Lasten viihdyttäminenkö vaikeaa? Höpö höpö, mutta heittäytymistä se saattaa hieman vaatia.

Pyhinä sukuloidaan ja kokoonnutaan yhteen. Lapsetonkin pääsee (tai näkökulmasta riippuen joutuu) viettämään perhejoulua, jossa eri sukupolvet kohtaavat. Yhtäkkiä ympärillä saattaa pyöriä jos jonkinlaista vauvaa, taaperoa tai esiteiniä.

Jos lapsista ei ole omakohtaista kokemusta, pienet ihmisenalut voivat tuntua hieman kuumottavalta seuralta. Miten niiden kanssa ollaan, jos nurkkaan vetäytyminen ei tunnu vaihtoehdolta? Jotkut lapsettomat haluavat kyllä tehdä tuttavuutta sen niin lutuselta näyttävän sukulaislapsen kanssa, mutta rohkeutta puuttuu.

Lifehacker väittää jutussaan, että lasten kanssa seurustelu on helppoa. Sivusto kokosi vinkit, joilla ensikertalainenkin saa eri ikäluokkien lapset viihtymään helposti. Onko sinulla parempia neuvoja? Kerro kommenttikentässä!

Pikkuvauvat (alle vuoden ikäiset)

Pienet vauvat ovat siitä mahtavia, että läheisyys ja katsekontakti riittää. Jos vauva on unelias, ota lapsi syliin ja anna pikkuisen pään levätä hartiaasi vasten. Bonuspisteitä saa kevyestä liikkumisesta, esimerkiksi kävelemällä samalla hieman ympäriinsä, istumalla keinutuoliin tai hytkyttelemällä vauvaa varovasti. Helppoa!

Hereillä oleva vauva puolestaan tykkää, kun sillä on mahdollisuus katsekontaktiin. Puhu tai laula, ihan mitä tahansa. Jos haluat kalastella hellyttävää hymyä tai naurua, liikuttele puhuessasi tai laulaessasi käsiäsi lisäviihdytykseksi.

Isommat vauvat ja taaperot (3-vuotiaaseen asti)

Nyt tarvitaan viihdytystaitoja. Jos et osaa jongleerata, simppelimmätkin temput riittävät (mutta myös jongleeraus toimii törkeän hyvin).

Lifehacker ehdottaa esimerkiksi, että asetat jonkin esineen pääsi päälle. Aivan sairaan hauskaa.

Myös esineiden tai palikoiden kasaaminen toimii aina. Lasten mielestä myös näiden kasojen hajottaminen on erittäin kivaa. Lisäksi taaperoita huvittavat hassut syyt ja seuraukset. Esimerkiksi kun kosket varvastasi, samalla suustasi kuuluu jokin pöljältä kuulostava ääniefekti, esimerkiksi ”Braap!”

Esineiden tai palikoiden kasaaminen toimii aina.

Kokeile myös sormihämähäkkiä (jonka moni tuntee myös Hapsiaisena). ”KUTITTAJAHÄMÄHÄKKI LÄHESTYY AUUUUUUUGH!” Osa lapsista saattaa olla tuntemattoman seurassa varautuneita, eikä siitä kannata hämmästyä. Anna kutittajahämähäkin hyökätä esimerkiksi ensin itsesi kimppuun ja katso, innostuuko lapsi mukaan leikkiin. Joillekin lapsille riittää pelkkä touhujesi seuraaminen.

Pikkulapset (3–8 vuotta)

Edellisen kohdan temput toimivat myös aika monen tämän ikäryhmän lapsen kanssa. Esikouluikäisillä riittää kuitenkin keskittymiskykyä myös tarinoiden seuraamiseen, joten kirjojen lukeminen ja pelien (tai Snapchat-filttereiden) esitteleminen älypuhelimesta toimivat. Lasten kanssa voi myös keskustella esimerkiksi elokuvista, jotka he ovat nähneet.

Esikouluikäisillä riittää keskittymiskykyä myös tarinoiden seuraamiseen.

Muutama vinkki:

  1. Keskeytä kirjan lukeminen ja kysy, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Tai nosta esiin jokin yksityiskohta kirjan kuvituksesta.
  2. Tanssibileet! Vetäytykää vaikka lastenhuoneeseen omiin kemuihinne.
  3. Jos lapsella on lempisarja, kysele sen hahmojen nimiä ja mitä ne tekevät.

