Ilkeähkön älykön Arthur Millerin ja hermoheikon seksisymbolin suhde ei kestänyt. Kuva MVphotos
Ilkeähkön älykön Arthur Millerin ja hermoheikon seksisymbolin suhde ei kestänyt. Kuva MVphotos

Tutkimusten mukaan samanlaisuus vetää puoleensa. Silti jokaisella on tuttavapiirissään pariskunta, josta ei vain voi olla ajattelematta, että mikä heitä pitää yhdessä.

"Alussa riitelimme siivoamisesta. Mieheni Hilding on tosi pedantti, minä boheemi. (---) Minun ja Hildingin suhde ei ole älyllinen. Pidän yleensä monimutkaisista ajatuksista, mutta Hildingin kanssa keskustelen konkreettisista ja arkisista asioista. Mutta meillä on hirveän helppoa ja mukavaa yhdessä."

Sehän oli kirjailija Monika Fagerholm lokakuisessa Me Naisten haastattelussa. Ehkä joku Monikan tai Hildingin tuttavista on joskus miettinyt, että siinäpä on epäsuhtainen pari. Kirjailija ja talonmies, pedantti ja boheemi. Mutta onko se niin tärkeää, että puoliso on kuin samasta puusta? Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan mielestä ei välttämättä.

– Kyllä rakkaus on siinä ydinasia. Rakastua voi joko toisen samanlaisuuteen vai erilaisuuteen.

Ehkä sinunkin tuttavapiirissäsi on epäsuhtaisia pariskuntia?

Välkky ❤ Pölkky

"Tuttavani Ira on tomera ja aikaansaava. Hän on seurustellut jo pitkään miehen kanssa, joka on saamaton ja jonka päässä välähdys sattuu harvoin. Luulen, että Ira nauttii hyysäämisestä, ja suhde kestää hänen hoivaviettinsä takia. Mies taas ei ole varmasti edes huomannut mitään epäsuhtaa. Hän on yksi niistä harvoista, joiden suusta ei koskaan kuule ”että mä oon hölmö” -tyyppisiä tuhahduksia." Milla

"Monella tuttavapariskunnallani on pakko olla tosi hyvä seksielämä. Mikä muu niitä pitää yhdessä? Kaava toistuu: mies on duunari-Kaitsu paitsi koulutukseltaan myös elämänasenteeltaan: ei uutisia vaan lätkää ja formulaa, korkeintaan yksi kaveri ja sen nimi on aina joku Väpä. Nainen on sosiaalisesti lahjakas ja kulturelli. Usein he vaikuttavat onnellisilta. Ovat ehkä tarpeeksi erossa, kun toinen on iltaisin teatterissa ja toinen kotona." Nea

– Tutkimusten mukaan nainen on onnellisin parisuhteessa, jossa mies on koulutetumpi. Mutta sille ei voi mitään, että naisten on Suomessa nykyään vaikeaa löytää itseään koulutetumpia miehiä. Nyt täytyy olla tyytyväinen, jos löytyy samantasoisen koulutuksen kaveri. Ehkä miehen kädentaidot voivat kompensoida puuttuvaa koulutusta tai älyä? Osmo Kontula pohtii.

Ehtookellot ❤ Nuorikko

"Jotenkin, on se kyllä vähän. Ajattele, kun Jenni on viisikymmentä niin Sauli on kahdeksankymmentä."

Suomalaispariskuntien ikä­jakauma menee niin, että mies on keskimäärin kolme vuotta naista vanhempi. Yli kymmenen vuoden ikäeroa pidetään jo isona: silloin ei pysty juttelemaan lapsuuden telkkariohjelmista, koska toinen katsoi Pätkistä ja toinen Muumeja. Löydä siinä sitten yhteinen taajuus. Jos nainen on miestä yli kaksi vuotta vanhempi, sitä vasta kummastellaankin. Ympäristön kummastelulla on väliä, Kontula tuumaa.

– Suhteen alussa on tärkeää, mitä ystävät ajattelevat. Alun testausvaihe voi olla tiedostamatonkin, mutta ystävien hyväksyntä on kynnyskriteeri varsinkin naisille.

Yö ❤ Päivä

Tutkimus on Kontulan mukaan kallistunut vähän siihen suuntaan, että samanlaisuus viehättää enemmän: ihminen pitää itsestäänkin enemmän, kun näkee toisessa omia piirteitään. On myös mukavaa, jos puolisolla on samantyyppinen arvomaailma, mutta Osmon mukaan se ei ole puolison valinnassa ykkössijalla.

