Kuva: Getty Images
Kuva: Getty Images

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi.

Se tapahtuu viimeisenä kesälomapäivänä, kun olen ylittämässä katua. Alakulo riistäytyy itkuksi keskellä Mannerheimintietä. Aurinkolasit kätkevät katastrofin vain osittain, ja toivon, etten törmää tuttuihin.

Kotona ulvon olohuoneen karvamatolla sikiöasennossa punaisena ja limaisena kuin vastasyntynyt. Tämä ei ole kaunista kaipuuta vaan tukehduttavaa tuskaa. Mistä helvetistä se tulee? Erosta on jo puoli vuotta. Ja mehän erosimme sovussa. Harkiten. Ystävinä. Järkevät ihmiset.

– Pötyä! sanoo parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.

– En usko erosimme ystävinä -tarinoihin yhtään. On jokin ihmeellinen nykyajan illuusio, että fiksut ihmiset pystyvät muka eroamaan ystävinä.

"En ikinä neuvo, että yrittäkää erota sivistyneesti kavereina."

Jonkinsortin kavereiksi voidaan kyllä eron jälkeen tulla, mutta siihen menee aikaa, Stolbowin mukaan vuosia. Ensin on käytävä läpi tunteiden vuoristorata, sillä ero ei todellakaan ole mikään järkiasia.

– Ihmiset luulevat aluksi, että he hoitavat homman järkevästi, mutta heillä on väärä käsitys eron kestosta ja syvyydestä. Pitkä suhde, pitkä suru.

– En ikinä neuvo, että yrittäkää erota sivistyneesti kavereina. Älkää vaatiko sitä heti itseltänne. Ensin täytyy päästä irti.

Jos olet rakastanut toista intohimoisesti ja uskonut yhteiseen loppuelämään, olet piru vie pettynyt, surullinen ja jopa vihainen siitä, ettei kaikki mennyt kuten toivoit. Mitä kauemmin kiellät tunteesi ja esität reipasta, sitä pidemmän ajan erosta selviäminen vie, asiantuntijat muistuttavat.

– Et voi heti olla ystävä ihmiselle, joka on pettänyt odotuksesi tai aiheuttanut surua. Ehkä olet vihainen myös itsellesi: miksi sössin tämän taas!

Katkaise välit

Stolbowin mielestä aluksi eksälle ei tarvitse olla edes ystävällinen. Hän uskoo, ettei ole olemassa eroa ilman vihan tunnetta.

– Voimattomuuden ja vallan menetyksen tunteet synnyttävät vihaa. Viha myös auttaa irrottautumaan ex-kumppanista. Se estää lankeamasta uudelleen suhteeseen, johon heikkona hetkenä haluaisi palata.

Eronnut tosiaan pyörittelee yllättävän usein ajatusta, voisiko vanhaan suhteeseen palata. Siksi ystävyyden tavoittelu voi olla jopa huijaamista, itsensä ja toisen.

– Jättäjä saattaa ystävyydellä hakea sovitusta teolleen, mikä antaa jätetylle turhaa toivoa, että toinen harkitsisi paluuta. Jätetyn ystävällisyydessä puolestaan on usein toivetta siitä, että toinen näkisi hänen arvonsa ja pyörtäisi päätöksensä.

Jotta oikeasti voi irrottautua ja päästä eron yli, kannattaa välit ex-kumppaniin Stolbowin mielestä katkaista joksikin aikaa kokonaan. Välttämättömät asiat voi hoitaa vaikka sähköpostilla. Tämä on tarpeen myös siksi, ettei ex-puoliso kaikesta huolimatta ole oikea osoite vihanpuuskillesi.

– Välit kannattaa katkaista kokonaan ja tapaamiset minimoida, vaikka olisi lapsiakin. Kun toisen kohtaaminen on todella vaikeaa, kannatan ”yksi laittaa lapset hissiin ylhäällä ja toinen ottaa vastaan alhaalla” -käytäntöä. Iso koulukunta kannattaa sylistä syliin -vaihtoa, mutta minusta se on alussa julmaa. Tunteiden nieleminen on mahdotonta. Viha tihkuu läpi, lapsi aistii jännitteet ja kokee tilanteen pelottavana.

Stolbowin mukaan on pötyä väittää, ettei fiksu ihminen raivoa.

– Fiksu ihminen tunnistaa vihan ja aggression tunteensa ja opettelee purkamaan ne. Johonkin raivo on purettava, ettei se käänny sisäänpäin ja muutu katkeruudeksi. Eräs tanssija teki taideteoksen, jossa saksi miehensä pukuja. Parhaimmillaan vihan voi kääntää voimaksi.

