Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Olisiko aika katsoa riitelyä uusin silmin? Usko pois: rehellisyys ei aina kannata,
mutta pikkuasioista saa nalkuttaa.

Tulet kotiin, ja pussillinen tyhjiä pulloja keittiön nurkassa iskee heti silmääsi. Puoliso lupasi käydä palauttamassa ne tänään. Kävelet olohuoneeseen, ja siellähän se rikollinen rötköttää mukavasti television ääressä. Selvität kurkkuasi ja ­sanot pari valikoimatonta sanaa.

Ja sitten homma eteneekin kuten yleensä: Kumpikin käy läpi toisen viat, ja siippa jää illan päätteeksi suosiolla nukkumaan sohvalle. Harmittaa vietävästi.

Taitaa kuulostaa tutulta. Pitäisikö olla huolissaan? Ei lainkaan. Nyt annetaan riitely­myyteille kyytiä!

Riitely on turhaa.

Heti kärkeen helpottavia ilouutisia:

– Riiteleminen kuuluu kaikkiin tärkeisiin ihmissuhteisiin, vakuuttaa psykologi Tuija Matikka.

Omien mielipiteiden esittäminen on tärkeää, ja parhaassa tapauksessa se jopa lähentää. Pariskunnat, jotka jättävät ­kinastelematta välttääkseen toisen suuttumisen, etääntyvät helpommin toisistaan.

– Riitelemättömyys ei ole oleellista. Kuopan pohjalta poispääseminen on, Tuija kertoo.

Älä nalkuta pikkuasioista.

Puoliso puhuu aamupalapöydässä liikaa, jättää puoliksi juotuja kahvikuppeja ympäriinsä, ei vastaa heti puhelimeen. Pikkusyistä voi syntyä mehevä kina.

– Riidat syntyvät, kun ­jokin sietokyvyn raja ylitetään. Se raja voi olla tiedostamaton tai liittyä ihan pieneen asiaan. Ristiriitoja ei pidä missään ihmissuhteissa lakaista maton alle. Jos riitely auttaa kertomaan itselle painavista asioista, siitä voi olla paljonkin hyötyä, Tuija sanoo.

Jos pullot keittiön nurkassa ovat elämän ja kuoleman asia, kannattaa se ­sanoa ääneen. Suositeltavaa on tiedottaa asiasta riidan ulkopuolella.

– Useimmiten riidan aiheella ei ole oikeastaan väliä. Se on vain aivoissa laukeava automaattinen reaktio tilanteeseen ja pitää hyväksyä sellaisenaan.

Kinastelu pilaa suhteen.

On olemassa kolme tapaa riidellä: poissulkeva, välttävä ja kohtaava.

Poissulkevassa unohdetaan kinaaminen kokonaan, koska toinen voittaa aina. Välttävässä tavassa hyssytellään, ettei toinen vain pahastuisi. Kohtaavassa riidassa saatetaan kiivailla milloin kenenkin syystä.

Kinastelua ei pidä varoa. Se on otettava molemmille tasapuolisena tapana ­ilmaista tunteita.

– Parisuhteen riidattomuus kertoo usein siitä, että toinen on riippuvainen toisesta. Hän ei uskalla aloittaa riitaa, koska pelkää sen johtavan eroon, Tuija Matikka selventää.

Puhuminen kannattaa.

Jos elämänkumppanin kanssa on aina napit vastakkain, on paikallaan selvittää itselleen, mitkä kynnyskysymykset aiheuttavat itsessä tulistumisen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, listan kirjoittaminen toimii.

Tai kumppanin kanssa voi päättää, että ollaan naimisissa vain vuosi kerrallaan.

– Tiedän yhdysvaltalaisen avioparin, joka aina vuoden vierähdettyä vetäytyi vuoristoon tarkastelemaan, mistä kenkä puristaa. Siellä käytiin läpi kaikki mahdollinen. Omien riitelytaipumusten analysointi on hyvin rakentavaa.

Huutaminen ei auta.

– Raivoamisesta ei ole ­mitään hyötyä, Tuija Matikka tyrmää heti.

Eikö edes ihan vähän?