Esiteinit ja sitä vanhemmat (9-vuotiaasta eteenpäin)

Isommilla lapsilla on usein jo omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Lifehacker neuvoo kyselemään mieluummin niistä kuin siitä, miten koulussa menee. Vältä kuulustelutyyliä! Kaikki lapset eivät tykkää rupattelusta, joten jos keskustelu ei luista, voi olla parempi ehdottaa jotain tekemistä:

  1. Ehdota lautapeliä tai erää lapsen suosikkikonsolipeliä (jos pelaaminen on sallittua jouluna).
  2. Ota lapsi mukaan kokkaamaan, ja anna hänen tehdä päätökset esimerkiksi siitä, millaisia keksejä leivotaan tai miten piparit koristellaan.
  3. Näyttäkää toisillenne hauskimpia Youtube-videoita, joita tiedätte. Todennäköisesti opit itsekin samalla jotain uutta.

Lifehacker muistuttaa myös, että niin oudoilta kuin tämän ikäryhmän lapset saattavatkin vaikuttaa, heissä on yllättävän paljon yhteistä aikuisten kanssa. Ensin pitää vain päästä samalle taajuudelle.

On trendikästä hankkiutua eroon energiasyöpöistä ihmisistä – mutta keitä ne sellaiset oikein ovat?

Näin vuoden alussa sitä on liikkeellä: energiasyöpöistä ihmisistä eroon hankkiutumista. Heitä luvataan karistaa uudenvuodenlupauksissa, heitä kehotetaan välttelemään oman hyvinvoinnin nimissä – mutta tärkeä kysymys odottaa vastaustaan. Mikä hitsin energiasyöppö? Joku henkilö, joka uuvuttaa, selvästikin. Mistä tiedän, olenko se minä?

Psykologi Taru Helenius toteaa, että kyseessä olisi melkein gallupin paikka: eri ihmisten mielestä eri tyypit ovat kuluttavia.

– Mikä kellekin sopii! Minä saatan kokea kovin puheliaat ihmiset energiasyöppöinä, sinusta he ovat virkistäviä. Äänekkäät, huomiohakuiset ihmiset ovat monien mielestä kuluttavia. Samoin sellaiset, jotka valittavat paljon omista ongelmistaan kuuntelematta toista. Entäs arvaamattomasti käyttäytyvät tyypit – välillä ystävälliset, välillä piittaamattomat? Hekin voivat imeä energiaa.

”Mikä kellekin sopii!”

Energiasyöppö ei siis ole aivan pomminvarma diagnoosi. Joskus kysymys voi olla persoonallisuushäiriöstä tai poikkeuksellisen pahasta itsekeskeisyydestä, mutta ei aina. Saatan hyvinkin olla jonkun ihmisen uudenvuodenlupauslistalla kohdassa ”hankkiudu eroon”, vaikka olen mielestäni erittäin hyvä tyyppi enkä tietääkseni edes narsisti. On ilmeisesti vain tarkkailtava, vastataanko viesteihini enää.

Saako heitä karistaa elämästään?

On myös niin, että vaikea elämäntilanne saattaa tehdä kenestä tahansa tarvitsevan energiasyöpön, ainakin väliaikaisesti. Sellaista energiasyöppöparkaa ei ole reilua hylätä antamatta ensin palautetta. Yllättävän moni pystyy muuttamaan käytöstään.

Taru Heleniuksen mielestä voisi silti olla ihan fiksukin idea tehdä välillä inventaariota omasta elinpiiristään: siinä olisi hyvä olla mahdollisimman hapekkaita ja tasapainoisia ihmissuhteita.

–  Radikaaleja välirikkoja en kannata, mutta pehmeitä pesäeroja kyllä! Ystävyydessä on kyse saamisesta ja antamisesta. Aikaa on muutenkin niin vähän, että turhaa sitä on tuhlata ihmisiin, joiden seurasta jää paha mieli. 
 

Yksi sai tietää puolison pettämisestä, toinen löysi itselleen uuden rakkaan. Naiset kertovat, mistä saivat voimaa erota huonosta suhteesta.

