Tältä se tuntuu. Tulla ystävän hylkäämäksi. Mutta siitäkin voi selvitä. Kuva: Shutterstock
Tältä se tuntuu. Tulla ystävän hylkäämäksi. Mutta siitäkin voi selvitä. Kuva: Shutterstock

Ystävyyden loppuminen ottaa koville. Varsinkin, jos ei ikinä saa tietää, miksi tuli hylätyksi.

Edes tosiystävyys ei aina kestä ikuisesti. Ja vaikka se onkin useimmiten surullista, on ystävyyden loppuminen toisaalta myös luonnollista.

– Ystävän kanssa ei ole kävelty alttarille ja luvattu olla ystäviä hautaan asti, ystävyystutkija, filosofian tohtori Ira Virtanen on miettinyt Me Naisten haastattelussa.

Silti monille ystävyyden loppu on jopa rankempaa kuin parisuhteen loppuminen. Me kysyimme hiljattain kokemuksia siitä, miltä tuntuu joutua ystävyyssuhteissa konmaritetuksi – eli hylätyksi. Kyselyyn vastannut nimimerkki MK81 kertoo, että hänen ystävänsä katkaisi välit ”pahimmalla mahdollisella hetkellä” – juuri ennen kuin MK oli menossa naimisiin.

”Tuntui pahemmalta kuin yksikään ero.”

– Se tuntui pahemmalta kuin yksikään ero entisistä poikaystävistä. Kuin yksi raaja olisi revitty irti. Tunsin itseni hylätyksi ja nöyryytetyksi, nimimerkki MK81 kertoo.

Hän ei saanut ikinä tietää, miksi ystävyys loppui. Eikä ole edes varma, haluaisiko tietää.

”Tuskin pääsen tästä ikinä yli.”

– Luulen, että on parempi antaa asian vain olla. Itsesyytökseni ovat olleet niin pahoja. Minulta vietiin omanarvon tunne täysin yllättäen. Tuskin pääsen tästä ikinä yli.

Enemmän kuin avioliitto

Myös nimimerkki Hiljaisia sanoja kertoo, että ystävyyden loppuminen on ollut rankkaa.

– Olen joutunut kahden ystävän hylkäämäksi. Se tuntui surulliselta, jopa epätodelliselta, hän kertoo.

”Yhteyden katkeaminen kummityttöön tuntuu erityisen pahalta.”

Toisen ystävänsä kanssa nimimerkki Hiljaisia sanoja kiersi maailmaa muutaman vuoden. Toisen ystävänsä hän tunsi lukiosta saakka ja oli tämän lapsen kummi.

– En enää voi pitää yhteyttä myöskään kummityttööni. Postitan lahjat, mutta synttäreille ei kutsuta. Yhteyden katkeaminen kummityttöön tuntuu erityisen pahalta.

Toinen ex-ystävä ei ikinä kertonut syytä ystävyyden loppumiselle. Toinen taas perusteli ystävyyden loppumista sillä, että oli kuullut asioita, eikä enää osannut jutella tämän kanssa.

”Olisiko asiasta voinut jutella eikä lähettää vain tekstaria?”

– Muutuinko minä niiden kuultujen juttujen jälkeen? Olinko eri ihminen kuin ennen? Käyttäydyinkö eri tavalla kuin ennen hänen kuulemaansa? Olisiko asiasta voinut jutella eikä lähettää vain tekstaria? Miettikö ystäväni, olisinko minä ehkä tarvinnut erityisen paljon ystävää, kun kerran minusta liikkuu juttuja? En ymmärrä itse, että ystävyys voi päättyä näin. Minusta ystävyys on vielä enemmän kuin avioliitto – niin ”myötä- kuin vastamäessä”.

Tarve tietää todellinen syy

Mitä minä tein väärin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mikä minussa on vikana?