– Ihmisellä on tavallaan erilaiset aivot käytössä riidan aikana. Kun joku alkaa huutaa, ihminen joutuu puolustusreaktioon ja aivoissa aktivoituu niin sanottu nisäkäsaivo.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että ihmiseltä putoaa korvasta kuulolaite. Silloin alkaa havaita ainoastaan äänen voimakkuuden, ja sanojen merkityksen ymmärtämisestä tulee vaikeaa.

Jos on koskaan huomannut taantuvansa kiistan aikana lapsen tasolle, on aivan oikeassa. Koska riita pakottaa ­ihmisen puolustusrefleksin valloilleen, älykäs toiminta muuttuu hankalaksi. ­Ihmisen älykkyysosamäärä saattaa laskea jopa 30 pykälää.

Älä anna auringon laskea vihasi ylle.

Sopua ei tarvitse väkisin vääntää tunnekuohussa.

– Jos riidan yli nukkuu ja sen syitä alkaa hieman pohdiskella, usein koko homma naurattaa aamulla. Jäähystä on kuitenkin hyvä ­sopia yhdessä, Tuija neuvoo.

Toista kannattaa kuunnella.

Kyllä, sillä toisellakin on tunteet. Järkevän riitelyn ydin on toisen kunnioittaminen.

Se näkyy myös muissa ­ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. Sisarusten välejä saattaa hiertää esimerkiksi perinnön­jako, kun vanhempien kuoltua pintaan nousee syvälle haudattuja tunteita. Äkkiä kaikki haluavatkin muistoksi äidin keltaisen esiliinan. Saksitaanko se siis osiin ja jaetaan palanen kaikille?

– On tärkeää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Silloin voi välttää vuosia kestävän riidan, asianajaja Tapani Norros muistuttaa.

Minä riitelen oikein!

Yksi muuttuu riidassa kivi­kasvoksi, toinen paukkaa ovesta pihalle. Sekös ärsyttää puhumisen tarpeessa olevaa: Sano nyt jotain!

Jokaisella on päässään omanlainen sapluuna, miten kiistatilanteessa tulee toimia. Malli juontaa juurensa aiempiin riitatilanteisiin ja erityisesti lapsuuteen.

Parisuhteessa erilaiset riitelytavat kohtaavat, eikä puoliso aina tiedä, miten toisen poruiluun tulisi suhtautua.

– Riitelyssä kannattaa muutella toimintatapoja, koska sen kaavamaisuus tuppaa lisäämään vain toivottomuutta, Tuija Matikka sanoo.

Anteeksi pitää antaa heti.

– Jos suuttuneena selvittää riidan syitä ja pakottaa toisen antamaan anteeksi, se on ­sama kuin yrittäisi humalassa ratkaista kolmannen asteen yhtälöä, Tuija samaa.

Pieni breikki riidassa siis tosiaan toimii. Viikkoja ja vuosia jatkuva vihanpito on asia erikseen.

– Esimerkiksi perintöriidat pitäisi ratkaista aina silloin, kun ne ovat ajankohtaisimmillaan. Muuten asiat alkavat kalvaa, eikä kukaan pysty etenemään elämässään, Tapani Norros kuvailee.

Ovenpaiskontaan päättyneen riidan jälkeen saattaa olla hyvä ajatus tunnustella kumppanin fiiliksiä anteeksipyytävällä tekstiviestillä.

Rehellisyys maan perii.

Aina ei tarvitse avata suutaan, jos jokin kismittää. Kumppanille ei ole pakko rähjätä pitkästä saunaillasta tai nettikauppaostoksista.

Sama pätee muissakin ihmissuhteissa: jos kaveri on lihonut muutaman ­kilon, ei sitä tarvitse sanoa ääneen.

– Ystävien kanssa riidan voi monesti välttää, kun miettii, mitä sanoo missäkin tilanteessa. Ystävyyden kuuluisi olla vain mukavaa olemista, ja riidat rikkovat sen hyvin helposti. Parisuhde kestää paljon enemmän, Tuija Matikka muistuttaa.

Vauvavuodet, seitsemän vuoden kriisi ja puolison sairastuminen – kuulostavatko nämä suhteiden kriittiset taitekohdat tutuilta? 