Vaikka tietäisi, että parisuhde on tuhoon tuomittu, ei eroaminen ole välttämättä helppoa. Huonoissa, jopa väkivaltaisissa, suhteissa pysytellään muun muassa pelon, taloudellisen epävarmuuden ja lasten takia – ja siksikin, että toivotaan tilanteen vielä kääntyvän hyväksi.

Eronneet ovat kertoneet Me Naisissa suhteen päättyneen johonkin yksittäiseen viimeiseen niittiin, kuten salatupakoimisen paljastumiseen, yhtäkkiseen reissuilmoitukseen – tai kuraisiin saappaisiin

Aina eron taustalla ei ole mitään yksittäistä hetkeä, joka olisi johtanut välittömään lähtöön. Osa eronneista on kertonut sinnitelleensä pitkään tuhoon tuomitussa suhteessa odottaessaan esimerkiksi tarvittavien rahavarastojen karttumista, asunnon löytymistä tai lasten kasvua. 

Kun kysyimme, mistä eronneet ovat saaneet voimaa lähteä vahingollisesta suhteesta, saimme hyvin vaihtelevia vastauksia. Muutama toistuva teema kuitenkin on: monelle eropäätökseen herättävä hetki on jokin puolison väkivallanteko, mutta eron lopullinen toteuttaminen on vaatinut ystävien tai muiden läheisten apua. 

”Viimeisellä pahoinpitelykerralla ymmärsin, että tulen lopulta pääsemään hengestäni, mikäli suhteeseen vielä jään. Tällä kertaa mies myös potki koiraani, ja se vain oli liikaa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa kyselyvastauksessaan.

Hän kertoo saaneensa voimaa erota työtoveriltaan, jolle lopulta uskoutui.

Moni muukin vastaaja korostaa vastauksissaan, että läheisiltä ja jopa kaukaisemmiltakin tuttavilta on mahdollista saada apua lähtemiseen ja eron jälkeisen elämän aloittamiseen, jos vain uskaltaa kertoa tilanteestaan. 

Tällaisista asioista Me Naisten kyselyyn vastanneet suomalaisnaiset saivat voimaa lähteä huonosta suhteesta:

1. Halusin paremman elämän 

”Olen alkoholistin lapsi ja ajattelin, että koko elämäni ei voi mennä alkoholistin kanssa. Ensin isä, sitten puoliso.”

”Viimeinen lyönti oli lopullinen niitti. Ymmmärsin ettei hän pysty muuttumaan. Tärkeimpänä syynä silloiseen päätökseen pidän kuitenkin sitä, että ansaitsen parempaa. Parempi olla yksin. Onneksi löysin lopulta ihanan aviomiehen.”

”Olin jo pitkään tajunnut, ettei suhde ole terve eikä tule toimimaan, koska mies ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa. Kysyin itseltäni, pystynkö olemaan loppuelämäni tai viiden vuoden päästä vielä hänen kanssaan ja haluanko tällaisen elämän, jossa minulla ei mitään arvoa. Vastaus oli aina ei. Tiesin, että eron jälkeen oloni ei voisi olla ainakaan huonompi. Päivääkään en ole katunut.”


2. Terapia herätti

”Kävin itse terapiassa. Siellä jossain vaiheessa ymmärsin, ettei rakastamaansa ihmistä saa kohdella noin ja että vuosien työ itseni kanssa oli romahtamassa nopeasti hänen kohtelunsa takia. Tapahtui myös väkivaltatapaus, jossa tajusin, että haluan elää ja olla olemassa. Suhde jatkui vielä sen jälkeen, mutta se herätti jotain minussa.”

”Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen.”

”Terapeuttini avulla ymmärsin, kuinka olen toiminut koko aikuisikäni puolisoani palvellen ja kadottaen itseni kokonaan. Terapeutin kysymys: ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” ja se, etten osannut vastata siihen, oli niin silmiä avaava, että eroprosessi lähti käyntiin.”

3. Puoliso jäi kiinni

”Vuosien jahkaaminen sai viimeisen niitin, kun ystäväni parikymppinen tytär ilmoitti minulle, että hän joutui hätistelemään miestäni kimpustaan työmatkani aikana. Tyttö näytti myös mieheni hänelle lähettämät rasvaiset tekstiviestit. Olen ikuisesti kiitollinen tytölle siitä, että hän kertoi asiasta minulle, jotta sain vihdoin voimaa erota.”