– Erossa pääsee eteenpäin vain suremalla ja vihaamalla, se tarkoittaa aktiivista työstämistä.

Älä tuputa totuuttasi

Elokuun trooppisena yönä istumme Lapinlahden hylätyn mielisairaalan salakallioilla huutamassa. Tuskin olimme saaneet piknikviltin levitettyä, kun olimme jo sodassa. Molemmat tukevasti poteroissaan, joista syytökset ja loukkaukset sinkoilevat. Latelen kaikki vikasi. Sinä karjut, minä kimitän ja pillitän. Kidutamme itseämme ja toisiamme.

Miten voimme olla kaikesta eri mieltä? Menemme koteihimme mykkinä.

"Viisaampaa olisi hyväksyä, että hänen käsityksensä suhteestanne ja erostanne voi olla hyvin erilainen kuin sinun."

Klassinen asetelma. Tarve saada toinen näkemään asiat samoin kuin itse ne näkee on piinaava tunne.

– Voit jankuttaa ex-kumppanisi kanssa vaikka kuolemaan saakka, mutta viisaampaa olisi hyväksyä, että hänen käsityksensä suhteestanne ja erostanne voi olla hyvin erilainen kuin sinun, Stolbow sanoo.

Hänelläkin on takanaan ”kamalan riitainen, ihan järkyttävä” ero. Nyt, vuosikausien jälkeen, hän on ex-miehensä kanssa hyvissä väleissä ja he voivat puhua kaikesta – paitsi eronsa syistä. Siitä aiheesta ei kannata edes aloittaa.

Ystävyys on alussa hankalaa, koska harvoin molemmat etenevät samaan tahtiin, toinen on aina eroajatuksissaan pidemmällä.

Stolbowin mukaan rehelliset keskustelut kannattaa käydä siinä vaiheessa, kun eroa vasta harkitaan. Silloin on kerrottava raadollisuuksiin asti, mihin kaikkiin asioihin kumppanissa ja suhteessa on tyytymätön. Mutta kun eropäätös sitten on lopullisesti tehty, täytyy ex-kumppanista päästää ja päästä irti. Et voi jatkuvasti yrittää vedota hänen tunteisiinsa.

– Eteenpäin pääsyä jarruttaa myös se, jos yrität epätoivoisesti hakea konsensusta, sitä että olisitte kaikesta samaa mieltä.

Kysy itseltäsi: miksi minulle on niin tärkeää, että oma näkökulmani voittaa? Yritätkö kääntää hänen päänsä toivoen yhteenpaluuta?

Jos ex-kumppanisi on haluton muuttamaan näkemyksiään, et voi sille mitään. Käännä siis katse itseesi.

Älä stalkkaa

Olen monta kertaa päättänyt, etten halua nähdä sinua enää. En jaksa riidellä, junnata, pettyä aina uudelleen sinuun, itseeni, meihin. Päätän myös, etten kyttää elämääsi Facebookissa.

Päätös pitää ehkä kaksi viikkoa, sitten jommalle kummalle tulee taas tikusta asiaa ja tapaamme. Menemme syömään, elokuviin tai kävelylle. Aluksi on mukavaa, mutta melkein aina eroamme riidoissa.

Näinpä näin!

– Mehän olemme eksperttejä keksimään tikusta asiaa. Erossa kumppani alkaa hohtaa jotain mieletöntä valoa. Hän on kuin purkka, johon jää kiinni.

Olepa taas rehellinen itsellesi. Miksi haluat pitää jatkuvasti yhteyttä? Kammoatko kenties ajatusta, että olet menettänyt valtasi ihmiseen, joka vielä äsken oli sinulle kaikkein läheisin?

– Sehän on sietämätön tunne, etten tiedäkään toisen elämästä enää mitään. Mutta se pitää oppia sietämään ja ajatella, että tämä on omaksi parhaakseni.

"Haluatko kiduttaa itseäsi? Vai rakastaa ja varjella itseäsi niin, ettet hakemalla hae asioita, jotka satuttavat?"

Omaa mustasukkaisuuttaan ei tarvitse hävetä.

– Mustasukkaisuuden tunteet kuuluvat asiaan. Kaikilla on eron jälkeen tekemistä itsetuntonsa kanssa.

Sen sijaan ei pitäisi urkkia tietoja ex-puolison elämästä ja mahdollisista uusista heiloista sosiaalisesta mediasta.

– Sehän on omanlaistaan viiltelyä. Haluatko kiduttaa itseäsi? Vai rakastaa ja varjella itseäsi niin, ettet hakemalla hae asioita, jotka satuttavat?