Jokainen parisuhde ajautuu elinkaarensa aikana johonkin kriisiin, johtui se sitten töistä, uskottomuudesta tai lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista. Mutta miten parisuhdekriiseistä selviää, jopa mielellään yhdessä? Onko jokin kriisi ylitsepääsemätön?

Perheterapeutti Ritva Huusko ja Sexpon erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström listasivat parisuhteen elinkaaren tavallisimmat kriisinpaikat. Kihlstöm muistuttaa, että parisuhdekriisi ei tarkoita välttämättä eroa. Parisuhde voi muuttua jopa paremmaksi kriisin kautta.

Kriisi vaatii kovaa työtä ja tahtoa molemmilta – joskus myös ammattiapua. Terapeutit kertovat, miten kriisit on mahdollista selättää. 

Ensimmäinen vuosi – alkuhuuma ja toisen opettelu

Suhteen alku on ensihuumaa, mutta joillakin myös kovaa mustasukkaisuutta ja repiviä riitoja, kun opetellaan toista.

”Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla.”

Alkuhuumassa hormonit saavat meidät käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla – toinen on kuin huumetta. Marja Kihlstöm toteaakin, että jos suhteen ensimmäisenä vuonna on repiviä riitoja, kannattaa pysähtyä tutkimaan tunteitaan: onko taustalla jokin riittämättömyyden tunne esimerkiksi aiemmasta suhteesta?

– Jotkut hyppäävät nopeasti suhteesta toiseen, jolloin vanhoja tunteita ja virheitä ei välttämättä ole käsitelty kunnolla. Silloin uuteen suhteeseen saattaa iskeä kriisi, Kihlstöm sanoo.

Kolmen vuoden kriisi – ensihuuma on ohi

Kolmen vuoden seurustelun jälkeen rakastumisen pitäisi muuttua rakastamiseksi. Ritva Huuskon mukaan kolmen vuoden kohdalla on viimeistään aika opetella puhumaan ja opetella anteeksiantoa.

”Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä?”

Huusko neuvoo miettimään, onko toinen se ihminen, kenen kanssa haluaa elää arkea –  ja onko se arki onnellista vai repivää. Viihdytäänkö yhdessä, onko meillä oikeasti yhteisiä kiinnostuksia ja päämääriä? Myös käytännön päätöksiä pitää tehdä koskien sitä, miten asiat ja riitatilanteet hoidetaan.

Seitsemän vuoden kriisi – mennäänkö naimisiin vai erotaanko?

Marja Kihlströmin mukaan seitsemän vuoden kriisin aikana pintaan nousevat parin keskinäiset vuorovaikutustaidot: osataanko puhua tarpeista, kohdata toisen tunteet ja tehdä kompromisseja? Pitää myös oppia kohtaamaan itsensä ja olla välillä haavoittuva toisen edessä, eikä vain pärjätä.

Kihlstöm neuvoo tarkastelemaan rakkauden tilaa rehellisesti. Ollaanko yhdessä tavan vuoksi vai aidosta rakkaudesta? Moni pari jatkaa keskinkertaisessa suhteessa sen vuoksi, kun mikään ei ole erityisen huonosti. Silloin onnellisuus voi olla toissijaista. Parisuhteen erottaa ystävyydestä jaettu seksuaalisuus, minkä merkitystä kannattaa tarkastella

Kriisi ennen lapsia tai lapsettomuus

Lasten hankkiminen ajaa suhteen helposti kriisiin – varsinkin silloin, jos lapsia ei ala kuulua. Lapsettomuudesta kärsivää paria Ritva Huusko neuvoo miettimään, ollaanko yhdessä toinen toisen vuoksi vai perheen saamisen vuoksi. Lapsettomuushoidot ovat myös rankkoja suhteelle.

”Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.”

– Lapsettomuus ja lasten hankkimiseen liittyvät ongelmat koskettavat nykyään hyvin monia ihmisiä, joten se on merkittävä kipuilun paikka suhteessa, Huusko sanoo.

Vauvavuosi – yhtäkkiä kahdesta tuleekin kolme, kääk!

Vauvavuosina suurin haaste on oppia antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

– Pieni vauva hurmaa ja huumaa, joten silloin pitää muistaa parisuhde ja se ydin, mistä lähdettiin liikkeelle, Ritva Huusko sanoo.