Kun tuntee tulleensa hylätyksi, nämä ovat yleisimpiä kysymyksiä, mitä hylätyksi tullut pyörittelee päässään. Moni miettii sitä todellista syytä, miksi ystävyys katkesi. Niin myös kyselyyn vastannut Sanna. Hänen ystävänsä pani välit poikka lähes 20 vuotta sitten.

– Häneltä tuli tekstiviesti, ettei ole aikaa minulle. Tämä tuntui kummalliselta, koska näimme harvoin ja välimatkaa oli 400 kilometriä.

”Liki 20 vuoden jälkeenkin mietin, mikä olikaan todellinen syy erolle.”

Sanna kysyi ystävältään tekstiviestillä todellista syytä, mutta ei saanut ikinä vastausta.

– Vieläkin mietin toisinaan ex-ystävääni ja sitä, mikä oli todellinen syy erolle. Olisi yhä helpottavaa tietää. Hänen numeronsa löytyy yhä kännykästäni ja toisinaan mietin, kehtaisiko kysellä kuulumisia.

Myös Tupua on jäänyt vaivaamaan välirikon todellinen syy. Hänen ystävyyssuhteensa loppui lopulta siihen, kun hän kyllästyi olemaan aina se, joka otti yhteyttä.

– Olen luonteeltani syyllisyydentuntoinen ja löydän helposti vikaa itsestäni, jos jokin menee vikaan. Mutta tässä tapauksessa sellaista en keksinyt. Kun ystävystyimme, olin ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Ystäväni huomautti joskus käytös- tai etikettivirheistäni, mutta eivät ne mielestäni olleet sellaisia, että niiden takia olisi pitänyt hylätä. Eikä ystävänikään näyttänyt tekevän niistä suurta numeroa, Tupu kertoo.

Selitystä ei kannata tivata loputtomiin

On luonnollista haluta selitys tapahtuneelle. Ihmisen perusluonne kun on sellainen, että se haluaa ymmärtää ja saada selityksen. Psykoterapeutti Taina Välitalo on kertonut aikaisemmin parisuhteiden erojutussa, että eron syytä on aina oikeus kysyä, mutta loputtomiin sitä ei kannata tivata. Sama pätee myös ystävyyssuhteiden loppumiseen.

”Selittäminen ei aina luonnistu.”

– Oli kyse lyhyestä tai pitkästä suhteesta, suhde on kuitenkin aina jollain tavalla merkityksellinen. Onhan se jo hyvää käytöstä, että  ilmaisee toiselle, miksi on päätynyt kyseiseen ratkaisuun. Selittäminen ei kuitenkaan aina luonnistu. Suhteen päättymistä haluava ei välttämättä itsekään oikein käsitä tai osaa pukea sanoiksi, miksi suhde ei tunnu enää hyvältä. Usein on kyse nimenomaan selittämisen vaikeudesta ennemmin kuin haluttomuudesta, Välitalo on kertonut.

”Ystävältä ei saa vaatia enempää kuin hän on valmis antamaan.”

Monesti yksi suurin syy ystävyyden loppumiseen se on, etteivät molemmat koe saavansa siitä yhtä paljon.

– Ystävältä ei saa vaatia enempää kuin hän on valmis antamaan. Hänelle voi kuitenkin kertoa, että hei, minulla on ikävä, olisi ihanaa, jos sinulla olisi aikaa, ystävyystutkija Ira Valtanen on sanonut.

Jepjep

”Pahempaa kuin yksikään ero poikaystävästä” – naiset kertovat, miltä tuntuu joutua ystävän konmarittamaksi

Itse olen laittanut poikki kaveriin juuri ennen hänen naimisiinmenoaan. Hän oli jo pidemmän aikaan käyttäytynyt todella tökerösti ja epäkunnioittavasti minua kohtaan; Vehkeillyt selkäni takana, aiheuttanut tietoisesti pahaa mieltä. Olin sanonut tästä monta kertaa ennen lopullista välien poikkilaittoa. Olen varma, että kaikesta huolimatta hän kuvittelee olevansa uhri, vaikka kuka tahansa objektiivisesti sanoisi hänen toiminnoistaan kuullessaan, että onpa tökerö ihminen. Hassua, että...
Lue kommentti
Vierailija