Eikä sekään ole lainkaan harvinaista, että päätyy harrastamaan ex-puolisonsa kanssa eroseksiä. Tarkastele silloin motiivejasi: haluatko osoittaa valtaasi, todistella olevasi yhä ykkönen, haetko balsamia itsetunnollesi vai kaipaatko vain tuttuja tapoja ja ihoa? Itseään ei Stolbowin mukaan kannata hairahduksista soimata, mutta muistuttaa voi: eroaminen kestää sitä pidempään, mitä enemmän itselleen sallii.

Kuin serkkupoika

Makaan lattialla kuuntelemassa hiljaisuutta. Kotini näyttää kivalta. Tunnen pientä ylpeyttä itsestäni. Osaan ja pärjään. Mitä tämä on? Jotain onnen tapaista? En kaipaa ketään. Nautin siitä, että saan maata tässä yksin ja ajatella asioita, joista pidän ja joita voin tehdä sydämeni kyllyydestä.

Erosta on vuosi. Kaikki on erinomaisesti juuri nyt. Ehkä haluankin pitää kiinni omasta asunnosta ja itsenäisyydestäni enkä muutakaan enää kenenkään kanssa yhteen.

– Ensinhän tulee hirveä paniikki, ettei selviä ilman toista. Sitten huomaakin, että jumankauta selviää. Klaaraamisesta tulee voimakas usko itseen, ja sillä rohkeudella voi toteuttaa isojakin elämänmuutoksia, Stolbow sanoo.

Jos elämä heittää eteesi niin paskamaisen kokemuksen kuin ero, kannattaa siitä ottaa kaikki oppi irti.

– Erohan voi olla mieletön paikka muuttaa elämänsä suuntaa, kun pysähtyy pohtimaan itseään ja toiveitaan. Itsetunto nousee, ja myös seuraavan suhteen onnistumismahdollisuudet kasvavat.

Entäpä se ystävyys ex-kumppanin kanssa?

– Se onnistuu vasta, kun on jo puoliksi unohtanut koko tyypin – silloin kun toinen ei enää aiheuta värinöitä suuntaan taikka toiseen. Kun törmäätte juhlissa, hän tuntuu kuin serkkupojalta.

Silloin olet valmis.

AK

Parisuhdekouluttaja: ”Ystävinä ei voi erota”

Tässä selkeästi puhuu henkilö jolla ei ollut erotessaan yhteisiä lapsia. Helppohan se on huudella kun ei tarvii pysyä puheväleissä ihan vaan sen takia ettei se toinen osapuoli ala lyömään kapuloita rattaisiin kaikessa jossa pystyy. Sitäpaitsi ämmä on muutenkin väärässä käytännössä kaikessa. Suhde voi ajautua niin haaleaksi että siitä voi kävellä kavereina ulos. Olen ollut tätä sivusta todistamassa.
Lue kommentti

Välillä on ihan okei keskittyä myös niihin sinkkuelämän hyviin puoliin.

Jostain syystä vallalla on käsitys siitä, että näin loppuvuonna kaikki haluavat olla mieluummin parisuhteessa kuin sinkkuja. Yhdysvalloissa puhutaan jopa cuffing seasonista eli sesongista, jona kaikkein vannoutuneinkin sinkku alkaa pohtia, että parisuhde saattaisi sittenkin olla kiva juttu.

Mutta ovatko talven kylmyys ja juhlapyhien vietto jonkun kainalossa riittävän hyviä syitä pariutua? Sosiaalisessa mediassa muistutellaan parhaillaan sinkkuuden hyvistä puolista, kenties vastaliikkeenä kuluvan vuodenajan parisuhdekeskeisyydelle.

Sinkkuuden iloja on jaettu kasapäin Twitterissä tunnisteella #WhenImNotDating. Sekä parisuhteessa että sinkkuudessa on tietenkin sekä hyvät että huonot puolensa, mutta nämä päivitykset saavat sinkkuuden kuulostamaan aika hiton upealta.

Poimimme twiiteistä parhaat syyt pysyä sinkkuna.

1. Voi tehdä ihan mitä haluaa

No ihan kuin parisuhteessa ei muka voisi toteuttaa itseään, mutta sinkkuna asioista ei tarvitse neuvotella sitäkään vähää. Ei kompromisseja!

2. Kaikki on omaa

Koko pitsa/karkkipussi/kirsikkatomaattirasia vain itselle, aah.

3. Voi olla juuri niin karvainen tai karvaton kuin haluaa

Kyllä, joskus karvoja tulee ajeltua myös miellyttämisen vuoksi, vaikkei sinänsä olisi mikään pakko.