– Ylipäänsä kyseenalaistan koko ajatuksen siitä, että kumppani valitaan. Ei ihminen valitse itselleen puolisoa, hän vain haluaa parisuhteen ja tapaa jossain ympyröissä toisia ihmisiä. Sitten hän ajautuu jonkun kanssa yhteen ja huomaa, että tämä on kiinnostava.

"Minä olen värit & tunne, mies on harmaa & järki. Minä räiskyn, ideoin ja tulen toimeen ihmisten kanssa. Mies suunnittelee jokaista pieruaankin viikon, tekee kaiken järkiperustein eikä hirveästi arvosta muita. Hän on suvaitsematon, jäykkä ja tekninen, minä reggae-rento tuuliviiri. Kaverit nauravat, että me voisimme osallistua eri kansallisuuksille suunnitelluille parisuhdekursseille. Yhteistä meillä on perhekeskeinen arvomaailma ja hurtti huumori." Heini

"Ystäväpariskuntani mies on aktiiviinen ja innostunut uusista asioista, ihmisistä ja ympyröistä. Vaimo puolestaan on tosi nihkeä kokeilemaan mitään uutta. Itseäni ahdistaisi elää noin rajoittuneen ihmisen kanssa. Toisaalta, ehkä mies nauttii salaa saadessaan olla se 'rohkea ja radikaali' osapuoli. Toisin kuin hänen aiemmat suhteensa, nykyinen puoliso on myös hyvin kotikeskeinen. Ehkä se luo turvallisuutta elämään." Ella

Nätti ❤ Klonkku

"Toni oli liian hyvännäköinen. En olisi ikinä uskaltanut edes yrittää häntä. Jos seurustelisin niin kauniin ihmisen kanssa, ongelmia olisi kaksi: a) olisin varma, että muut ihmettelevät selkäni takana, mitä Toni näkee minussa ja b) olisin hullun mustasukkainen." Susa

– Tasokeskustelut kuuluvat asiaan. Ulkonäöstä tehdään vaiston­varaistakin pisteytystä: onko tuo samantasoinen kuin minä, vai liian kaunis tai liian ruma minulle? Yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että kauneuden merkitys vähenee, kun etsitään pitkää suhdetta. Ihmiset haluavat kauniiden ihmisten kanssa sänkyyn, mutta luonne ja keskustelutaidot painavat enemmän, kun halutaan vakavaa parisuhdetta, Kontula kertoo.

Muuten huono pari, koska...

"Olli on fiksu, hyvännäköinen, hauska, musiikillisesti lahjakas, kertakaikkisen tasokas – ja menee hukkaan vaimonsa kanssa. Vaimo ei osaa arvostaa mahtavaa miestään yhtään. Hän väheksyy tämän musiikkiharrastusta ja torppaa tämän mahdollisuudet kivoihin iltoihin paremmassa seurassa. Olli pysyy suhteessa kuin lammas. He ovat seurustelleet 15-vuotiaista asti eivätkä tiedä, että elämä voisi olla hauskempaakin. Tai ehkä se vaimo on ihan ok. En tunne häntä, mutta haluaisin Ollin itselleni ja mielestäni ansaitsisin." Katri


Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 4/2013.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kertoo, että myös mustasukkaisuuden tunteita kannattaa kuunnella.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, sillä sen osapuolilla on aina aiempia kokemuksia ihmissuhteista.

Aiemmat ikävät kokemukset voivat tuntua painolastilta, joka estää heittäytymästä uuteen suhteeseen täysillä tai herättää mustasukkaisuuden tunteet.

Miten uuteen kumppaniin oikein voisi oppia luottamaan, jos on aiemmin tullut petetyksi, jätetyksi tai hylätyksi? 

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti ja parisuhdetutkija Heli Vaaranen sanoo, ettei eksän tekoja saa kaataa nykyisen kumppanin niskaan.  

– On tärkeää käsittää, ettei pettäjän sukupuolelle voi antaa elinkautista tuomiota. Täytyy antaa uusi mahdollisuus.

Aiempien suhteiden tapahtumista kannattaa silti keskustella uuden kumppanin kanssa. Myös siitä kannattaa puhua, mitä luottamus ja uskollisuus kellekin merkitsevät.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on neuvonut Me Naisten jutussa, että luottamusta voi rakentaa tarkastelemalla parisuhdesopimusta.