”Pahempaa kuin yksikään ero poikaystävästä” – naiset kertovat, miltä tuntuu joutua ystävän konmarittamaksi

Mä laitoin lapsuudenystävän kanssa välit poikki, hän manipuloi ja riidan tullessa mä olin aina syypää. Voiko narsistille , joka kuvittelee ettei itsessä oo mitään vikaa perustella, miksi laittaa välit poikki? Ei voi, syyttää vaan sua koko jutusta. Paras päätös oli, ja oon ollu paljon onnellisempi tän vuoden aikana.
Lue kommentti

Älypuhelinten tuoma etäisyys on tehnyt ystävien näkemisen perumisesta ja myöhästelystä vähän liian helppoa.

”Tuun ihan pian, tulin hetki sitten kotiin ja vaihdoin vaatteet, niin lähden ihan just!”

”Metrossa!”

”Nähdäänkö ravintolan edessä vai sisällä?”

”Mä myöhästyn kans jonkin verran.”

”Soitellaan, kun jompikumpi on perillä.”

Edelliset ovat otteita WhatsApp-keskusteluista ystävieni kanssa. Tällaista on ystävien tapaamisten sopiminen ja niihin saapuminen 2010-luvulla: kohtaamisten ajankohtaa ”katellaan” ja ”sovitaan lähempänä” päivätolkulla, ja juuri ennen sovittua tapaamisaikaa alkavat sinkoilla viestit, joissa raportoidaan myöhästymisistä. 

Silmänsä peittänyttä apinaa esittävä emoji ja hätäinen sori-sana saavat hoitaa pahoittelun virkaa, kun kumpikaan ei oikeasti ole kovin pahoillaan siitä, että lähti taas kerran kotoa myöhässä. Viestillä on helppo sinkauttaa tilannetiedotus viivästymisestä, ja kahvilan edessä päivystävä ystävä voi käyttää odotteluajan selaamalla luuriaan – ellei itsekin ole myöhässä. 

Nykyteknologian ansiosta treffipaikalla ei tarvitse haahuilla turhaan, jos ystävälle on sattunut ylitsepääsemätön este. Toisaalta, aika harvoin myöhästely tai tapaamisen peruminen johtuu jostakin aivan yllättävästä ja ylitsepääsemättömästä. Viestittelyn helppous, sosiaalisessa mediassa kevyesti sinkoilevat kutsut ja kiireisyyden ihannointi vain ovat tehneet myöhästelystä ja viime hetken peruutuksista houkuttelevan helppoa.

Kuten toimittaja Elizabeth Kiefer kirjoittaa Glamourissa, tapakulttuuri on muuttunut siihen suuntaan, että kaverien näkemisen voi skipata introverttikortin heilautuksella, eivätkä viime hetken peruutukset ole niin vakava juttu. Perumiskuume leviää ja uhkaa ystävyyksiä, Kiefer maalailee. 

Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

WhatsApp-myöhästelyn ja -perumisen lisäksi hermoja kiristävät Facebook-kutsut. Facebookissa juhlakutsut on helppo naputella koko kaveriporukalle – mutta kutsu on myös helppo jättää roikkumaan Ehkä-tilaan tai unohtaa vastaaminen kokonaan.

Älypuhelinsovellusten tuoma etäisyys on tehnyt kieltäytymisestä  ja kutsujen huomiotta jättämisestä vähän liian helppoa. Lankapuhelimitse esitettyyn kutsuun olisi ollut törppöä vastata, että katsellaan miltä loppuviikosta näyttää, ja jättää sitten tulematta. Nykyään voi säilyttää kasvonsa ja jäädä sohvalle makaamaan parilla anteeksipyytävällä emojilla. 