”Mies jäi kiinni pettämisestä, kun toinen tai oikeastaan kolmas nainen lähetti minulle viestin. Jotenkin tajusin, etten vain voi elää niin. Pettäminen, ja tapa jolla se tehtiin, oli myös niin iso loukkaus, että ymmärsin, että miehellä on isoja ongelmia ehkä myös itsensä kanssa. Muutama ystäväni tuki minua prosessissa tosi paljon.”

4. Rakastuin toiseen

”Olin jo vuosia haaveillut erosta, mutta päätöksen tein, kun tapasin uuden miehen. Uusi rakkaus tuli yllättäen ja kolahti kovaa, en ollut tiennyt, millaista rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla. En elänyt päivääkään missään salasuhteessa, vaan ilmoitin heti silloiselle miehelleni, että tämä oli nyt tässä. Sain uuden rakkauden myötä rohkeuden tehdä päätöksen. Uusi rakkaus on nyt kestänyt melkein 10 vuotta, ja päivääkään en ole katunut.”

”Asioista ei voinut keskustella, ja viimeinen niitti oli käsiksi käyminen, jota en anna ikinä anteeksi. Tein eroa mielessäni useamman vuoden ja tapasin ihmisen, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikesta. Tämä ihminen on tällä hetkellä elämäni sielunkumppani.”

”Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä.”

”Sain voimaa kolmannesta osapuolesta sekä ajatuksesta, että minä ja poikani olemme ansainneet onnellisen elämän ja että karmea suhde on lapseni lapsuutta. Uusi ihastus auttoi. Minulla ei olisi ikinä ollut voimaa lähteä suhteesta ilman, että sain toisesta voimaa  ja jotenkin myös itsekunnioitukseni takaisin.”

5. Sain ulkopuolisen näkökulman

”Salasin pitkään kaikilta sen, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu. Jossain kohtaa aloin puhua asioista työkaverilleni, joka auttoi minua ymmärtämään, että kaikki vika ei ollut minussa ja etten ollutkaan niin paska, että minua oli vain pakko aina hakata. Ilman tätä ihanaa työkaveriani olisin tässä suhteessa varmaan edelleenkin, jos edes olisin hengissä. Kiitos hänelle siitä.”

”Pidin yhden kerran pääni ja lähdin siskojeni ja äitini avustamana siskoni tupareihin kotipaikkakunnalle. Sinä iltana tajusin, miten paha minun oli olla siinä suhteessa, ja miten suhde oli tuhonnut oman persoonani ja luonteeni. Vielä yksi keskustelu miehen exän kanssa, ja seuraavana päivänä pakkasin kamani ja muutin pois.”

”Eräs ilta miespuolisen ystävän seurassa antoi minulle voiman, jota tarvitsin. Sitä iltaa ennen suhde oli oikeastaan jo kuollut, mutta kulissia pidettiin yllä. Kun ymmärrys siitä iski tajuntaan, että en ollut vuoteen nauranut niin vapautuneesti ja tuntenut oloani niin rennoksi, sain vihdoin voimaa sanoa viimeisen kerran, että tämä oli tässä.”

6. Terveyteni petti

”Terveyteni oli jo kuukausia ollut todella huono. Ruoka ei pysynyt sisällä eikä lopulta edes maistunut. Laihduin yli kymmenen kiloa kuukaudessa. Tultuani sairaalasta kotiin makasin sohvalla huilaamassa, kun mies tuli sisälle ja sanoi jotain todella ikävää. Se oli se viimeinen niitti, silloin päätin tämän avioliiton olevan nyt tässä. Ja se päätös oli aivan kristallinkirkas.”

”Olin lopulta niin loppu henkisesti, että seuraava askel olisi ollut oma totaalinen romahdukseni. Vain itse tiedän, kuinka viimeisillä voimillani päätin pelastaa itseni ja lapseni.”

”Olin vain henkisesti niin loppu, että fyysinen terveyskin alkoi reistailla. Tuli muun muassa rytmihäiriöitä, joille ei löytynyt syytä.”