– Epäluottamus on sitä, että tuntuu, ettei toinen pidä yhteistä sopimusta. Silloin täytyy puhua siitä, mikä se sopimus on ja tarvitseeko sitä päivittää tai tarkentaa, Tanskanen on sanonut.

Itsehoitoa mustasukkaisuuteen

Mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet kumpuavat usein heikosta itsetunnosta. Heli Vaaranen muistuttaa, että itsetuntoa ei pidä rakentaa kenenkään toisen varaan. 

– Yleensä syvälle epävarmuuden tunteelle on jokin syy, ja sitä tulee tarkastella. Asiaa ei kannata hävetä tai lakaista maton alle, vaan sitä tulee tutkia. 

Ensi vuonna mustasukkaisuuteen voi saada apua myös netistä. Väestöliitto julkaisee ensi vuoden puolella verkossa mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman, joka sisältää mustasukkaisuuden syiden pohtimista ja erilaisia harjoituksia. 

– Ensimmäinen askel parempaan itsetuntoon on se, että tuntee itsensä, Vaaranen sanoo.

Tunteet kuulolla

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko mustasukkaisuudessa kyse omista petetyksi tulemisen kokemuksista vai siitä, että kumppanilla ei oikeasti ole vain puhtaita jauhoja pussissaan. 

”Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.”

Vaaranen neuvoo kuuntelemaan omia tunteita ja antamaan niille painoarvoa.

– Jos on ahdistunut olo, kaikki ei ole kunnossa, Vaaranen sanoo.

– Pariterapiassa huomaa, että ihmiset yrittävät järjellä ratkaista ihmissuhdepulmia. Ihmissuhteet ovat tunnesuhteita, ei niitä voi järjellä ratkaista.

Ahdistuksen tunteet eivät tietenkään ole suora merkki puolison uskottomuudesta, mutta ne kertovat siitä, että ainakin luottamuksen kanssa on ongelmia.

Toistatko kaavaa?

Jotkut meistä hakeutuvat Heli Vaarasen mukaan toistuvasti suhteisiin, joissa on draamaa ja vaaran tuntua. Jos on lähtenyt alun perinkin epäluotettavan oloisen kumppanin matkaan, uusien luottamuskuprujen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

– Myös ihmissuhteissa saa sitä, mitä tilaa, Vaaranen toteaa. 

Toistuviin luottamusongelmiin voi johtaa muukin kaava kuin se, jossa haetaan suhteisiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jotkut löytävät itsensä uudelleen ja uudelleen parisuhteista, joissa asioista keskusteleminen on vaikeaa.

– Jos itse välttelee vaikeita asioita, saattaa vaistomaisesti valita kumppaneita, jotka eivät myöskään jaa asioita.

Luottamuspulassa voi siis olla kyse kumppanin valinnasta. Vaaranen toteaa, että virheet kuuluvat elämään, mutta niistä on tarkoitus oppia. 

– Ihmisen pitäisi aina tarkkailla, että mikä on se kaava, jota toistan. Kun sen huomaa, antaa itselleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. 

vähättelyä

Miten oppia luottamaan, jos on aiemmissa suhteissa tullut petetyksi? Asiantuntija vastaa

Vaaranen on niin kaukana todellisuudesta, ettei sen juttuja jaksa edes lukea. Miksi aina puhutaan pettämisestä tai jättämisestä, miten selvitä väkivaltaisen suhteen jälkeen? Ja Vaarasen "sitä saa mitä tilaa", on todella pas**a. Psykoterapeutiina luulisi tietävän ettei väkivalta näy aina päällepäin tai suhteiden alussa.
Lue kommentti

Vali, vali. Ja vielä kerran vali.

Aina on joku huonosti! Jokainen tuntee – tai tietää – ihmisen, jolla on tapana valittaa lähes aina. Elämäntapavalittajat on ihan oma lajinsa, mutta on niitä muunkinlaisia valittajia. Psychology Todayn mukaan mukaan valittajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi?

 

1. Krooninen valittaja

Krooninen valittaja on sama kuin elämäntapavalittaja. Hän näkee asioissa ensisijaisesti aina jotain kielteistä – jotain mistä valittaa. Krooninen valittaja ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi sitä, että ajatukset muokkaavat aivoja niin, että mitä enemmän jotakin asiaa pohtii, sen vahvemmaksi kyseiseen asiaan liittyvät sidokset aivoissa muodostuvat. Niinpä valittaminen muokkaa aivoja siihen suuntaan, että kielteisiä ajatuksia syntyy entistä helpommin. Mutta tämähän pätee myös toisin päin. Mitä enemmän ruokkii aivojaan myönteisillä asioilla, sitä enemmän syntyy hyviä ja kivoja ajatuksia.