Vauvavuosina toista pitää muistaa huomioida ja huolehtia erityisellä tavalla. Toinen tai molemmat voivat olla väsyneitä vähäisten yöunien vuoksi, jolloin kriisit kulminoituvat. Väsyneenä kumppani ärsyttää vielä enemmän. 

Vauvavuosien jälkeen iskevät myös ruuhkavuodet, jolloin kasvavat lapset vievät paljon aikaa ja energiaa suhteelta. Jotkut parit alkavat elää suhdetta lasten kautta, ja suhde päätyy arkiseksi.

Muutokset uralla tai uudet harrastukset 

Uusi työ tai opiskelupaikka muuttavat parisuhteen dynamiikkaa. Puoliso saattaa löytää myös uuden kiinnostavan viiteryhmän, joka imaisee mukaansa. Silloin kumppani voi tuntea ulkopuolisuutta. Kihlströmin mukaan moniin muutoksiin ja hurahduksiin liittyy alkuhuumaa, joka vaatii kumppanilta kärsivällisyyttä. Suhteessa on tärkeää pitää kiinni omista rajoista eikä vain miellyttää toista.

”Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä?”

Samalla tavoin myös työttömyys voi aiheuttaa suhteessa kriisin. Toinen on kotona, toinen töissä, eli dynamiikka muuttuu. Pariskunnalla on erilaiset odotukset, ja taloudelliset ongelmat saattavat tulla tielle. 

Ritva Huusko muistuttaa myös keski-iän kriisistä. Jos pari on mennyt nuorena yhteen, moni kokee 40- tai 50-vuotiaana kriisin, jolloin on kova tarve itsenäistyä. Voimmeko olla yhdessä itsenäisiä? Suhteen mustasukkaisuus korostuu viimeistään keski-iän kriisissä, kun toinen haluaa mennä ja tehdä itsenäisesti.

Tyhjän pesän syndrooma – lapset lentävät pesästä

Kun lapset muuttavat pois, yhtäkkiä pitäisikin viihtyä taas kahdestaan. Mitä yhteistä meillä on?

– Jos on eletty paljon lasten kautta ja unohdettu parisuhde ja sen huoltaminen, niin tässä vaiheessa herätään siihen, että parisuhdetta ei ole enää. Se pitää rakentaa uudestaan, Ritva Huusko sanoo.

Kun ketään ei ole enää välissä, paljastuu, miten parisuhdetta on hoidettu koko lasten kasvuikä. Hyvin hoidetussa suhteessa lasten poismuutto voi olla myös uusvapauden aikaa: nyt on vihdoin aikaa keskittyä toiseen.

”Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi.”

Sairastuminen tai kuolemantapaus – mitä sitten tapahtuu?

Perheessä, lähipiirissä tai parisuhteessa voi tapahtua missä elämänvaiheessa tahansa vakava sairastuminen tai jopa kuolema.

Marja Kihlstörmin mukaan näistä asioista on hyvä puhua jo silloin, kun kaikki on hyvin, sillä ihmiset reagoivat tällaisiin vastoinkäymisiin hyvin eri tavoin. Mitä tapahtuisi, jos olisin vuoden sairaalassa? Miten me silloin toimisimme?

Pettäminen

Pettäminen voi olla iso ongelma suhteessa missä vaiheessa tahansa. Moni yllä listatuista kriiseistä voi laukaista pettämisen.

– Ihminen pettää helpommin, kun tulee joku kriisi. Kumppani voi hakea esimerkiksi vauvavuosien identiteettikriiseihin vahvistusta ulkopuolelta, Marja Kihlström sanoo.

Pettämiskriiseistäkin voi selvitä, mutta toipuminen vie pitkään ja usein ammattilaisen apu on tarpeen.

 

Joskus epäily uskottomuudesta onkin peiliin katsomisen paikka.

Epäiletkö kumppanisi uskollisuutta tai arveletko, että hän on ihastunut toiseen? Oli epäilyissäsi perää tai ei, ne saattavat kertoa enemmän sinusta kuin kumppanisi toimista. 

