuhdelomalla turistiripulin, on kärsittävä yksin. Suomalaisessa rehellisessä parisuhteessa kumppanit ovat toistensa tukena myös vatsavaivojen yllättäessä. 

4. Suomalainen ymmärtää pieruhuumorin päälle

Mikäli alatyyliset ilmaisut ja asiat on rajattu tyystin parisuhteen ulkopuolelle, jää yksi laaja huumorin ulottuvuus käyttämättä. Sääli, niin sääli! Onneksi Suomessa osataan.

5. Suomalainen keskittyy olennaiseen

Yksikään parisuhde ei tiettävästi ole kaatunut siihen, että kynsiä leikataan väärässä paikassa. Suomalaiset ymmärtävät, että parisuhteen hoitaminen on jotakin ihan muuta kuin sitä, että lukittautuu kynsileikkurinsa kanssa vessan oven taakse säilyttääkseen viettelevän etäisyyden. 

Tiku ja sen Taku

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

Ou yeah. Meillä pierrään kilvan aamukahvilla, vattallaan kun makoillaan sängyssä. Se keittää ne kahvit kumpi ensin herää. Toisinaan tuppaa erotiikkaa kehiin, toisinaan ei. Oishan se ihan kiva että joku ranskis tois aamuks tohon ovelle tuoretta croissanttia, mutta kyllä me pärjätään näinkin.
Lue kommentti
Ranskalaismiehen suomalainen v...

Varpaankynnet ja pieruverkkarit sallittu! 5 syytä, miksi suomalainen rakkaus on rutosti parempaa kuin ranskalainen

No huh huh, kyllä oli katkera kirjoitus :D Suomalainen ja ranskalainen parisuhde eroavat kyllä toisistaan, mutta nyt on vähän kärjistetty liikaa. Ranskalaiset kunnioittavat puolisoitaan ja ovat aina kohteliaita ja hyväkäytölsisiä. Tähän kuuluu se, että toisen kuullen ei piereskellä, vessaan ei tuppauduta samaan aikaan ja hygieniasta pidetään huolta itsekseen. Toiselle annetaan oma tila. Se ei tarkoita, etteikö näistä asioista voisi puhua ja heittää vitsiä. Pieruverkkareista sen verran, että...
Lue kommentti