2. Puhisija

Turhautuminen, viha, pettymys ja niin edelleen. Puhisija valittaa päästämällä tunteensa ulos. Se tekee ihmiselle toki jossakin määrin hyvää, mutta puhisijan ongalmana on se, että hän keskittyy liikaa vain omiin tunteisiinsa – ja nimenomaan niihin kielteisiin tunteisiin. Raskasta puhisijan käyttäymisessä on se, että hän tarvitsee aina jonkun kuuntelijan, uskotun, jonka päälle vyöryttää tunneryöpyt. Puhisija janoaa yleensä huomiota ja sympatiaa, mutta ratkaisut eivät häntä yleensä kiinnosta. Hän vain velloo tunnemylläköissään.

3. Intrumentaalinen valittaja

Oletko valittanut siitä, miten kumppanisi luottokorttilasku on taas liian suuri? Jos kyllä, tämä on esimerkki intrumentaalisesta valittamisesta. Siinä valittamiseen on yleensä jokin hyvin konkreettinen syy. Mutta aikaisemmista valittajatyyppeistä se eroaa niin, että tarkoitus on ratkaista ongelma.

Miten sitten päästä valittajasta mahdollisimman nopeasti eroon, jos tilanteeseen joutuu yllättäen? Kerroimme jo aikaisemmin keinoista, joita voi yrittää. Tässä ne tulevat kertauksena:

1. KUUNTELE, NYÖKKÄILE, MYÖTÄILE

Vain tukemalla hänen tuntemuksiaan hiljennät valittajan. Näin se valitettavasti menee. Hyviä apukommentteja: niinpä, todellakin, kamalaa, just niin. Valitus kestää enintään minuutteja. Ehkä viisi. Tai kymmenen. Pure hammasta ja kestä! Valittajat haluavat tulla kuulluiksi. Anna heille se ilo.

2. SYMPPAA

Unohdetaan kuule kaikki sarkasmi, silmien pyörittely ja tuskastunut huokailu. Anna valittajalle aitoa sympatiaa.

3. HARHAUTA

Vaihda keskustelun aihetta, mutta viekkaasti. Käytä harhautuksen syöttinä jotain mehukasta. Mikä hänen lempielokuvansa olikaan? Oliko hänen suosikkiyhtyeensä tulossa Suomeen? Entäs pikkujoulut – eikö niistä löytyisi jotain kevyttä ja kivaa puitavaa? Kauhean vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista.

4. MUISTA: ÄLÄ KEKSI RATKAISUJA

Teet virheen, jos rupeat tarjoamaan valittajalle sellaisia. Valituksesta ja ratkaisuista syntyy vain loputon kierre. Miksi juuri sinun ratkaisusi ei kelpaa? No kuules! Koska... ja koska... ja koska...

Jos satut olemaan itse valittaja ja luit jutun, muista tämä:

– Vaikka stressi tarttuu, se ei tarkoita, että pitää jäädä olosuhteiden uhriksi. Stressi on tunnetila, valittaminen sen sijaan toimintaa. Toisin sanoen voit itse päättää, että lopetat valittamisen, työelämän tutkija Anu Järvensivu kannustaa aikaisemmin Me Naisille antamassaan haastattelussa

Ja jos nyt pikkasen nipisti sydämestä, ei ihme. Valittaminen nimittäin ihan oikeasti pilaa elämän – sekä oman että muiden. Lue lisää:

Lähteenä myös: Lifehacker

Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita parempi. Mikä onnistuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnistatko itsesi? Valittajia on kolmea eri tyyppiä

Vierailija kirjoitti: Tunteeko Inka Simola moniakin ihmisiä, jotka ovat pelkkiä valittajia? Olen kuullut ihmisten valittavan ja purkavan tuntojaan ynnä muuta, mutta heidän leimaamisensa ainoastaan valittajiksi ei olisi pelkästään epäoikeudenmukaista ja virheellistä, vaan myös väärin. Ihmisten näkeminen puhtaasti "valittajina" kertoo aika paljon enemmän näkijästä itsestään - kyseessä on todennäköisesti itsekeskeinen ja välinpitämätön yksilö, joka kuvittelee varmaan olevansa jotenkin muita...
Lue kommentti