Yhdysvaltalainen Journal of Social and Personal Relationships julkaisi lokakuussa Angela Nealin ja Edward Lemayn tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset heijastavat helposti omia pettämishalujaan kumppaneihinsa. Epäilys kumppanin uskottomuudesta voi nousta kumppanin aiemmista teoista, omista aiemmista kokemuksista tai vaikka siitä, miten näkee muiden ihmisten toimivan parisuhteissaan. Nealin ja Lemayn tutkimuksen mukaan pettämisepäily voi kuitenkin olla myös peiliin katsomisen paikka.

Psykiatri Grant H. Brenner kirjoittaa Psychology Todayssa Nealin ja Lemayn tutkimuksesta, jossa 96 heteropariskunnan kumpikin osapuoli täytti viikon ajan joka ilta kyselyn tunteistaan, toimistaan ja siitä, arvelivatko he kumppaninsa olevan ihastunut johonkuhun toiseen. Suurin osa mukana olleista pariskunnista oli alle 25-vuotiaita ja vasta tapailuvaiheessa suhteessaan.

Lue myös: Hetken himo voi maksaa kaiken – psykologi kertoo, mikä saa ihmisen silti pettämään

Brenner kertoo, että tutkimukseen osallistuneiden ihmisten arviot siitä, onko kumppani kiinnostunut jostakusta toisesta, pitivät kutinsa melko hyvin. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että ne vastaajat, jotka itse olivat kiinnostuneita kolmannesta osapuolesta, epäilivät erityisen usein kumppaninsakin ihastuneen johonkuhun suhteen ulkopuolelta. Itse johonkuhun muuhun ihastuneet epäilivät kumppaneitansa useammin kuin ne, joiden kumppaneilla oikeasti oli tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. 

Pettäjä epäilee toista pettäjäksi

Tutkittavat heijastivat siis kumppaniinsa niitä asioita, joita itse kokivat ja tunsivat. Omien tunteiden ja ajatusten heijastaminen kumppaniin toimii Brennerin mukaan niinkin päin, että suhteeseensa oikein sitoutunut puoliso ei osaa aavistaa, että hänen rakkaallaan on tunteita muitakin kohtaan.

Tuore tutkimus on taas yksi osoitus siitä, että mielikuvituksemme ja kykymme asettua toisen asemaan ovat rajallisia. Teemme yleensä päätelmiä niin, että oletamme toisten olevan samanlaisia ja toimivan sekä ajattelevan samoin kuin me itse. Siksi pettävä kumppani arvelee helposti suhteen toisenkin osapuolen pettävän. 

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ne vastaajat, jotka epäilivät kumppaninsa olevan ihastuneita toiseen, käyttäytyivät kumppaniaan kohtaan viileästi tai jopa vihaisesti. Pelkkä epäily toisen ihastuksesta tai pettämishaluista muutti käytöstä suuntaan, joka ei ainakaan vahvista pariskunnan keskinäistä kiintymystä ja luottamusta.

Lue myös: Mikä saa ihmisen pysymään uskollisena puolisolleen? Tutkijat uskovat selvittäneensä salaisuuden

Mikä avuksi?

Psychology Todayn Grant Brenner ehdottaa ratkaisuksi sitä, että kumppaninsa pettämishaluista huolestunut ihminen pohdiskelisi, onko ehkä itse kovasti viehättynyt muista kuin kumppanistaan.

Tärkeää on myös hyväksyä se, että muihin ihastuminen kuuluu parisuhteeseen. 

– Maailmassa on niin paljon ihania ihmisiä, että olisi naiivia ajatella, että on vain yksi, johon ihastumme, psykologi Helena Toppari on kertonut Me Naisille.

Helsingin seurakuntien perheneuvojana työskennelleen Topparin mukaan suhteen ulkopuolinen ihastus ei välttämättä johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jokin pahasti vinossa. Usein ihastumisen taustalla on kuitenkin tarve tai kaipuu, jota ei ole itsekään täysin tiedostanut. Asian tiedostaminen voi auttaa piristämään omaa parisuhdetta.

On jopa tutkittu, että suhteen ulkopuolinen ihastus voi tuoda vipinää suhteeseen – ainakin siinä tapauksessa, että ihastus ei johda pettämiseen.