Narsistia ei voi muuttaa, mutta jokainen voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa. Kuva: Colourbox
Narsistia ei voi muuttaa, mutta jokainen voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa. Kuva: Colourbox

Psykiatriset sairaanhoitajat Iiris Markkanen ja Jenni Kinnunen haluavat kääntää huomion narsisteista heihin, jotka ovat kärsineet manipuloivista ja empatiakyvyttömistä ihmisistä.

Narsismista on puhuttu viime vuodet kaikkialla. Samalla on pohdittu sitä, että eiväthän kaikki elämän kolhimat voi olla narsistien uhreja. Kuka on oikeasti narsisti, kuka vain törppö? Ei kai jokainen ruma ero voi selittyä sillä, että eksä on narsisti.

Iiris Markkanen ja Jenni Kinnunen ovat psykiatrisia sairaanhoitajia ja psykoterapeuttiopiskelijoita, jotka haluavat tuoda esiin uhrin näkökulman. Heidän mielestään on väärin, että narsismia kutsutaan trendidiagnoosiksi.

– On loukkaavaa, että uhrien kokemuksia vähätellään, naiset sanovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oikeastaan Jenni ja Iiris eivät edes halua käyttää sanaa uhri. He puhuvat mieluummin narsistin rikkomasta henkilöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Narsistin rikkomalle ihmiselle on tärkeintä tiedostaa, että itsellä on paha olla."

Naisten mielestä  olisi aika kääntää katse eteenpäin sen sijaan, että keskittyisi vatvomaan sitä, onko joku narsisti vai muuten vain ikävä ihminen. On luonnollista haluta selitys pahalle ololleen, mutta narsistin tunnistaminen on ammattilaisellekin vaikeaa.

– Narsistin rikkomalle ihmiselle on tärkeintä tiedostaa, että itsellä on paha olla, naiset toteavat.

Tällä hetkellä moni hakee apua vasta, kun ei enää jaksa narsistin vaikutuspiirissä.

– Moni tulee terapiaan, koska harkitsee itsemurhaa. He kysyvät, ovatko tulleet hulluiksi ja ihmettelevät itsekin omaa käytöstään, Jenni sanoo.

Jennin ja Iiriksen mielestä on tärkeää kertoa esimerkiksi masennusdiagnoosin saaneelle, että on normaalia reagoida voimakkaasti sairaaseen tilanteeseen. Sen ymmärtäminen usein helpottaa oloa.

– Silloin ihminen ei koe olevansa mielenterveyspotilas, Iiris sanoo.

Narsistia ei voi muuttaa

Narsistien määrästä on eri arvioita, mutta Jenni ja Iiris puhuvat noin prosentista väestöstä. Myös muut persoonallisuushäiriöt kylvävät ympärilleen pahoinvointia.

– Faktaahan on se, että 10–15 prosenttia väestöstämme kärsii eri persoonallisuushäiriöistä, joista jokaiseen oleellisena piirteenä kuuluu narsistityyppinen käytös, Iiris selittää.

Narsismi on ongelma myös yhteiskunnallisesti. Sen lisäksi, että se aiheuttaa uhrilleen jatkuvaa kärsimystä, seurauksena voi olla masennus ja työkyvyttömyys.

Jenni Kinnunen ja Iiris Markkanen sanovat, että on normaalia reagoida esimerkiksi masentumalla, jos joutuu narsistin uhriksi.
Jenni Kinnunen ja Iiris Markkanen sanovat, että on normaalia reagoida esimerkiksi masentumalla, jos joutuu narsistin uhriksi.

Valitettavasti paras ratkaisu empatiakyvyttömän ja manipuloivan narsistin kanssa toimimiseen on ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista – narsistit esimerkiksi etenevät usein esimiestehtäviin, eikä työpaikan vaihtaminen aina käy helposti. Narsisti voi olla myös oma vanhempi.

Parisuhteessa on turha odottaa muutosta.

– Monet käyttävät vuosia siihen, että uskovat sinisilmäisesti voivansa muuttaa toisen rakkaudellaan. Se on täysin mahdotonta, Jenni sanoo.

– Kun siitä ajatuksesta pääsee viimein yli, voi keskittyä siihen, miten pääsee pois itselle tuskaa tuottavan ihmisen läheltä.

Tie toipumiseen

Koska narsistia ei voi muuttaa, Iiris ja ja Jenni kehottavat lähtemään toipumisessa liikkeelle asioista, joihin voi itse vaikuttaa. Vertaistuen merkitystä ei voi väheksyä.

1. Kartoita tilanne. "Jossain vaiheessa täytyy selvittää itselleen, missä tilanteessa on. Se on sama asia kuin olisi talousvaikeuksissa: ennen pitkää täytyy katsoa, kuinka paljon on rahaa ja kuinka paljon laskuja on maksettavana."

2. Ymmärrä, missä mennään. "On tärkeää ymmärtää narsistin tyypilliset käyttäytymismallit, esimerkiksi se, että on tullut manipuloiduksi. Muista vertaistuki."

3. Tiedosta, että vika ei ole sinussa. "Vasta, kun on selvillä ongelman syistä, voi ymmärtää, että vika ei ole itsessä."

4. Auta ensin itseäsi. "Itselle pitää myöntää, ettei voi auttaa toista ihmistä. Ainoastaan omiin valintoihinsa voi varmasti vaikuttaa. Jokaisen hyvinvointi on hänen omalla vastuullaan. Jos ei ensin voi auttaa itseään, ei voi auttaa muitakaan, esimerkiksi lapsia. Lentokoneen hyvä turvallisuusohje pätee tähän: happinaamari pitää laittaa ensin itselle, sitten vasta lapselle."