Siispä teen muistilistan itselleni ja vähän muillekin:

  1. Jos et pääse tai et halua tulla, kieltäydy heti kohteliaasti.
  2. Suhtaudu Facebook-kutsuihin vakavasti, jos kyse on ystävälle tärkeästä tapahtumasta. 
  3. Lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. 
  4. Lakkaa lähettelemästä tilanneraportteja tyyliin: Bussissa! Kohta siellä! Pyöräkellarissa! Katso sen sijaan kohta kolme uudestaan. 

Keräsimme naisten arviot siitä, millainen tyyppi ei pääse jatkoon deittisovelluksessa – ei ole helppoa kellään.

Kuka väitti, että tinderöinti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin? Näistä syistä nainen sivuuttaa Tinder-ehdokkaan:

  1. Profiilikuva on ryhmäkuva. Harva nainen vaivautuu aukaisemaan profiilin tarkistaakseen, kuka kuvan tyypeistä mies oikein on.
  2. Kuva on otettu likaisen peilin kautta. Ei jatkoon.
  3. Paidaton kuva. Pullistelu ei ole kuumaa, vaikka moni salimarkku saattaisi luulla niin.
  4. Liika poseeraaminen, duckface tai muu yliyrittäminen kuvissa eivät toimi miehellä eikä naisella. Aitous katoaa, kun profiili muistuttaa malliportfoliota.
  5. Rasittavan aktiiviset kuvat. Ensimmäisessä kuvassa surffilauta kainalossa, toisessa hyppää laskuvarjohyppyä ja kolmannessa valloittaa vuorta. Onko sellainen tavallinen kuolevainen ollenkaan? 
  6. Negatiivinen ensivaikutelma. Tyyppi tuomitsee naiset jo biossa sutkautuksellaan ”Swaippaa suosiolla vasemmalle, jos olet feministi, heko heko”. Onnea rakkauden etsintään, hei!
  7. Biossa ainoa kuvaus on pituus. Sekö todella on tärkein tai kiinnostavin seikka?
  8. Suttuinen ja rakeinen profiilikuva luo helposti kriippailevat vibat.
  9. Murjottava profiilikuva, tuo miesten kansantauti. Antaa luotaantyöntävän kuvan.
  10. Alaviistosta otettu selfie korostaa leukaa eikä näytä varsin imartelevalta.
  11. Kaksi edellistä niin, että samanlaisia kuvia on viisi kappaletta peräkkäin.
  12. Superliken käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti liian innokasta.
  13. Imelät Live, laugh, love -voimalauseet tai Marilyn Monroen siteeraaminen. Vähänpä tiesit, jos luulit, että vain naiset sortuvat niihin. 
  14. Jos miehen täytyy profiilissaan kertoa olevansa huumorintajuinen, hän ei luultavasti ole sitä. Oikeasti huumorintajuinen kirjoittaa profiiliinsa jotain nokkelaa.
  15. Sydäntä lähellä "ruoka, matkustus ja urheilu.” Todella omaperäistä, pitäisikö tässä kiinnostua.
  16. Vain yksi kuva. Ainoastaan uhka, ei mahdollisuus.
  17. Liian vanha kuva. Tähän kategoriaan kuuluvat armeija- ja ylppärikuvat. Ihan hellyttäviä, mutta todennäköisesti antavat väärän vaikutelman.
  18. Profiilissa ei ole mitään tietoja Herra Salaperäisestä. On vaikea aloittaa keskustelua, jos ei voi tarttua mihinkään faktaan.
  19. Söpösteleviä yhteiskuvia naisten kanssa. Herättää kysymyksen, seurusteleeko hän, esittääkö vaikeasti tavoiteltavaa vai yrittääkö tehdä naiset mustasukkaiseksi.
  20. Biossa käytetään sana hipsutus. Ei jatkoon.

Jos onnistut läpäisemään tämän vaativan seulan, olet aikamoinen deittiguru!