4. Säästyy rahaa

Deiteillä käyminen saattaa tulla hitsin kalliiksi.

5. Itsetunto ei romahtele

Ei toiveita, ei pettymyksiä.

6. Jää enemmän aikaa hemmottelulle

Deiteillä ravaaminen vie rahan lisäksi aikaa. Joskus on ihanaa olla koko ilta yksin omassa rauhassa ja ihan vain hemmotella itseään.

7. Deittailemattomuus on hauskaa

Ei hauskanpidon tarvitse olla aina muista ihmisistä kiinni.

8. Epämiellyttävät kohtaamiset jäävät väliin

Voit tapailla vain lempi-ihmisiäsi!

9. Harrastuksiin voi todella paneutua

Koko kämppä kasveille? Sinkkuna siitäkään ei tarvitse neuvotella.

Mikä sinkkuudessa on mielestäsi parasta? Keskustele kommenteissa!

Empatiakirjailija Sami Kedon mukaan myötätunto toisia kohtaan on myös asennekysymys.

Mikä tekee meistä empaattisia?

Maailma on täynnä tarinoita ihmisistä, joilla ei ole mitään – mutta jotka ovat aina valmiita antamaan sitä vähästäänkin muille. Tarinan toisella laidalla ovat rikkaat ja etuoikeutetut. Heillä olisi, millä auttaa, mutta myötätunto puuttuu.

Ihan niin yksinkertainen maailma ei ole, mutta empatiasta tietokirjan kirjoittanut Sami Keto kertoo, että kyky empatiaan tosiaan saattaa heiketä, kun ihminen rikastuu tai nousee yhteiskunnan hierarkiassa korkeammalle. 

– Tämä on havaittu todella monessa yhteydessä, Keto sanoo.

Yksi syy rikkauden ja empatian käänteiseen riippuvuuteen on se, että reiluus on Kedon mukaan useimmille ihmisille hyvin tärkeää. Jos siis ihminen on epäreilun korkeassa asemassa, hänen täytyy jotenkin pystyä perustelemaan ja oikeuttamaan eriarvoinen asema itselleen. 

– Jotta pystytään tasaamaan tilanne, alempana olevien arvoa pitää vähän laskea ja ajatella, että minä ansaitsen etuoikeuteni ja muut tekevät jotakin väärin.

Eriarvoisuus vaikuttaa empatiaan

Empatian määrä liittyy myös yhteenkuuluvuuden ja keskinäisriippuvuuden kokemuksiin. Ne, joilla on paljon rahallista tai sosiaalista pääomaa, ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan ja samastuvat toisiin vähemmän, mikä selittää heikompaa empatiakykyä. 

– Eliitti kokee yhteenkuuluvuutta omassa piirissään, vähävaraiset laajemmin, Keto tiivistää. 

Hän kertoo, että yhteiskunnan eriarvoistumisen on kuitenkin havaittu johtavan siihen, että myös hierarkiassa alimpina olevat kokevat entistä vähemmän yhteenkuuluvuutta ylempänä olevia kohtaan. Eriarvoisuus siis heikentää ihmisten empatiakykyä ylipäätään.


Empatiaa voi suunnata

Sami Kedon mukaan empatia on oleellinen osa ihmisyyttä, ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän empaattisia. Se kuitenkin vaihtelee, mihin suuntaamme empatiamme. Empatian kokemista ohjaavat yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuriset kertomukset.   

Osa meistä kokee myötätuntoa kedon kukkasiakin kohtaan, osa suhtautuu empaattisesti ainoastaan omaan lähipiiriinsä. 

”Usein empatia on tilannekohtaista.”

Esimerkiksi rasistisessa mellakassa vihaa huutava ihminen voi olla hyvinkin empaattinen, tosin suppeaa piiriä kohtaan. Myös voimakkaat negatiiviset tunteet nimittäin tarttuvat empaattiseen ihmiseen ja voivat viedä mukanaan.

– Usein empatia on tilannekohtaista. Totumme toimimaan toisissa tilanteissa empaattisesti ja toisissa epäempaattisesti. Se on myös asennekysymys; päättääkö, että tämä on sellainen tilanne, jossa ollaan empaattisia, Keto kertoo.

Piiri, jota kohtaan ihminen tuntee empatiaa, voi Kedon mukaan kutistua esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisen asema yhteisössä on epävarma tai jossa ihmisryhmien välillä on kilpailuasetelma.

Huomattavia empatiapuutteita on Kedon mukaan yleensä vain narsisteilla ja psykopaateilla. He pystyvät lukemaan kanssaihmisiään, mutta eivät jakamaan heidän tunteitaan – myötätunto puuttuu.