Jenni ja Iiris kirjoittavat narsismista ja mielenterveydestä Sairaan hyvät hoitajat -blogiinsa. Heitä voi seurata myös Facebookissa.

Setä

Persoonallisuushäiriöstä kärsineen kanssa 15 vuotta eläneenä voin kertoa, että arkipäivä ei sellaisen ihmisen kanssa ole herkkua kenellekkään, ei edes persoonallisuushäiriöiselle itselleen.

Persoonallisuushäiriöstä puhuttaessa tulee muistaa, että sillä ei ole mitään tekemistä järjen tai koulutusaseman kanssa. Puolisollani oli korkeakoulututkinto, jonka puitteuissa olisi ollut odotettavissa hänen kykenevän kontrolloimaan ja hoitamaan itseään, mutta näin ei käynyt. Hän kyllä ajoittain tunnisti menneensä käytöksessään liian pitkälle, joka sitten edelleen ruokki hänen alkoholin ja kipulääkkeiden sekakäyttöään. -Nämä kaksi tekijää, päihderiippuvuus yhdistettynä persoonallisuushäiriöön olivat vaarallinen cocktail.

Ulkoisesti häiriö tuli esiin käytöshäiriöinä, suhtautumisena toisiin ihmisiin ja ilmiöihin, asioihin; Käytös oli impulsiivista ja seurauksia harkitsematonta, toiminta ja mielipiteet näennäisesti päämäärätietoisia ja selkeitä mutta todellisuudessa päämäärä vaihtui koko ajan ja kertomansa totuuskin oli aina aikaan, paikkaan ja kuulijaan sidottu tilanteessa jossa sama asia oli kerrottu täysin päinvastoin vain varttia aiemmin toiselle kuulijalle. Sekakäyttö ja persoonallisuushäiriö tarkoitti kotioloissa känniriitelyä joka yö, amfetamiinin käyttö sitä, että nukkuvat perheenjäsenet heräteltiin yöllisiin sekoilusessioihin, ja lopulta kuvioon astuivat myös vieraat pikapanomiehet, joiden olemassaolosta aviomies ei muka olisi saanut suuttua, koska kyseessä olivat "vain vanhat ystävät". -Aviomiehelle vastaavaa vapautta ei myönnetty. Talous heitteli rajusti kun impulsiivisena ostona pihaan saattoi ilmestyä BMW tai tuli ohimennen ostettua paritalon puolikas "kun se oli niin kiva."

Yritin ohjata puolisoani avun piiriin jo seurusteluvaiheessamme. Hän aloittikin terapian, mutta jätti kesken kun muutaman käyntikerran jälkeen terapeutti alkoi pääsemään perille totuudesta. Diagnoosissakin mainittiin persoonallisuushäiriöstä. Häiriönsä hoitamisen sijaan hän päätti ignooreta koko häiriön olemassaolon ja siten sotki koko perheen elämän, lapset mukaanlukien, joista kaksi on ollut nuoruudessaan jo avun saajina itsemurhayrityksen seurauksena.

Lasten aikuistuttua minä lähdin lätkimään suhteesta, pelastaakseni itseni. Viimeisin niitti avioliitollemme oli 15 vuoden takaisen poikakavwerin ilmestyminen kuvioihin, jolle puolisoni oli valehdellut olevansa eronnut. Me olimme avioliitossa tuolloin. Tuolloisen puolisoni manipulointitaidoista kertoo paljon se, että hän onnistui puhumaana siat itselelen parhain päin tämän sivusuhteenkin suhteen, vaikka poikakaverinsa saikin tietää naisen olevan tosiasiallisesti avioliitossa oleva perheenäiti.

Näitä persoonallisuushäiriöitä on vaikea tunnistaa ja niihin on vaikeata myöskin ulkopuolisten puuttua siksi, että persoonallisuushäiriöinen itse uskoo omiin juttuihinsa; Ja siksi hän on niin uskottava. Ihminen täytyy tuntea pitkään, ennen kuin hänen persoonallisuushäiriönsä lajin tai laadun pystyy tunnistamaan. Mutta, yleensä persoonallisuushäiriöisen ensimmäisiin tunnusmerkistöihin kuuluu valehtelemisen atidon lisäksi se, että persoonallisuushäiriöinen ei koe mitään empatiaa uhrejaan kohtaan tai tekojensa seurauksista, ja yleensä hän syyllistää kaikki muut, tarvittaessa koko muun maailman, itse aikaansaamistaan ongelmista ja seurauksista. Kaikki syy on aina muualal, mutta ei koskaan hänessä itsessään, koska omasta mielestään hän on aina täydellinen, oikeassa, ja siksi oikeutettu olemaan muiden yläpuolella ja saamaan enemmän kuin muut.

Ohjeeni persoonallisuushäriöisen suhteen on yksinkertainen: Pleasta itsesi ja lapsesi. Juokse karkuun vielä kun voit.

Vierailija

Ei kuulosta sairaanhoitajila kovin ammattimaiselta leimata kaikkia persoonallisuushäiriöisiä narsisteiksi ja mahdottomiksi ihmisiksi. Persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia, kaikki niistä kärsivät eivät todellakaan ole sellaisia, millaiseksi narsisti yleensä mielletään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla